Euroopan unionin suunta: poliittiset suunnanmuutokset haastavat EU:n tasa-arvopolitiikkaa
Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on mainittu Euroopan unionin perussopimuksissa alusta alkaen. Rooman sopimukseen (1957) kirjattiin maininta tasa-arvosta, joka kattoi kapeasti ymmärretyn naisten ja miesten samapalkkaisuuden.
Nykyisin tasa-arvo kuuluu unionin perusarvoihin, ja EU on sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa palkkakysymyksiä laajemmin. Oikeusperusta eli unionin sopimusten perusteella määräytyvä toimivalta tasa-arvon edistämiseen on olemassa syrjinnän poistamiseksi työelämässä, sosiaaliturvassa sekä tavaroiden ja palvelujen tarjonnassa.
Syrjinnän vastaisten toimien lisäksi tasa-arvopolitiikkaa voidaan perussopimusten mukaan toteuttaa positiivisilla erityistoimilla sekä valtavirtaistamalla sukupuolinäkökulmaa. 1950-luvun periaate, että samasta työstä saa samaa palkkaa, on laajentunut kattamaan saman palkan samanarvoisesta työstä.
Tasa-arvo huomioitu laajasti EU:n oikeusperustassa
Euroopan unionin tasa-arvopolitiikassa on 2000-luvulla noussut tärkeäksi toimia ihmiskauppaa ja erityisesti nais- ja lapsikauppaa vastaan. Myös sukupuolittuneen väkivallan vähentämiseen tähtäävää työtä on pyritty rahoittamaan merkittävästi.
Lissabonin sopimuksessa on mukana julistus, jossa unioni ja jäsenvaltiot sitoutuivat torjumaan kaikenlaista perheväkivaltaa, estämään tällaiset rikokset ja rankaisemaan niistä sekä tukemaan ja suojelemaan niiden uhreja.
Oikeushenkilönä EU on allekirjoittanut Euroopan neuvoston Istanbulin sopimuksen, joka on yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi.
Sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä voidaan siis pitää laajoina ja moniulotteisina jo pelkästään unionin perussopimuksien näkökulmasta.
Jäsenmaiden erot
Jäsenmaiden erilaiset yhteiskunnalliset tilanteet sekä poliittiset ja kulttuuriset erot ovat vaikuttaneet siihen, miten tasa-arvoon liittyvät toimenpiteet ovat osoittautuneet tehokkaiksi eri puolilla unionia.
”Esimerkiksi pohjoismaissa syrjinnän käsitteen ymmärtäminen ja syrjinnän vastainen lainsäädäntö on perinteisesti ollut heikkoa, ja EU on vahvistanut sitä lainsäädännöllään. Etelä-Euroopan maissa, kuten Kreikassa ja Espanjassa, rahoitusinstrumenteilla on puolestaan onnistuttu edistämään sukupuolten tasa-arvoa”, sukupuolentutkimuksen professori Johanna Kantola Tampereen yliopistosta sanoo.
Positiivisia kehityskulkuja 2000-luvun alussa
EU:n tasa-arvopolitiikka oli vahvaa 2000-luvun taitteessa. Positiivisiin kehityskulkuihin kuului muun muassa tasa-arvon käsitteen laajeneminen sukupuolten tasa-arvosta yhdenvertaisuuden kysymyksiin, eli rotuun ja etnisyyteen, uskontoon ja vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään ja vammaisuuteen, sekä näihin liittyvien direktiivien toimeenpano.
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen laajensi tasa-arvon edistämisen näkökulmaa ja velvoitetta perinteisten työelämän myös kysymysten ulkopuolelle, esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Tästä huolimatta EU:n tasa-arvopolitiikan kesto-ongelmat olivat jo selkeästi nähtävissä: direktiivien toimeenpano jäsenmaissa vaihteli suuresti eikä aina edistänyt sukupuolten tasa-arvoa tarkoitetulla tavalla.
Siirtyminen selkeistä lainsäädännöllisistä kriteereistä pelkkiin suosituksiin ja parhaiden käytäntöjen levittämiseen heikensi tasa-arvopolitiikkaa.
Esteinä talouden ensisijaisuus, oikeistopopulismi ja koronapandemia
Talouden ensisijaisuus on ajanut usein sukupuolten tasa-arvon edelle, ja erityisesti vuonna 2008 alkanut talouskriisi pysäytti tasa-arvopolitiikan edistymisen EU:ssa. 2020-luvulla kamppailut tasa-arvon ja tasa-arvopolitiikan ympärillä ovat kärjistyneet, kun oikeistopopulismi on kerännyt kannatusta. Sukupuolten tasa-arvo ei ole kaikille unionin jäsenmaille, kuten Puolalle ja Unkarille, perusoikeus ja arvo.
”Vaikka tasa-arvo on Ursula von der Leyenin komission myötä palannut EU:n asialistalle, EU:n tasa-arvopolitiikan tulevaisuus riippuu siitä, kuinka se pystyy vastaamaan talouden ensisijaisuuden ja oikeistopopulismin nousun kaltaisiin kysymyksiin”, filosofian tohtori, yliopistotutkija Anna Elomäki toteaa.
Lisäksi Covid-19-pandemia asettaa EU:n tasa-arvopolitiikalle uusia haasteita. Kuten monet yhteiskunnalliset, poliittiset ja taloudelliset kriisit, koronapandemia voi pahentaa yhteiskuntien eriarvoisuutta.
”Pandemian terveydelliset, taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset ovat kohdistuneet useammin ja vakavammin niihin, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvimmassa asemassa. Pandemia on myös heikentänyt sukupuolten tasa-arvon tilaa EU:ssa”, Johanna Kantola sanoo.
Eurooppatiedotuksen uusin julkaisu Moninaisuudessaan yhtenäinen? Euroopan unionin suunta kartoittaa EU:n politiikan muodostumista ja muutoksia sekä pohtii unionin tulevia ratkaisuja. Euroopan unionin suunta -juttusarjassa tutustutaan kirjan teemoihin ja pohditaan unionin tulevaisuutta yhdessä kirjan kirjoittajien kanssa. Kirjan voi tilata maksutta kotiin Eurooppatiedotuksen verkkokaupasta. Ruotsinkielinen käännös ilmestyy kevään aikana.
