Kuukauden kysymys: Mitä EU tekee, jotta energiaa riittää?
Kuukauden kysymykseemme vastaa työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Riku Huttunen.
Venäjän Ukrainaan kohdistama hyökkäys on johtanut sekä EU:n kiristyviin pakotteisiin että yleiseen pyrkimykseen irrota energiariippuvuudesta Venäjään. Sanktioita on kohdistettu erityisesti kivihiilen ja öljytuotteiden tuontiin. Maksuliikenteeseen kohdistuvat pakotteet ja Gazpromin perusteeton vaatimus ruplatilien käytöstä ovat johtaneet myös putkikaasun tuonnin lopettamiseen Suomeen ja moniin muihinkin EU-maihin. Suomen osalta erityisen merkityksellistä on ollut puupolttoaineiden ja sähkön tuonnin loppuminen.
Viime keväänä EU:n huippukokous linjasi tavoitteeksi luopua venäläisestä energiasta.
Euroopan energiakriisissä on kyse ennen kaikkea maakaasun tuonnin vähenemisestä. Venäläisen putkikaasun korvaaminen nopeasti on hankalaa ja edellyttää monia investointeja mm. putkiverkkoon ja nesteytetyn maakaasun (LNG) tuontiterminaaleihin. Kaasun niukkuus ja kalleus johtavat puolestaan sähkön niukkuuteen ja korkeaan hintaan, koska maakaasulla tuotetaan merkittävä osa Keski-Euroopan sähköstä ja se määrittää pitkälti myös sähkön markkinahinnan. Suora kaasulämmitys on myös yleinen Keski-Euroopan kodeissa.
Energiakriisissä ministerineuvostolla on mahdollisuus antaa nopealla aikataululla hätätila-asetuksia. Jo keväällä EU päätti, että Euroopan kaasuvarastot tulee täyttää talveksi vähintään 80 % tasolle. Nyt marraskuun alussa täyttöaste onkin erinomainen, yli 90 %. Nykyiset varastot ovat tosin vielä monelta osin venäläistä kaasua. Seuraavan talven 2023/24 varalle varastojen täyttäminen voikin olla haastavampaa.
Paras keino vastata niukkuuteen on vähentää kysyntää. Siksi EU:n energianeuvosto on päättänyt kaasun käyttöä vähennettävän alkavana talvena 15 % ja sähkön kysyntäpiikkejä leikattavan 5 %. Tarkoitus on sekä varmistaa energian riittävyyttä että kohtuullistaa hintaa. Suomessa Astetta alemmas –kampanja kannustaa paitsi yleiseen energiansäästöön myös kysyntäpiikkien leikkaamiseen.
Sähkön osalta on myös hyväksytty tuottokatto sille tuotannolle, joka ei määritä tyypillisesti markkinahintaa (nk. inframarginaalinen tuotanto). Ajatuksena on kanavoida verotuksen kautta kerättävät tulot yrityksiltä kuluttajille. Tuottokatto ei kuitenkaan alenna markkinahintaa ja sen toimeenpano annetussa aikataulussa on jäsenvaltioille hyvin haastavaa.
Viimeisin energiaa koskeva hätätila-asetusehdotus annettiin lokakuun lopulla ja koskee kaasua. EU pyrkii mm. LNG:n yhteisostoin varmistamaan kaasunsaantia. Ehdotukseen sisältyy myös mahdollisuus asettaa tarvittaessa kaasun hintaa rajoittava katto tai hintaputki. Koska hintakatto voi johtaa tarjontaongelmiin, kulutuksen kasvuun ja ylipäänsä markkinoiden häiriintymiseen, EU joutuu puntaroimaan hyödyt ja haitat huolella. Muitakin malleja kaasun tai sähkön markkinahinnan rajoittamiseksi pohditaan, mutta samat perustavaa laatua olevat haasteet koskevat niitä kaikkia.
Komission on tarkoitus ehdottaa talvella EU:n yleisen sähkömarkkinasääntelyn uudistamista vastaamaan mm. toimitusvarmuutta koskeviin haasteisiin. Tämä uudistus via aikaa ja onkin syytä tehdä huolella, jotta emme vähennä kannusteita investoida puhtaaseen energiantuotantoon.
Pidemmällä aikavälillä ainoa keino päästä pysyvästi irti riippuvuudesta fossiilisiin polttoaineisiin onkin investoida uusiutuviin ja puhtaisiin energialähteisiin, ml. ydinenergia. Vaikka taloudellista tukea onkin nyt saatavissa mm. EU:n elpymisvaroista, investointien toteuttaminen vie joka tapauksessa vuosia. Investointeihin tarvittava rahasumma on valtava, mutta panostukset uuteen teknologiaan maksavat itsensä takaisin energiaturvallisuuden, päästöjen vähenemisen ja uusien teknologiamarkkinoiden avautumisen kautta.
Suomen osalta aivan uuden ulottuvuuden myös energiaturvallisuuteen tuo tuleva Nato-jäsenyys. Sen merkitys on paitsi yleisen huoltovarmuuden lisäämisessä Itämerellä myös esimerkiksi energiainfrastruktuuriin liittyvässä yhteisessä suunnittelussa.
Riku Huttunen
Kirjoittaja toimii energiaosaston ylijohtajana työ-ja elinkeinoministeriössä.
