Kuukauden kysymys: Miltä näyttää EU:n ja Ukrainan suhteiden tulevaisuus?
Helmikuun 24. päivä tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa. EU on alusta asti tuominnut Venäjän toimet. Säilyykö EU yhtenäisenä jatkossakin? Entä miten Ukrainan EU-taival etenee? – Näihin kysymyksiin vastaa akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta.
Vuoden 2022 helmikuussa käynnistynyt Venäjän laajamittainen hyökkäyssota Ukrainaan alkoi tilanteessa, jossa Euroopan unionilla oli takanaan kriisien vuosikymmen. Unionin yhtenäisyyttä koettelivat niin 2010-luvun alussa käynnistynyt eurokriisi kuin kysymykset muuttoliikkeiden hallinnasta ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta unionin sisällä. Myös Brexit-prosessi eri käänteineen vei huomattavan määrän tilaa EU-johtajien agendasta. Vuonna 2020 käynnistynyt koronapandemia näytti aluksi muodostavan jakolinjoja EU-maiden välille, joskin kriisiin liittyi myös monia onnistumisia. Näitä olivat muun muassa yhteiseurooppalaiset rokotehankinnat.
Tätä taustaa vasten ei ollut kuitenkaan itsestään selvää, että EU-maiden vastaus Venäjän hyökkäyssotaan olisi ollut yhtenäinen ja päättäväinen. EU reagoi vuonna 2014 tapahtuneeseen Krimin miehitykseen asettamalla pakotteita Venäjälle, mutta nämä pakotteet olivat luonteeltaan melko rajattuja eivätkä ne osuneet Venäjän talouden kannalta keskeisiin kohteisiin. Esimerkiksi Venäjän viennin kannalta keskeinen energiasektori jäi kokonaan pakotteiden ulkopuolelle.
Laajamittaiset pakotteet
Sen sijaan helmikuun 2022 hyökkäystä seuranneet pakotteet olivat huomattavan laajamittaisia ja ne kohdistuivat varsinkin alkuvaiheessa Venäjän talousjärjestelmän kannalta keskeisiin kohteisiin: finanssilaitoksiin sekä maan keskuspankin valuuttavarantoihin. Tarkoituksena oli estää venäläisten pankkien pääsy lännen finanssimarkkinoille sekä estää Venäjää käyttämästä ulkomaisia valuuttavarantojaan. Muut EU:n ja sen liittolaisten asettamat pakotteet koskivat muun muassa venäläisiä ilmailualuksia, venäläisomisteisen median toimintaa EU-alueella sekä tiettyjä venäläisiä valtionyhtiöitä. Venäjälle asetettiin myös vientirajoitteita teräksen, öljyntuotannossa tarvittavien laitteistojen sekä ylellisyystuotteiden suhteen.
Myös henkilöpakotteita laajennettiin huomattavasti. Kesän 2022 kuluessa osa EU-maista lopetti kokonaan turismitarkoituksessa myönnettävien viisumien antamisen Venäjän kansalaisille.
Tälläkään kertaa pakotteet eivät koskeneet kuitenkaan alkuvaiheessa Venäjän viennin kannalta keskeisimpiä tuotteita: öljyä, maakaasua ja kivihiiltä. Tilanne muuttui kuitenkin kesäkuussa 2022, jolloin unioni pääsi sopuun tuontikiellosta venäläiselle öljylle ja kivihiilelle osana kuudetta pakotepakettia. Ratkaisun myötä Unkari sai väliaikaisen poikkeuksen jatkaa öljyn tuontia Druzhba-putkea pitkin. Vaikeampi asia EU:lle on ollut venäläisen maakaasun kohtalo, sillä jäsenmaiden käyttämästä maakaasusta noin 90 prosenttia on tuontitavaraa, josta Venäjän osuus kattaa noin puolet. Suurista jäsenmaista eniten riippuvaisia Venäjän maakaasusta ovat Saksa ja Italia, jotka hyödyntävät maakaasua niin kotitalouksien kuin teollisuuden energialähteenä.
EU:n tuki Ukrainalle
Venäjän taloudellisen ja poliittisen eristämisen lisäksi EU-maat ovat myös pyrkineet tukemaan Ukrainaa sen puolustustaistelussa. EU itsessään ei ole kuitenkaan perinteinen sotilasmahti vaan ennen kaikkea taloudellinen ja poliittinen unioni. Sotilaallinen kyvykkyys nojaa Euroopassa yhä edelleen kahteen pilariin, valtioiden oman suorituskyvyn ja sotilasliitto Natoon. Tästä syystä EU:n ensisijaiset vaikuttamisväylät ovat olleet taloudellisia. Jäsenmaiden myöntämän kahdenvälisen avun lisäksi EU on hyväksynyt useamman apupaketin, joista yksi keskeisimmistä oli joulukuussa 2022 myönnetty 18 miljardin euron arvoinen lainaohjelma. Ratkaisun myötä EU nousi Yhdysvaltain ohi suurimmaksi taloudellisen avun antajaksi.
EU on ottanut kuitenkin viime vuosina askelia yhteisen puolustuspolitiikan suuntaan. Unioniin on luotu yhteinen puolustusrahasto ja materiaalihankintojen koordinointiin tarkoitettu pysyvän rakenteellisen yhteistyön instrumentti (PESCO). Kansallisten puolustusjärjestelmien kautta nämä instrumentit vahvistavat osaltaan EU:n puolustuskykyä. Ukraina-avun kannalta merkittävin yhteiseurooppalainen instrumentti on ollut EU-budjetin ulkopuolella toimiva Euroopan rauhanrahasto EPF, jota jäsenmaat ovat pääomittaneet noin 5,6 miljardin euron arvosta. Seitsemän paketin myötä rahasto on mahdollistanut noin 3,6 miljardin euron arvoisen aseavun toimittamisen Ukrainalle. Merkittävin sotilaallinen tuki on kuitenkin nojannut jäsenmaiden itsensä lupaamiin materiaalitoimituksiin.
EU-maita on syytetty myös liiasta varovaisuudesta. Osa jäsenmaista on halunnut rajata sotilaallisen avun selkeämmin puolustusaseisiin, jättäen ulkopuolelle esimerkiksi pitkän kantaman ohjusjärjestelmät tai modernit hävittäjät. Toiset, kuten osa Itä-Euroopan maista, ovat halunneet edetä nopeammin. Kritiikki on julkisuudessa kohdistunut ennen kaikkea Saksaan, jota arvosteltiin pitkään sen haluttomuudesta lähettää Ukrainaan moderneja panssarivaunuja. Saksa päätyi kuitenkin lopulta lähettämään Ukrainaan Leopard 2 -vaunuja osana laajempaa koalitiota, johon myös Yhdysvallat osallistui. Tällä hetkellä suurimmat esteet panssarivaunujen kohdalla näyttävät liittyvät muihin maihin kuin Saksaan.
Entä Ukrainan EU-taival?
Vain muutama päivä sodan alkamisesta Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ilmoitti Ukrainan hakevan EU-jäsenyyttä nopeutetulla aikataululla. EU-parlamentti ja jäsenmaiden Eurooppa-neuvosto näyttivätkin kesäkuussa 2022 vihreää valoa Ukrainan hakemukselle. Jäsenmaakandidaatin aseman sai Ukrainan lisäksi myös Moldova. On realismia olettaa, ettei kyse ole erityisen nopeasta prosessista, sillä jäsenyysneuvottelut voivat helposti kestää vuosikymmenen, jopa pidempään. On syytä muistaa, että EU ei ole ottanut uusia jäsenmaita 10 vuoteen.
EU-jäsenyys ei ole kuitenkaan ainoa tapa edistää Ukrainan integroitumista osaksi länttä. Ukraina on kiinnittynyt EU:n energiamarkkinoihin eurooppalaisten kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöjärjestelmän (ENTSO-E) kautta. EU on poistanut pääosin myös tullimaksut ukrainalaisilta tuotteilta eikä niihin sovelleta tavanomaisia tariffikiintiöitä. Ukraina on myös mukana Ranskan presidentti Emmanuel Macronin aloitteesta perustetussa Euroopan poliittisessa yhteisössä (European Political Community), joka on 45 maan muodostama yhteistyöelin. Kyse on hallitustenvälisestä foorumista, jota voidaan pitää eräänlaisena EU:n ulkokehänä ja jonka kokouksiin ovat osallistuneet myös Britannian ja Turkin johtajat. Paljon voidaan siis tehdä ilman varsinaista EU-jäsenyyttä.
Yksi asia on kuitenkin varmaa. EU:n ja Ukrainan välisen suhteen tulevaisuus riippuu olennaisesti Venäjän aloittaman hyökkäyssodan lopputuloksesta. Parhaassa tapauksessa EU voi auttaa Ukrainaa maan jälleenrakentamisessa, johon kuuluvat olennaisesti myös maan demokratian ja oikeusvaltion vahvistaminen.
Timo Miettinen
