Saavutettavuustyökalut

Uutinen 6.11.2002

Pääministeri Paavo Lipponen Berliinissä 1.11.2002

Pääministeri Paavo Lipponen Berliinissä 1.11.2002

Deutsche Gesellschaft für Auswärtige Politik -yhdistyksessä

Arvoisat kuulijat,

hyvät naiset ja herrat

Minulla on ilo puhua tällä arvovaltaisella foorumilla tuloksekkaasti päättyneen Eurooppa-neuvoston Brysselin kokouksen jälkeen. Brysselissä viikko sitten tehdyt päätökset varmistivat sen, että Euroopan unionin laajentuminen etenee suunnitellussa aikataulussaan. Jäsenmaat ovat antaneet tukensa kymmenen uuden jäsenmaan liittymiselle vuodesta 2004 lukien. Romanialle ja Bulgarialle annetaan selkeä näkymä jäsenyyteen, tavoitteena vuosi 2007 ja Turkkia rohkaistaan jatkamaan uudistuksia.

Liittymisneuvottelujen saattaminen päätökseen ensi kuussa Kööpenhaminan huippukokouksessa on mahdollista, koska unionin jäsenmaat hyväksyivät Brysselissä yhteisen neuvottelukannan maataloudesta. Brysselin kokouksen onnistumisesta kuuluu kiitos ennen kaikkea tehokkaalle puheenjohtajamaa Tanskalle ja pääministeri Anders Fogh Rasmussenille. Kaikkien jäsenmaiden hyväksymää ratkaisua ei Brysselissä olisi syntynyt ilman Saksan liittokansleri Gerhard Schröderin ja Ranskan presidentti Jacques Chiracin vahvaa panosta.

Maatalouspolitiikan rahoituksesta sovitut periaatteet merkitsevät lyhyellä ajanjaksolla vain pieniä muutoksia yhteiseen politiikkaan. Ratkaisu oli tässä tilanteessa ymmärrettävä, mutta asettaa unionille samalla uuden haasteen. Ilman komission esittämiä tukipolitiikan muutoksia unioni lähtee maailmankaupan vapauttamisesta käytävään Dohan neuvottelukierrokseen huonommassa asemassa kuin missä olisimme uudistetun CAP:n kanssa.

* * * * *

Euroopan unionin seuraava laajentuminen lisää niin Keski-Euroopan kuin Itämeren alueenkin painoarvoa unionin sisällä. Baltian maiden ja Puolan jäsenyys unionissa on tervetullut Itämeren voimakkaasti kasvavan talousalueen kehittymisen kannalta. Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden politiikka saa uutta sisältöä sekä laajentumisesta että tiivistyvästä EU:n ja Venäjän yhteistyöstä.

Pohjoinen ulottuvuus on tuottanut konkreettisia tuloksia ennen muuta ympäristöyhteistyössä. Venäjä on sitoutunut mukaan ympäristökumppanuuteen, josta saadaan työväline ympäristöhankkeiden rahoittamiseen. Äskettäin Suomessa järjestetty sosiaali- ja terveysalan kansainvälinen foorumi kokosi runsaasti mm. venäläisiä asiantuntijoita käsittelemään tarttuvien tautien, kuten HIV/AIDS:n ja tuberkuloosin rajan yli leviämisen ehkäisyä ja sosiaalisten ongelmien lievittämistä. Suomen ja Venäjän välisellä rajalla on Euroopan jyrkin elintasokuilu, ja tästä aiheutuvien ongelmien hoitamiseen tarvitaan rajat ylittävää yhteistyötä. Toivon, että pohjoista ulottuvuutta aktiivisesti tukenut Saksa voi tuoda panoksensa tähänkin työhön.

Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostossa on tarkoitus antaa komissiolle toimeksianto valmistella pohjoisen ulottuvuuden uusi toiminta-ohjelma vuosille 2004-2006. Uuden toiminta-ohjelman on oltava laaja-alainen. Suomen ja Saksan yhteiset edut liittyvät muun muassa Itämeren liikenne- ja ympäristöhankkeiden edistämiseen. Komission on otettava johtava rooli politiikan yhteensovittamisessa ja toimintaohjelman toteuttamisessa.

Euroopan unionin laajentuminen tekee Venäjästä entistä tärkeämmän yhteistyökumppanin unionille. Unionin ja Venäjän kauppa kasvaa tulevaisuudessa muun ohella sen vuoksi, että unioni on yhä riippuvaisempi Venäjältä tuodusta maakaasusta. Investointitarpeet ovat suuria. Euroopan investointipankin olisi voitava rahoittaa Venäjällä myös liikenne- ja infrastruktuurihankkeita.

Laajentumisen Venäjä-suhteisiin mukanaan tuomista käytännön ongelmista ehkä vaikein, kysymys Kaliningradin asukkaiden liikkumisesta on ratkaistavissa Brysselin Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjen periaatteiden pohjalta. Tärkeintä on se, että ratkaisu mahdollistaa sujuvan liikkumisen samalla, kun Liettuan suvereenisuutta ja Schengenin periaatteita kunnioitetaan täysin.

Oikeus- ja sisäasioiden yhteistyö, mukaan lukien terrorismin vastainen toiminta on tärkeä yhteistyöalue unionin ja Venäjän välillä. Viime viikon traagiset tapahtumat Moskovassa ja äskettäinen Balin tuhoisa pommi-isku kertovat, että terrorismin vaara ulottuu kaikkialle. Terroristien kansainvälisten yhteyksien paljastaminen ja terroritekojen ehkäisy vaativat entistä tehokkaampaa rajat ylittävää yhteistyötä viranomaisilta.

Suomi osallistuu tähän työhön aktiivisesti. Olemme ratifioineet kaikki 12 YK:n puitteissa tehtyä terrorismin vastaista sopimusta. Yhdessä Ruotsin kanssa olemme tehneet aloitteen terrorismin vastaisesta toiminnasta Naton Euro-atlanttisessa neuvostossa EAPC:ssa. Suomi kouluttaa Keski-Aasian viranomaisia rajavalvonnassa, painottaen samalla viranomaisten yhteistyötä terrorismin torjunnassa.

Terrorismin kasvualusta on kitkettävä. Parasta ennalta ehkäisevää toimintaa on avointen konfliktien ratkaiseminen neuvotteluteitse. Tämä koskee myös Tshetshenian konfliktia, joka levittää vaikutuksensa yhä laajemmalle alueelle. Ratkaisua ei löydy sotilaallisin keinoin, jotka vain heikentävät alueen humanitaarista tilannetta.

* * * * *

Ajankohtainen taloustilanne ja EU:n talouspolitiikan tila antavat aihetta huoleen. Vaikka talouskasvun odotetaankin nopeutuvan Euroopassa ensi vuonna, nousuun liittyy epävarmuutta. Nyt tarvitaan toimia, joilla valetaan uskoa talouteen. Lisäksi tarvitaan kannanottoja, joilla lisättäisiin luottamusta talouspolitiikan strategiaamme.

Ajankohtainen keskustelu vakaus- ja kasvusopimuksen ympärillä ei lisää luottamusta kykyymme sovittaa yhteen talouspolitiikkaa EU-tasolla. Vakaus- ja kasvusopimus laadittiin luottamuksen lujittamiseksi talouspolitiikkaamme suuntaan. Sopimuksen on tarkoitus toimia niin korkea- kuin matalasuhdanteessakin. Ei näytä hyvältä, jos taloustilanteen heikennyttyä viritetään keskustelua sopimuksen avaamisesta. Epäilen, etteivät vakaussopimusta muutettavaksi tai purettavaksi vaativat tahot ole miettineet loppuun asti, mitkä olisivat tämänlaisten toimien seurausvaikutukset euroalueelle ja yksittäisille jäsenvaltioille. Luottamuksen rakentaminen uudelleen kestää paljon pidempään kuin sen menettäminen.

Yhteisesti sovittuja pelisääntöjä tulee noudattaa. Niiden maiden, joiden julkisen talouden alijäämä lähestyy kolmea prosenttia bruttokansantuotteesta, on ryhdyttävä toimeen alijäämän supistamiseksi.

Jokaista maata on arvioitava omana tapauksenaan. Olenkin tyytyväisyydellä pannut merkille Saksan hallituksen sitoutuneisuuden tässä suhteessa. Muiden maiden osalta odotamme vielä merkkejä samanlaisesta sitoutumista. Jos liiallisen alijäämän menettelyn käynnistäminen tulee ajankohtaiseksi muidenkin kuin Portugalin osalta, tähän ryhtymistä ei tule epäröidä.

* * * * *

Lissabonin Eurooppa-neuvostossa asetimme kunnianhimoisen tavoitteen olla maailman kilpailukykyisin talousalue vuosikymmenen loppuun mennessä. Sittemmin olemme joutuneet toteamaan, että helpommin sanottu kuin tehty.

Maailman talousfoorumin (WEF) tuore arvio kertoo, että Euroopan unioni on kilpailukyvyssä jäljessä Yhdysvaltoja kaikilla muilla mittareilla paitsi sosiaalisessa osallisuudessa. Yksittäisillä sektoreilla jokin EU-maa voi yltää Yhdysvaltain tasolle ja ohitsekin, mutta kokonaisuudessa häviämme. WEF arvioi ainoastaan Suomen olevan vahva Lissabonin strategian kaikilla osa-alueilla, sijoittaen maamme kolmen parhaimman EU-maan joukkoon kaikilla arvioiduilla kahdeksalla Lissabonin kriteerillä. Koko strategian toteuttamisessa Suomi on edelläkävijä.

Me toivomme, että kaikki EU-maat ponnistelevat uudistusten parissa. Runsaan vuoden kuluttua meitä on pöydän ympärillä 10 enemmän ja tavoitteessa tulee silloinkin pysyä. Taloudellista ja sosiaalista uudistamista koskevien päätösten lykkääminen heikentää Euroopan kilpailukykyä. Tässäkin on kyse Euroopan tulevaisuudesta.

Suomen talousneuvostolle äskettäin luovutetun raportin mukaan tuottavuusero Yhdysvaltain ja Euroopan välillä ei enää ole kovin suuri. Ero bruttokansantuotteessa henkeä kohti selittyy pääosin sillä, että eurooppalaisista pienempi osa on työelämässä ja työssäkäyvät tekevät vähemmän työtunteja kuin amerikkalaiset. Eurooppalainen keskustelu on kuitenkin kiertynyt yksipuolisesti työmarkkinoiden ympärille. Myös hyödyke- ja pääomamarkkinat ovat Euroopassa jäykkiä. Yhdysvalloissa pääomamarkkinat muokkaavat teknologista kehitystä taloudelliseksi kasvuksi paremmin.

Raportin johtopäätökset antavat eväitä valmistautumiseen kevään 2003 Eurooppa-neuvostoon. Lissabonin strategia tarvitsee vauhdittamista erityisesti kilpailua lisäävillä toimilla ja pääomamarkkinoiden jäykkyyksien ja Euroopalle tyypillisen pirstaleisuuden poistamisella.

Laajentumisen lähestyessä on korostettava sitä, että nykyiset jäsenmaat tehostaisivat yhteisölainsäädännön täytäntöönpanoa, välttäisivät sektorikohtaisia valtiontukia ja saattaisivat kilpailulainsäädännön modernisoinnin pian päätökseen.

Euroopan vahvan kilpailukyvyn kannalta on myös olennaista, että vakaan ja kestävän talouskehityksen lisäksi unionin toiminta on myös sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää. Eurooppa-neuvoston kevätkokouksissa on kiinnitettävä tähän entistä enemmän huomiota.

* * * * *

Kun esitin syksyllä 2000 laajapohjaisen valmistelukunnan asettamista valmistelemaan seuraavaa hallitusten välistä konferenssia, ajattelin ennen kaikkia tarvetta tuoda avoimuutta ja lisätä keskustelua Euroopan unionin tulevaisuudesta. Laekenissa asetetun tulevaisuuskonventin työ on osoittautumassa arvioitua vieläkin merkittävämmäksi. Uskon, että konventin lopputuloksena jäsenmaiden hallituksille tullaan esittelemään kattava ja monissa kysymyksissä yhteisymmärrykseen perustuva asiakirja. Euroopan unioni saanee perustuslakia muistuttavan yhtenäisen sopimuksen.

Valery Giscard d’Estaingin johtama konventti on kyennyt lähentämään näkemyksiä monissa unionin toiminnan tehostamiselle olennaisissa kysymyksissä. Pidän tärkeänä, että konventin työn pohjalta voidaan päättää yhden oikeushenkilöllisyyden luomisesta unionille. Tämä tehostaa unionin toimintaa kansainvälisissä järjestöissä ja neuvotteluissa. Perusoikeuksien asemaa on vahvistettava. Suomi tukee perusoikeuskirjan ottamista mukaan sopimuksiin ja olemme tehneet aloitteen unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Pian 25 jäsenvaltion kokoiseksi kasvavassa unionissa on tehostettava päätöksentekoa. Konventissa tehdyt esitykset määräenemmistöpäätöksenteon lisäämiseksi muun muassa nykyisissä kolmannen pilarin asioissa ovat kannatettavia. Seuraavassa HVK:ssa on avoimesti pohdittava myös siirtymistä yksinkertaisen kaksoisenemmistön käyttöön. Yksinkertaisin ja jäsenvaltioita tasavertaisina kohteleva tapa merkitsisi, että päätöksen tueksi tarvittaisiin enemmistö asukaslukuihin perustuvista äänistä ja jäsenmaiden enemmistö.

Euroopan unionin perustana on oltava kaikkien jäsenmaiden ja kansalaisten tasa-arvoisuus. Tämän turvaamiseksi tarvitaan perussopimusten ja tehtyjen sitoumusten tasapuolista noudattamista valvovat vahvat yhteiset instituutiot. Unionissa, jossa jäsenvaltiot käyttävät suvereniteettiaan yhteistyössä ja jakaen sitä unionin toimielinten kanssa, on olennaista säilyttää instituutioiden välinen vallan tasapaino.

Konventissa tehdyt esitykset Eurooppa-neuvoston pysyvästä puheenjohtajasta, unionin presidentistä veisivät unionia väärään suuntaan. Komission rinnalle ei pidä luoda vallasta kilpailevaa byrokraattista instituutiota. Uusi valtakeskus tekisi päätöksenteosta entistä monimutkaisemman ja alttiimman jäsenvaltioiden keskinäiselle kaupankäynnille Eurooppa-neuvoston liepeillä. Unionin rakennetta piti yksinkertaistaa eikä tehdä siitä entistä monimutkaisempaa.

Kannatan täysin unionin toiminnan tehostamista ja näkyvyyden lisäämistä ulkosuhteissa. Tähän ei tarvita unionin presidenttiä, vaan entistä vahvemmilla valtuuksilla toimiva ulkopolitiikan korkea edustaja. Korkean edustajan on voitava keskittyä ulkosuhteiden hoitamiseen, ja hänelle on annettava oikeus tehdä aloitteita. Yhteistyötä komission kanssa on tiivistettävä, jotta unionin hajallaan olevat ulkosuhteiden voimavarat saadaan tehokkaaseen käyttöön.

Poliittinen tahto yhteiseen politiikkaan ratkaisee unionin globaalin painoarvon. Korkean edustajan toiminta on edesauttanut jäsenmaiden ulkopoliittisten näkemysten lähentymistä. Unionin ulkosuhteisiin kuuluu kuitenkin yhteisöllinen elementti, jota on myös vahvistettava. Koordinaatiota ja yhdellä äänellä puhumista edistäisi, jos unionin edustaminen ulkosuhteissa olisi selkeästi korkean edustajan ja komission tehtävänä. Konventissa olisi pohdittava käytännön ratkaisuja tähän.

Neuvoston toimintaa ja puheenjohtajuuskiertoa on syytä edelleen uudistaa. Tämä ei kuitenkaan edellytä puheenjohtajuuskierrosta luopumista kokonaan. Jo Sevillassa tehdyt päätökset neuvoston toiminnan ja Eurooppa-neuvoston valmistelun parantamisesta ovat osoittautuneet oikeiksi. Monivuotisten työohjelmien valmistaminen tuo lisää jatkuvuutta unionin johtamiseen säilyttäen jäsenvaltioiden tasavertaisuuden.

Parhaillaan meneillään oleva Tanskan puheenjohtajuus ja Brysselin huippukokous ovat hyvä esimerkki siitä, että niin suuret kuin pienet maat voivat hoitaa puheenjohtajuutta hyvin. Puheenjohtajan on jatkossakin huolehdittava, että pääosa päätöksistä tehdään unionin institutionaalisen järjestelmän puitteissa neuvostossa. Huippukokouksen asialista on nyt kaikkien tiedossa hyvissä ajoin etukäteen. Tehokkaasti valtaansa käyttävä puheenjohtaja voi rajata keskustelut poliittisesti tärkeimpiin kysymyksiin. Institutionaalinen järjestelmä voi olla komission heikkouden takia epätasapainossa, mutta rikki se ei ole.

Komissio ei ole tietenkään syytön oman asemansa heikentymiseen. Yksittäisten komission jäsenten tekemää hyvää työtä varjostaa komission puutteellinen kyky työskennellä horisontaalisesti ja kokonaisvaltaisesti jäsenvaltioiden toimintaa arvioiden. Taloudellisen ja sosiaalisen uudistamisen, ympäristönsuojelun ja taloudellisen tehokkuuden vaatimukset olisi sovitettava yhteen jo lainsäädäntöä valmisteltaessa. Komission on myös huomioitava entistä paremmin jäsenvaltioiden olosuhteet, jotka tulevat laajentuneessa unionissa poikkeamaan entistä enemmän toisistaan.

Tulevaisuuskonventin on tarkasteltava institutionaalista järjestelmää kokonaisuutena. Avoimuuden lisääminen kaikilla tasoilla vastaisi kansalaisten odotuksiin. Samaa avoimuutta on edellytettävä konventilta. Julkistettu perustuslakiluonnos osoittaa, että konventti saattaa päätyä pitkälle meneviin esityksiin unionin kehittämisestä. Kaikilla jäsenvaltioiden hallitusten edustajilla tulee tämän vuoksi olla konventissa tasaveroiset mahdollisuudet osallistua loppuasiakirjan valmisteluun.

Seuraa meitä