Euroopan unionin suunta: jäsenmaiden yhteisvastuu korostuu turvapaikka-asioissa
Vuoden 2015 pakolaiskriisillä oli suuri vaikutus Euroopan unioniin. Yhteisen turvapaikkapolitiikan tarve ja kansainvälisen yhteistyön tärkeys korostuivat. EU on nykyään selvästi eri tavalla varautunut siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden saapumiseen, mutta erimielisyyksiä EU-maiden vastuunjaosta ja sen periaatteista on yhä.
Sosiologian professori Östen Wahlbeck Helsingin yliopistosta kirjoittaa Eurooppatiedotuksen uudessa ”Moninaisuudessaan yhtenäinen? Euroopan unionin suunta” -kirjassa jäsenvaltioiden erimielisyyksistä EU:n turvapaikkapolitiikassa.
Päätösvallan siirto EU-tasolle poliittisesti hankala kysymys
EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten vapaa liikkuvuus on perustamisesta lähtien ollut yksi unionin perusperiaatteista. Kolmansien maiden kansalaisia koskeva maahanmuuttopolitiikka taas on myöhempää perua. Päätösvalta maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa kuuluu perinteisesti jäsenvaltioille, mutta myöhemmin tehdyillä sopimusten lisäyksillä on laajennettu unionin toimivaltaa.
”On usein esitetty, että tehokas yhtenäinen turvapaikkapolitiikka EU:ssa vaatisi päätösvallan siirron EU-tasolle, ainakin osittain. Miten ja missä määrin tätä voi, tai pitäisi tehdä, on kuitenkin osoittautunut poliittisesti vaikeaksi kysymykseksi”, Wahlbeck toteaa.
Yhteisymmärrys rajavalvonnasta, erimielisyyttä vastuunjaosta
Turvapaikkapolitiikasta on osin päästy yhteisymmärrykseen, mutta joistain asioista ei ollenkaan. Jäsenvaltioiden kesken on ollut laaja yhteisymmärrys rajavalvonnan vahvistamisesta ja siirtolaisreittien sulkemisesta yhteistyössä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.
”EU:n sisällä on jo myös monta vuotta sitten päästy yhteisymmärrykseen turvapaikanhakijoiden vastaanoton ja hakemusprosessin vähimmäisvaatimuksista. Suuria erimielisyyksiä on kuitenkin ollut EU-maiden vastuunjaosta ja sen periaatteista. Esimerkiksi Dublin-asetuksen uudistamisesta ja turvapaikanhakijoiden jakoperusteista ei ole päästy sopuun.”
Vastuunjako jäsenmaiden kesken on tärkeä osa turvapaikkapolitiikkaa, joten yhteisymmärryksen puuttuminen tässä asiassa vaikuttaa ratkaisevasti EU:n mahdollisuuksiin toimia tehokkaasti turvapaikkakysymyksissä. Yhteisymmärryksen löytämistä ovat Wahlbeckin mukaan vaikeuttaneet jäsenmaissa käydyt poliittiset keskustelut.
Kansallinen politiikka vaikuttaa vahvasti
”Monissa maissa turvapaikkapolitiikkaan on viime vuosina vahvasti liitetty kysymyksiä kansallisesta itsemääräämisoikeudesta, yleistä EU-kriittisyyttä sekä erilaisia maahanmuuttoon liittyviä pelkoja, siis ei ainoastaan turvapaikkapolitiikkaan suoraan liittyviä asioita. Nämä kansallisen tason poliittiset keskustelut ovat vaikuttaneet jäsenmaiden kantoihin turvapaikkakysymyksissä EU-tasolla, esimerkiksi jäsenmaiden äänestyskäyttäytymiseen neuvoston kokouksissa.”
”Lyhyesti voi siis sanoa, että kansallisen tason politiikanteko tekee ratkaisujen löytämisestä vaikeaa EU-tasolla.”
Yhteisen politiikan tärkeys korostui pakolaiskriisissä
Vuoden 2015 pakolaiskriisillä oli suuri vaikutus Euroopan unioniin. Yhteisen turvapaikkapolitiikan tarve ja kansainvälisen yhteistyön tärkeys korostuivat. Sekä jäsenvaltiot että komissio ovat sen jälkeen tehneet paljon päätöksiä liittyen maahanmuuttoon, ja unioni on nykyään selvästi eri tavalla varautunut siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden saapumiseen. Esimerkiksi Euroopan raja- ja merivartioston (Frontex) sekä Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) toimivaltaa on vahvistettu ja niiden rahoitusta on lisätty.
Siirtolaisuuskysymykset ovat myös keskeisessä roolissa EU:n yhteistyössä muiden maiden kanssa. Esimerkiksi Turkin kanssa vuonna 2016 laadittu julkilausuma pysäytti siirtolaisten matkustamisen Turkin kautta Kreikkaan.
”Moniin EU:n ratkaisuihin ja sopimuksiin muiden maiden kanssa liittyy kuitenkin myös vakavia ihmisoikeuskysymyksiä, jotka täytyy ottaa huomioon”, Wahlbeck muistuttaa.
”Turvapaikanhakijoiden määrä on selvästi laskenut viime vuosina EU:ssa, mutta syy tähän ei ole pakolaisten määrän laskeminen maailmassa, vaan se että turvapaikanhakijoiden pääsy EU:n alueelle on vaikeutunut entisestään. Keskustelu jatkuu tällä hetkellä EU:ssa, ja lähtökohtana on komission vuosi sitten esitetty niin kutsuttu uusi maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus.”
Jäsenmaiden yhtenäisyys vaikeuttaisi hybridioperaatioita
Yhteistä turvapaikkapolitiikkaa koskevat asiat ovat olleet viime vuosina tärkeitä poliittisia kysymyksiä. Turvapaikanhakijoita käytetään myös poliittiseen pelin välineinä, kuten tapahtuu esimerkiksi Puolan ja Valko-Venäjän rajalla. EU:n turvapaikkapolitiikka nojaa nykyään laajalti yhteystyöhön EU:n ulkopuolisten rajavaltioiden kanssa siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden pysäyttämiseksi ennen kuin he saapuvat EU:n ulkorajoille.
”Jos nämä rajavaltiot eivät halua tai eivät pysty rajoittamaan ihmisten liikkuvuutta, ja jäsenvaltiot eivät suostu ottamaan ihmisiä vastaan EU:n ulkorajalla, niin Puolan ja Valko-Venäjän raja-alueen kaltaiset tapahtumat ja inhimilliset tragediat ovat mahdollisia jatkossakin”, Wahlbeck toteaa.
”Voi siis olla monella tavalla ongelmallista, että EU:n turvapaikkapolitiikka on riippuvainen muista maista. Mikäli jäsenmaat keskenään pystyisivät paremmin sopimaan yhteisvastuusta turvapaikkakysymyksissä, niin myös yksittäisten jäsenmaiden mahdolliset kiistat EU:n ulkopuolisten maiden kanssa olisivat helpommin hallittavissa.”
Eurooppatiedotuksen uusin julkaisu Moninaisuudessaan yhtenäinen? Euroopan unionin suunta kartoittaa EU:n politiikan muodostumista ja muutoksia sekä pohtii unionin tulevia ratkaisuja. Euroopan unionin suunta -juttusarjassa tutustutaan kirjan teemoihin ja pohditaan unionin tulevaisuutta yhdessä kirjan kirjoittajien kanssa. Kirjan voi tilata maksutta kotiin Eurooppatiedotuksen verkkokaupasta.
