Kuukauden kysymys: Miksi eduskuntavaalit ovat myös EU-vaalit?
Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa 22. maaliskuuta, ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 2. huhtikuuta. Moni ei tule ajatelleeksi, että äänestämällä eduskuntavaaleissa voi myös vaikuttaa EU-politiikkaan ja -päätöksentekoon. Miksi eduskuntavaalit ovat myös EU-vaalit? Kuukauden kysymykseemme vastaa Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Laura Nordström.
Vaalikeväänä debatoidaan aktiivisesti eri aiheista aina metsien suojelusta maahanmuuttoon. Katse on kotimaassa, vaikka eduskuntavaalit ovat samalla EU-vaalit.
Äänestämällä kansalainen vaikuttaa sekä suoraan eduskuntaan, joka vahvistaa Suomen EU-kannat, että myös hallituksen kokoonpanoon. Suomessa valtioneuvosto eli hallitus pääministerin johdolla johtaa EU-politiikkaa.
EU:ssa valtaosa lainsäädännöstä päätetään niin kutsutussa tavanomaisessa lainsäädäntöjärjestyksessä (vanhalta nimeltään yhteispäätösmenettely), jossa Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto (neuvosto) päättävät tasaveroisina lainsäädännöstä. Eurovaaleissa äänestetään edustajat europarlamenttiin, mutta kansalliset vaalit ovat se kanava, jolla vaikutetaan neuvostoon. Neuvostossa jäsenmaita edustavat hallitusten ministerit, joten neuvoston kannat muovataan jäsenmaiden, kuten Suomen, hallituksissa.
Toisin sanoen, koska eduskuntavaalitulos vaikuttaa siihen, minkälainen hallitus syntyy, on vaalituloksella vaikutusta, ketkä suomalaisia neuvostossa edustavat ja millaisia kantoja he edustavat.
Eduskunta vaikuttaa Suomen EU-kantoihin
Hallitus ei kuitenkaan yksin päätä suomalaisista EU-politiikan kannoista, vaikka se perustuslain mukaan vastaa kaikesta EU:ssa tehtävien päätösten valmistelusta ja pääministeri johtaa tätä valmistelua. Suomessa eduskunta hyväksyy EU-kannat. Suomalaista EU-lainsäädäntöprosessia onkin usein pidetty edistyksellisenä verrattuna muihin EU-maihin, koska eduskunnan rooli on niin vahva: eduskunta sekä osallistuu etukäteen Suomen EU-kannan muotoiluun että saa tietoa muita EU-jäsenvaltioita paremmin. Perustuslain mukaan hallituksen on haettava EU-asioissa ennakolta eduskunnan hyväksyntää toimintalinjalleen eduskunnan lainsäädäntö- tai budjettivallan piiriin kuuluvissa kysymyksissä. Lisäksi eduskunnalla on perustuslakiin nojaten rajoittamaton oikeus saada valtioneuvostolta tietoja asioiden valmistelusta EU:ssa.
Käytännössä hallitus vie EU-asiat päätettäväksi eduskunnan suureen valiokuntaan, joka myös tekee lopulliset päätökset täysistunnon sijaan kuultuaan asiassa erikoisvaliokuntia. Suuren valiokunnan kansanedustajat ovat siis avainasemassa suomalaisen EU-politiikan muotoilussa ja siten myös siinä, mitä EU:ssa päätetään.
EU:n ulkopolitiikka taas käsitellään ulkoasiainvaliokunnassa. Suomalaiselle järjestelmälle erityistä eivät ole vain eduskunnan etukäteiskäsittely ennen lopullisia EU-päätöksiä ja erikoisvaliokuntien osallistuminen prosessiin vaan myös se, että ministerit käyvät suuressa valiokunnassa kuultavana sekä ennen neuvoston kokouksia että niiden jälkeen. Näin kansanedustajat voivat vaikuttaa neuvoston päätöksiin. Eduskuntavaalien kautta vaikutetaan tietenkin, ketkä pääsevät kansanedustajiksi. Samalla voi vaikuttaa myös epäsuorasti siihen, ketkä kansanedustajat EU-asioita suuressa valiokunnassa tai erikoisvaliokunnissa käsittelevät.
Eduskuntavaalit ovat siis hyvin suuressa määrin myös EU-vaalit. Ihmisten lisäksi vaaleissa valitaan poliittiset linjat eli miten EU:hun ja siellä käsiteltäviin asioihin suhtaudutaan eduskunnassa ja hallituksessa.
Eduskunta vaikuttamaan jo aikaisemmassa vaiheessa?
Vaikka eduskunnalla on täten taattu vahva asema suomalaisessa EU-politiikassa, vaikuttaa eduskunta kuitenkin useimmiten hieman liian myöhäisessä vaiheessa päätöksentekoprosessia. Suuri valiokunta useimmiten vain hyväksyy hallituksen kannan. Jos ja kun halutaan, että kansanedustajat pääsevät aktiivisemmin vaikuttamaan EU-politiikkaan pelkän raamittamisen sijaan, tulisi eduskunnan päästä muokkaamaan suomalaisia EU-kantoja jo varhaisemmassa vaiheessa. Hallituksen ja eduskunnan tulisi sopia hyvissä ajoin yhdessä prioriteetit keskeisiin EU-prosesseihin, kuten komission viisivuotissuunnitelmaan ja työohjelmaan, joissa päätetään EU:ssa tehtävistä lakialoitteista.
Nykyisellään hallitus esittelee eduskunnalle EU-selonteon, josta debatoidaan. Ajatuksena on, että EU-selonteko ohjaisi hallitusohjelman lisäksi suomalaista vaikuttamista EU:ssa. Kannattaa siis kysyä ehdokkaalta, mitä asioita Suomen tulisi ajaa EU:ssa.
Vinkkejä äänestäjälle
Kansalainen voi siis vaikuttaa EU-politiikkaan äänestämällä eduskuntavaaleissa. Tämä tapahtuu erityisesti vaikuttamalla samalla hallitustulokseen, mutta myös suoraan eduskunnan kautta. Ei pidä myöskään unohtaa, että eduskunta on arvioinut, että lähes puolet eduskunnan käsiteltävistä asioista koskee EU-asioita. Tutkimuksen mukaan vuosina 1995–2015 tehdystä lainsäädännöstä 17,8 % sisälsi sidoksen EU:hun. Eduskunta toisin sanoen sekä vaikuttaa EU:ssa tehtäviin aloitteisiin että käsittelee niitä. On täten selvä, että eduskuntavaaleissa on myös kyse EU:sta.
EU-päätöksentekoon voi ja kannattaa vaikuttaa, vaikka se vaatii päätöksentekoprosessien tuntemusta. Yksi helpoin tapa on eurovaalien lisäksi eduskuntavaalit. Ongelmana kuitenkin on, että EU-asiat eivät nouse eduskuntavaaleissa esille, joten voi olla vaikea tietää ehdokkaiden EU-kantoja. On siis muistettava seuraavan kerran kysyä torilla tai vaalitentissä, mitä ehdokas on mieltä EU:n kehittämisestä. Miten ehdokas näkee EU:n roolin Ukrainan sodan aikaisessa maailmassa energia- tai talouspolitiikassa? Samalla voi vaatia, että Suomeen perustettaisiin kansanvallan vahvistamiseksi EU-lainsäädännön seurantapalvelu, josta kansalainen voi tarkistaa, miten EU-asiat etenevät ja miten niihin voi vaikuttaa.
Laura Nordström, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
