Miten EU laajenee?
Euroopan unionin jäseneksi voi periaatteessa hakea jokainen Euroopan valtio, joka noudattaa vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä oikeusvaltion periaatteita. Lisäksi on oltava valmis allekirjoittamaan perussopimukset ja omaksumaan EU:n lait kokonaisuudessaan.
Käytännössä jäseneksi päästäkseen valtion on kuitenkin täytettävä monia ehtoja. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuonna 1993 kolme kriteeriä, jotka ehdokasmaiden on täytettävä ennen jäsenyyden toteutumista. Niitä kutsutaan Kööpenhaminan kriteereiksi.
Liittyminen ei ole pikainen prosessi
Kriteerien mukaan uusilla jäsenvaltioilla on liittymiseensä mennessä oltava:
- Vakaat instituutiot, jotka takaavat demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen suojelun ja näiden oikeuksien kunnioittamisen.
- Toimiva markkinatalous ja edellytykset selviytyä kilpailupaineesta ja markkinavoimien paineesta unionissa.
- Valmiudet noudattaa jäsenyysvelvoitteita ja tukea unionin kaikkia tavoitteita. Jäsenyyttä hakevien valtioiden julkishallinnon on kyettävä soveltamaan ja hallinnoimaan EU:n lainsäädäntöä käytännössä.
Union jäseneksi haluava maa osoittaa hakemuksen Euroopan unionin neuvostolle, joka pyytää komissiolta lausunnon. Hakemuksesta ilmoitetaan Euroopan parlamentille. Jos komission lausunto on myönteinen, Eurooppa-neuvosto voi yksimielisesti päättää myöntää maalle ehdokasvaltion aseman.
Kuvateksti: Viimeksi EU laajentui vuonna 2013 kun Kroatiasta tuli jäsen.
Ensin ehdokasmaaksi
Ehdokasmaat saavat EU:lta neuvotteluaikana yleensä liittymistä edeltävää rahoitustukea, jotta niiden on helpompi kuroa umpeen taloudellista kehityseroa. Ne solmivat EU:n kanssa myös vakaus- ja assosiaatiosopimuksen.
Unionin säännöstö eli lainsäädäntö on jaettu politiikanaloittain yli 30 lukuun. Kaikkiaan läpikäytävää lainsäädäntöä löytyy jo yli 80 000 sivua. Komissio vertaa EU:n ja hakijamaan lainsäädäntöä keskenään ja laatii neuvotteluluvuista yhteenvedon. Etenkin oikeus-ja sisäasiat ovat osoittautuneet monelle hakijamaalle vaikeiksi, ja viime vuosina jäsenneuvottelut on aloitettu juuri näistä luvuista. Kun hakijamaan lainsäädännön katsotaan vastaavan sen luvun osalta EU-lainsäädäntöä, komissio voi suosittaa neuvotteluluvun käsittelyn ”päättämistä toistaiseksi”. Kun neuvottelut on saatu päätökseen kaikista luvuista, sovitut ehdot kirjataan EU:n jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltion väliseen liittymissopimukseen.
Liittymissopimuksen allekirjoittamiseen tarvitaan parlamentin hyväksyntä ja neuvoston yksimielinen suostumus. Sitten sopimusvaltiot ratifioivat liittymissopimuksen joko maan parlamentissa tai kansanäänestyksessä.
Toiveissa vakautta ja rauhaa
Unionin laajentumispolitiikan päämääränä on koota Euroopan maat yhteisen poliittisen ja taloudellisen hankkeen taakse. Se on osoittautunut yhdeksi tehokkaimmista tavoista edistää poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia ja juurruttaa rauha, vakaus ja demokratia Eurooppaan. Laajentumispolitiikka myös lisää unionin näkyvyyttä globaalissa toimintaympäristössä.
Nykyiset ehdokasmaat:
- Albania
- Bosnia ja Hertsegovina
- Pohjois-Makedonia
- Montenegro
- Serbia
- Turkki
- Ukraina
Kosovo ja Georgia ovat mahdollisia ehdokasmaita.
