Saavutettavuustyökalut

Uutinen 2.10.2002

Pääministeri Paavo Lipponen Hankenilla

Euroopan unioni ja Suomen kilpailukyky

Yritysten ja talouden kansainvälistyminen on nostanut keskeiseksi talouspolitiikan tavoitteeksi yritysten kilpailukykyisen toimintaympäristön kehittämisen. Maat pyrkivät eri keinoin luomaan yritysten toimintaedellytykset sellaisiksi, että ne houkuttelevat uusia yrityksiä sijoittamaan toimintojaan alueelle ja jo toimivat yritykset pysymään alueella. Kilpailu yritysten sijoittumisesta on kiihtynyt, eikä Suomi voi jättäytyä sen ulkopuolelle.

Valtion kilpailukyvyllä tarkoitetaan usein sitä, minkälaisen toimintaympäristön maa yrityksille tarjoaa. Valtion kilpailukyvyn määrittely ja mittaaminen on ongelmallista. Vaikka yritysten kilpailukyvynkin määrittely on vaikeaa, näkyy se lopulta yrityksen taloudellisesta tuloksesta. Näin ei ole valtioiden kohdalla.

Kilpailukykyä on tarkasteltava laajemmin kuin kykynä houkutella yrityksiä alueelle. Kilpailukyky voidaan määritellä taloudellisen kasvun ja työllisyyden näkökulmasta: mitä korkeampi taloudellinen kasvu ja työllisyys, sitä kilpailukykyisempi valtio. Tai sitä kilpailukykyisempi maa mitä korkeamman elintason se pystyy kansalaisilleen tarjoamaan.

Monet maat seuraavat kilpailukykynsä kehittymistä erilaisilla vertailuselvityksillä. Kilpailukykyä mittaavat myös useat kansainväliset instituutiot, joista yksi tunnetuimmista on World Economic Forumin vuosittainen kilpailukykyselvitys. Näissä vertailututkimuksissa kilpailukykyä mitataan suurella joukolla erilaisia tekijöitä aina talouden vakaudesta julkishallinnon toimivuuteen.

Viime vuosina Suomi on menestynyt näissä vertailuissa hyvin. Emme ole aina olleet ensimmäisiä, mutta ensimmäisten joukossa.

Näitä kansainvälisiä vertailuja on syystä myös arvosteltu. Yksi arvostelun kohde on ollut se, että vertailut ainakin osittain perustuvat yritysjohdolle suunnattuihin kyselytutkimuksiin. Vertailutulosten ennustekykyä on viime aikoina tutkinut esimerkiksi Matti Pohjola. Hänen tutkimustulostensa mukaan menestyminen kilpailukykyvertailussa ei takaa muita parempaa talouskasvua.

Vertailut antavat kuitenkin jonkinlaista suuntaa siihen minkälaisena yritysten sijoituspaikkana Suomi nähdään.

Maitten vertailututkimuksia laaditaan muistakin kuin yritysten näkökulmasta. Esimerkiksi Word Economic Forum julkaisee ympäristön kestävyysindeksiä ja YK indeksiä, joka mittaa inhimillisen kehityksen edellytyksiä. Myös näissä vertailuissa Suomi on sijoittunut aivan kärkimaihin. Eri tutkijat ovatkin viime aikoina kiitelleet Suomea ennen kaikkea siitä, että olemme kehittäneet yhteiskuntamme tasapainoisella tavalla, sekä taloudellisesti, sosiaalisesti että ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

Yritysten sijoittumisen kannalta keskeinen yritysten toimintaympäristöön liittyvä tekijä on ennen kaikkea talouden vakaus ja kestävä julkinen talous. Tärkeitä tekijöitä ovat myös työvoiman saatavuus ja työvoiman koulutustaso. Merkittävä osa uusista työpaikoista syntyy nykyisin korkean osaamisen aloille. Keskeisiä ovat myös tiede- ja teknologiaympäristön kehittyneisyys, työmarkkinoiden toimivuus, suhteellinen palkkataso, infrastruktuuri sekä verotus.

Suomen vahvuutena nähdään ennen kaikkea korkeatasoinen tiede- ja teknologiaympäristö ja osaaminen, toimiva innovaatiojärjestelmä ja viestinnän infrastruktuuri.

Tämä vahvuus on pitkäjänteisen tiede- ja teknologiapolitiikan tulosta. Suomen panostus tutkimus- ja kehittämistoimintaan on kasvanut 1990-luvun puolivälistä lähtien nopeasti ja on ollut jo usean vuoden maailman huippuluokkaa. Viime vuonna tutkimus- ja kehittämistoimintaan panostettiin lähes viisi miljardia euroa, mikä vastaa 3,6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ainoastaan Ruotsi on tässä meitä edellä.

Vertailun vuoksi todettakoon vielä, että EU:n huippukokous, Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto, asetti viime maaliskuussa tavoitteeksi kasvattaa tutkimus ja kehityspanostusta koko EU:ssa kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä. Vuonna 2000 tuo osuus oli 1,9 prosenttia.

Ilahduttavinta tutkimus- ja kehittämistoiminnan kasvussa on, että kaksi kolmasosaa panostuksesta on yksityiseltä sektorilta. Kansainvälissä vertailuissa on todettu, että Suomessa tutkimuksen ja elinkeinoelämän yhteistyö toimii hyvin. Yhtenä tekijänä tähän on ollut julkisen ja yksityisen tutkimusrahoituksen samanaikainen kasvu. Ne ovat vahvistaneet toisiaan.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan panostus on tuottanut runsaasti myönteisiä tuloksia. Tutkimusten mukaan esimerkiksi laman jälkeinen talouskasvu perustui keskeisiltä osiltaan uuden teknologian hyödyntämiseen. Tuotantorakenteemme on monipuolistunut ja korkean teknologian toimialojen osuus koko teollisuuden tuotannon arvosta on kasvanut nopeasti. Jo viidennes koko viennistämme on korkean teknologian tuotteina. Tämä on enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Suomalainen huipputeknologia ja osaamisen taso on houkutellut ulkomaisia investointeja nimenomaan korkean teknologian aloille Suomessa.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla on keskeinen rooli kilpailukyvyn turvaamisessa. Teollisuusmaiden välinen talouskilpailu on suurelta osin kilpailua innovaatioista, teknologioista ja niihin liittyvästä osaamisesta. Lisäksi on muistettava, että innovaatioilla ja ennen kaikkea tieto- ja viestintätekniikan kehityksellä ja hyödyntämisellä on ratkaiseva merkitys tuottavuuden kasvulle ja sen seurauksena taloudelliselle kasvulle.

* * * * *

Mikä merkitys Euroopan unionilla on Suomen kilpailukyvylle?

Sillä, että Suomi on EU:n ja rahaliiton jäsen, on suuri merkitys yritysten toimintaedellytyksille ja Suomen kilpailukyvylle. Eikä kyse ole ainoastaan siitä, että rahaliiton jäsenyys vakauttaa talouttamme tai että yritystemme kotimarkkinat ovat laajentuneet koskemaan koko EU:n aluetta. Olemme siirtyneet suljetusta taloudesta avoimeen talouteen purkamalla esimerkiksi ulkomaisia investointeja koskevat rajoitukset. Omat kotimarkkinamme ovat avautuneet eurooppalaisille yrityksille. Tämä puolestaan lisää meillä kilpailua ja taloudellista tehokkuutta. Kilpailun lisääntyminen toivottavasti tulee näkymään myös kuluttajille hintojen alenemisena.

Tärkeää Suomen kilpailukyvyn kehitykselle on myös osallistuminen EU:n sisällä tapahtuvaan työhön koko unionin kilpailukyvyn parantamiseksi. Vuonna 2000 hyväksytyssä Lissabonin strategiassa asetettiin tavoitteeksi kehittää Euroopan unionista maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Toimenpiteet, joilla kilpailukykyä halutaan parantaa eivät ole meille vieraita tai uusia. Ne koskevat mm. tietoyhteiskunnan kehittämistä, yrittäjyyden edistämistä ja kestävää kehitystä, pari esimerkkiä mainitakseni. World Economic Forum julkaisi vastikään arvioinnin Lissabonin tavoitteiden toteutumisesta. Arvioinnin tulosten mukaan Suomi oli ainoa jäsenmaa, joka sijoittui kaikilla toimenpiteiden osa-alueilla kolmen parhaan EU-maan joukkoon, yhteisindeksissä kirkkaasti ensimmäiseksi ennen Ruotsia.

Koko Euroopan unionia ajatellen emme voi olla tyytyväisiä saavutuksiin. Useat suuret jäsenvaltiot ovat väistelleet uudistuksia. Yhdysvaltain etumatka Eurooppaan kasvaa ja kilpailukykytavoitteet uhkaavat karata käsistä. Kyvyttömyys rakenteellisiin uudistuksiin heijastuu myös jäsenvaltioiden lipsumiseen vakaus- ja kasvusopimuksen velvoitteista.

Kun julkisen talouden tasapainoon ei kaikissa jäsenmaissa tarpeeksi pontevasti pyritty hyvän talouskasvun vuosina, ollaan nyt paljon vaikeamman haasteen edessä. Ennen kaikkea Euroopassa on varustauduttu huonosti mahdolliseen seuraavaan taloustaantumaan. Vaikka Suomen tilanne on hyvä, ulottavat Euroopan suurten kansantalouksien ongelmat väistämättä vaikutuksensa myös meihin.

Lähitulevaisuuden haasteista tärkeimmät kohdistuvatkin sekä Euroopan unionissa sovittujen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen että Suomen omaan talouteen. Komissio vaatii jäsenmailta tiukempaa otetta suuriin alijäämiin. Alijäämämaita on tietenkin tarkasteltava kutakin erikseen. Yhteisesti on arvioitava talous- ja finanssipolitiikkaa mikäli maailmantalous ei käänny nousuun.

Keskeinen Suomen kilpailukykyyn vaikuttava tavoite on kestävän julkisen talouden turvaaminen. Ainoastaan siten voimme luoda vakaat taloudelliset olosuhteet yrityksille toimia maassamme.

Tulevaisuudessa julkiseen talouteen tulee kohdistumaan paineita ennen kaikkea väestön nopean ikääntymisen vuoksi. Sovitut eläkeratkaisut osaltaan auttavat selviytymään tulevista menopaineista.

Tämän lisäksi keskeinen tavoite ikääntymiseen varauduttaessa on työllisyyden kohottaminen. Vaikka työttömyys laman jälkeen vähentyi oleellisesti, lasku on pysähtynyt. Valtaosa työttömyydestä on lisäksi rakenteellista työttömyyttä. Työvoiman määrä alkaa vähentyä jo vuonna 2004 kun väestön nopean ikääntymisen myötä työmarkkinoilta poistuvien määrä nopeasti kasvaa. Sekä taloudellisen kehityksen että julkisen talouden ja eläkejärjestelmien kestävyyden kannalta on tärkeää, että työvoimavarat saadaan täysimääräisesti käyttöön.

Asetin syyskuun puolessa välissä työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella talous- ja työllisyyspoliittiset linjaukset, joiden turvin Suomen työllisyysaste voidaan nostaa 75 prosenttiin ja laskea työttömyys alle viiteen prosenttiin. Tavoite on haastava, mutta välttämätön säilyttääksemme kilpailukykymme myös tulevaisuudessa.

Työllisyysastetta nostamalla vaikutamme myönteisesti myös nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja turvaamme yhteiskunnallista vakautta.

Keskeinen haaste kiristyvässä kilpailussa on myös verotuksen kehittäminen kilpailukykyiseksi vaarantamatta hyvinvointivaltiomme rakenteita. Verotukseen liittyen myös palvelurakenteita on kehitettävä voidaksemme taata ikääntyvän väestön tarvitsemien hyvinvointipalvelujen saatavuuden ja rahoituksen myös tulevaisuudessa.

Olennaista kilpailukykymme säilymisen kannalta on myös säilyttää tutkimus- ja kehittämistoiminnan korkea taso ja kehittää innovaatiopolitiikkaamme. Panostus osaamiseen, koulutusjärjestelmäämme ja elinikäiseen oppimiseen luo perustan taloutemme kehittymiselle ja kilpailukyvyllemme tulevaisuudessa.

Vaikka koulutuksen taso on tällä hetkellä vahvuutemme, meidän tulee puuttua siihen liittyviin ongelmiin joista mainittakoon vaikka pitkät opiskeluajat ja ammatillisen peruskoulutuksen vetovoiman lisääminen. Myös uuden teknologian käyttöönotto vaatii vielä ponnisteluja. Tieto- ja viestintäteknologian nykyistä laajemmalla hyväksikäytöllä erityisesti palvelusektorilla voimme kasvattaa tuottavuutta ja vaikuttaa myönteisesti talouskasvuun.

Yksi kehittämisen kohteista on yrittäjyyden edistäminen. Vaikka asenteet yrittäjyyttä kohtaan ovat Suomessa myönteiset, yrittäjien määrä on Suomessa edelleen EU:n keskiarvon alapuolella. Yrittäjien osuus on meillä vain seitsemän prosenttia aikuisväestöstä. Tämän hallituksen aikana on yrittäjyyttä on pyritty edistämään esimerkiksi poistamalla yrittäjyyden esteitä ja hallinnollisia rasitteita sekä lisäämällä yrittäjyyskoulutusta oppilaitoksissa.

EU:n ja rahaliiton jäsenyys on parantanut ratkaisevalla tavalla maamme kilpailukykyä. Siihen minkälaisen toimintaympäristön Suomi tarjoaa yrityksille vaikutamme ennen kaikkea omalla talous-, teknologia-, kilpailu- ja työllisyyspolitiikallamme. Pitkäjänteisellä taloutemme rakenteita vahvistavalla politiikalla säilytämme kilpailukykymme myös tulevaisuudessa. Meidän on huolehdittava kilpailukyvystämme ja jatkettava sen johdonmukaista kehittämistä.

Seuraa meitä