Kielletäänkö meemit ja katoavatko uutislinkit? Mitä uusi tekijänoikeusdirektiivi tarkoittaa?
Euroopan parlamentti päätti 12.9. kannastaan direktiiviin tekijänoikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla. Aihe on herättänyt runsasta keskustelua niin puolesta kuin vastaan ja asiaa ovat kommentoineet monet taiteilijat, vaikuttajat ja kansalaisaktivistit. Mistä tekijänoikeusdirektiivissä on kyse ja mitä asian käsittelyssä tapahtuu seuraavaksi?
Mitä tarkoittavat tekijänoikeudet digitaalisilla sisämarkkinoilla?
Tekijänoikeudella turvataan tekijän taloudellisia ja moraalisia oikeuksia teokseensa. Näitä teoksia voivat olla esimerkiksi kirja, sävellysteos tai tietokoneohjelma. Tämän lisäksi on olemassa tekijänoikeuksien lähellä olevia oikeuksia. Näitä lähioikeuksia on esittävillä taiteilijoilla, levy-yhtiöillä sekä elokuvatuottajilla. Digitalisaatio haastaa kuitenkin alan vanhat käytännöt. Sisältö on aiempaa usemmin saatavilla digitaalisessa muodossa ja sen käytön valvominen on tekijöille entistä vaikeampaa, jolloin myös tekijälle kuuluvan korvauksen saaminen voi käydä haastavaksi.
Komissio esitti 2016 lakipakettia tekijänoikeuslainsäädännön uudistamiseksi ja yhtenäistämiseksi EU:n alueella. Tähän lakipakettiin kuuluu myös direktiivi, jolla määritellään tekijänoikeudet digitaalisilla sisämarkkinoilla. Tällä lakipaketilla on tarkoitus sopeuttaa lainsäädäntö niihin muutoksiin, joita nopeasti uudistuva digitaalinen toimintaympäristö aiheuttaa sisällön luojille, levittäjille ja kuluttajille.
Direktiivillä on tarkoitus parantaa suojatun sisällön saatavuutta verkossa yli jäsenmaiden rajojen, helpottaa suojatun sisällön käyttöä opetuksessa, tutkimuksessa ja sisällön säilyttämisessä sekä varmistaa, että tekijänoikeusmarkkinat toimivat tehokkaasti ja kannustavat luovan sisällön tuottamiseen ja levittämiseen. EU-tason yhteisillä pelisäännöillä pyritään estämään hajanaisuutta digitaalisilla sisämarkkinoilla ja parannetaan oikeudenhaltijoiden mahdollisuuksia oikeuksiensa harjoittamiseen verkkoympäristössä ja taataan tasavertaiset toimintamahdollisuudet digitaalisilla sisämarkkinoilla.
Miksi direktiivi herättää keskustelua?
Osa tekijänoikeuden haltijiosta näkee, että muuttunut toimintaympäristö vaatii uutta sääntelyä, jotta tekijänoikeuslainsäädäntö saataisiin päivitettyä nykypäivään. Tekijänoikeuden haltijat kokevat, että alustapalvelut hyödyntävät liiketoiminnassaan muiden tekemiä sisältöjä ilman, että ne maksavat niistä asianmukaista korvausta teosten luojille. Direktiiviä ovat kannattaneet muun muassa muusikko Paul McCartney, säveltäjä Ennio Morricone ja tuottaja David Guetta.
Vaikka uudistetulle tekijänoikeuslainsäädännölle nähdään tarvetta, se aiheuttaa myös huolta. Osa käyttäjistä kokee tekijänoikeuksien vahvistamisen rajoittavan sananvapautta internetissä ja suodattavan tarpeettoman paljon internetin käyttäjien jakamaa sisältöä. Myös direktiivin käytännön toteuttamiseen liittyy kysymysmerkkejä.
Erityisen paljon keskustelua ovat herättäneet artikla 11, jota on kutsuttu myös linkkiveroksi, sekä artikla 13, joka tunnetaan myös niin kutsuttana ”meemikieltona”. Näistä ensimmäinen tarkoittaa sitä, että uutisaggregointisivustojen, kuten Google Newsin tai tai Suomessa Ampparit-sivuston, tulisi maksaa oikeudenhaltijoille linkittämisestä lehtikustantajien lehtiartikkeleihin. Kyseessä ei siis olisi varsinainen vero vaan maksu alustoilta julkaisijoille. Kyse ei myöskään ole itse linkeistä vaan siitä, edellyttäisikö minkä tahansa lehtiartikkelin käyttö lupaa, jopa yhden lauseen osalta ja silloinkin, kun se on osa hyperlinkkiä. Lehtikustantajalla olisi myös oikeus kieltää lehtiartikkelien käyttö. Artiklan on pelätty johtavan jopa siihen, että uutiset monopolisoituvat ja keskustelun käynti sosiaalisessa mediassa vaikeutuu.
Artikla 13 puolestaan edellyttää, että alustat kuten Youtube, Facebook tai Twitter hankkivat tekijänoikeusluvat niiden kautta jaettavaan sisältöön. Nimestään huolimatta artikla 13 ei siis ole kieltämässä meemejä. Kuitenkin vaikka meemin jakaminen saattaisi olla kansallisen tekijänoikeuden rajoituksen sallimaa, esimerkiksi parodiana, on pidetty todennäköisenä, että suodattimissa käytetyt algoritmit eivät tunnista, että käyttötarkoitus on parodioiva. Ne siis saattaisivat suodattaa sisältöä sen perusteella, että meemissä on toisinnettu oikeudenhaltijalle kuuluvaa teosta. Myös pienempien alustojen kyky huolehtia riittävästä valvonnasta voi olla heikko, mikä voi keskittää alaa entistä enemmän suurten teknologiajättien käsiin. On myös epäilty, että sääntely ei johtaisi siihen, että oikeudenhaltijoiden osuus Youtuben keräämistä mainostuloista merkittävästi lisääntyisi.
Direktiiviä on kritisoitu runsaasti myös tutkijoiden ja asiantuntijoiden suunnalta. 70 henkilöä, joiden joukossa olivat muun muassa ”internetin isäksi” kutsuttu Vint Cerf, world wide webin kehittäjä Tim Berners-Lee ja Wikipedian perustaja Jimmy Wales, kirjoittivat avoimen kirjeen, jossa he kertovat artikla 13 ”uhkaavan internetiä”. Myös alan tutkijat, EU:n tietosuojavaltuutettu ja YK:n erityislähettiläs ovat varoittaneet direktiivistä. Direktiivin vastustajat pitävät direktiiviä epäselvänä, epätasapainoisena ja ongelmallisena sananvapauden ja käyttäjien oikeussuojan näkökulmasta sekä väärinkäytösten mahdollisuudesta johtuen. Monien käyttäjien mielestä tekijänoikeuden poikkeukset ja rajoitukset olisi tullut päivittää ajan tasalle siten, että käyttäjälähtöinen sisältö kuten fanitaiteen, meemien ja maisemavalokuvien julkaiseminen olisi selkeästi laillistettu.
Mitä seuraavaksi?
Parlamentti ei päätä tavanomaisessa lainsäädäntöjärjestyksessä yksin EU:n lainsäädännöstä vaan se neuvottelee ja hyväksyy säädökset yhdessä Euroopan unionin neuvoston kanssa. Äänestyksen tulos ei siis luo uutta lainsäädäntöä. Äänestyksessä hyväksytty teksti kuitenkin toimii parlamentin mandaattina neuvoston kanssa käytävissä keskusteluissa.
Koska kyseessä on EU:n tavallinen lainsäätämisjärjestys, parlamentin kannan päättämisen jälkeen neuvottelut jatkuvat niin kutsutuissa trilogeissa eli kolmikantaneuvotteluissa, joihin osallistuu myös komissio. Näissä neuvotteluissa pyritään löytämään kompromissi neuvoston ja parlamentin kantojen välillä. Kun kompromissi löytyy joko neuvotteluissa tai sovittelukomitean avulla, esitys pitää vielä hyväksyä parlamentin täysistunnossa sekä neuvoston kokouksessa. Koska kyseessä on direktiivi eli lainsäädäntöohje, jäsenmaat itse vastaavat direktiivin kansallisesta toimeenpanosta lainsäädännössään.
Lue lisää:
Miten EU:n päätöksenteko toimii?
Tavallinen lainsäädäntömenettely
