Saavutettavuustyökalut

Uutinen 29.11.2002

EU-laajentumisen tuomat mahdollisuudet Suomelle

Ulkomaankauppaministeri Jari Vilénin puhe Kuopiossa ”EU:n itälaajentumisen vaikutukset Suomelle”- seminaarissa 26.11.2002

Hyvät kuulijat,  

EU:n laajentumisneuvottelut ovat loppusuoralla. Kööpenhaminan Eurooppa-neuvoston on tarkoitus 2½ viikon kuluttua päättää neuvottelut kymmenen hakijamaan kanssa. Aikataulu on tiukka ja avoinna on vielä joitakin molemmille osapuolille tärkeitä kysymyksiä, mutta tavoite on saavutettavissa.

Hakijamaiden on tässä vaiheessa osoitettava joustavuutta ja hyväksyttävä, että erityisesti uusien jäsenmaiden ulottaminen yhteisen maatalouspolitiikan piiriin voi tapahtua vain unionin esittämän kokonaispaketin avulla, josta ei ole kovin paljon joustovaraa. Joidenkin hakijamaiden kanssa on vielä avoinna myös muutamia muita kysymyksiä.

Kokonaisuudessaan tilanne on hyvä. Uskon, että lopputulos tulee tyydyttämään kaikkia osapuolia. Neuvotteluprosessi on ollut haasteellinen, mutta vaikeisinkiin kysymyksiin on löydetty ratkaisut. Päämäärä on yksittäisiä kysymyksiä suurempi, onhan kyse hakijamaille liittymisen mukanaan tuomasta kokonaisedusta, ja unionille sen laajentumisesta lähes kaksinkertaiseksi kooltaan.

Bulgaria ja Romania jatkavat jäsenyysneuvotteluja. Komissio on vastikään esitellyt maille laaditun, uusitun etenemissuunnitelman, eli tiekartan sekä suunnitelman näiden liittymistä edeltävän tuen kohottamisesta. EU tukee molempien maiden itse asettamaa tavoitetta päättää jäsenyysneuvottelut vuoden 2003-2004 vaihteen tienoilla, sekä liittymistavoitetta vuonna 2007. Bulgarian ja Romanian neuvottelujen edistyminen on kuitenkin ensi kädessä kiinni niiden itsensä kyvystä ja valmiudesta täyttää annetut sitoumukset. Neuvotteluissa tullaan jatkossakin noudattamaan kaikille hakijamaille asetettuja objektiivisia kriteerejä ja edistyminen tapahtuu omien ansioiden mukaan.

Kööpenhaminan huippukokouksessa on tarkoitus myös päättää Turkin ehdokkuuden seuraavasta vaiheesta. Turkki itse toivoisi, että unioni päättäisi neuvottelujen aloittamispäivämäärästä. Turkki hyväksyttiin ehdokasvaltioksi Helsingin Eurooppa-neuvoston kokouksessa vuonna 1999. Viimeisen vuoden aikana Turkissa on tapahtunut huomattavaa ihmisoikeuksiin liittyvän lainsäädännön kehittymistä ja Brysselin Eurooppa-neuvosto lokakuussa totesikin saavutetun edistyksen. Turkissa vastikään (3.11.) pidetyt parlamenttivaalit voittanut islamistisdemokraattinen AK-puolue pitää Turkin EU-jäsenyyttä keskeisenä tavoitteenaan. Turkki on kuitenkin vielä kaukana EU-jäsenyyden vaatimuksista, eikä maa täytä Kööpenhaminan poliittisia kriteerejä, jotka ovat edellytys neuvottelujen aloittamiselle.

Turkin jäsenyysperspektiivin edistymiseen liittyy läheisesti myös kysymys siitä, löytyykö Kyproksen poliittiseen kysymykseen vihdoin ratkaisu ennen Kööpenhaminan huippukokousta. Tuolloin päätetään Kyproksen EU-jäsenyysneuvottelujen päättämisestä. Olisi parempi sekä EU:n että Välimeren alueen poliittisen vakauden kannalta, että unioniin liittyisi yhdentynyt Kypros. Neuvottelut Kyproksen jo 28 vuotta kestäneen kahtiajaon päättämiseksi käynnistyivät jälleen kerran viime tammikuussa ja nyt vaikuttaa siltä, että ratkaisu on mahdollinen mikäli myös kyproksenturkkilainen osapuoli osoittaa tarvittavaa joustavuutta ja realismia YK:n pääsihteerin viime viikolla antamaan kokonaisvaltaiseen ratkaisusuunnitelmaan. Turkin asenteella on ratkaiseva merkitys sille, millä tavoin kyproksenturkkilainen osapuoli päätyy reagoimaan maan jälleenyhdistämissuunnitelmaan. Mikäli ratkaisua ei kuitenkaan saavuteta, päätös Kyproksen liittymisestä tehdään Helsingin huippukokouksen päätelmien mukaan. Niissä todettiin, että poliittinen ratkaisu helpottaa Kyproksen liittymistä EU:hun, mutta se ei kuitenkaan ole jäsenyyden ennakkoedellytys. Liittymisneuvottelujen päättyessä päätös Kyproksen liittymisestä tehdään ottaen huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät.

Kymmenen maan liittymissopimus on tarkoitus allekirjoittaa Kreikassa ensi huhtikuussa. Tämän jälkeen seuraa enintään vuoden kestävä ratifiointiprosessi kaikissa nykyisissä ja tulevissa jäsenmaissa. Kyprosta lukuunottamatta kaikki hakijamaat suunnittelevat järjestävänsä kansanäänestyksen liittymisestä EU:hun. 1. toukokuuta 2004 uudet jäsenmaat ottavat täysipainoisesti paikkansa EU:n toimielimissä ja yhteistyössä ja osallistuvat kesäkuussa järjestettäviin Euroopan parlamentin vaalehin.

* * *

Laajentumisesta puhuttaessa on hyvä muistaa, että kyseessä on pitkällinen prosessi, joka ei pääty kuluvan vuoden lopulla tai edes 1. toukokuuta 2004. Liittymisprosessi, ja sen myötä hakijamaiden lähentyminen EU:n käytäntöihin, on jatkunut jo usean vuoden ajan. Unionin laajentumisen voi ajatella olevan toteutunut menestyksekkäästi siinä vaiheessa, kun uudet jäsenmaat saavuttavat EU:n keskimääräisen elintason. Tämän saavuttaminen kestää useimmilla hakijamailla vielä vuosia, mutta niiden talouksien kehittymisen voi odottaa olevan huomattavasti tehokkaampaa ja tasapainoisempaa unionin sisämarkkinoilla, kuin jos maat toimisivat ilman unionin lainsäädännön ja tukiverkoston tarjoamaa vakautta.

Unionin aiemmista laajentumisista saadun kokemuksen perusteella on arvioitavissa, että liittyminen johtaa hakijamaiden ulkomaankaupan ja investointien kasvuun. Suuri osa hakijamaista on käynyt viimeisen vuosikymmenen aikana läpi rajun talouden ja yhteiskunnallisen rakennemuutoksen. EU-jäsenyyden tavoittelu on merkinnyt näille maille suunnitelmallista ja nopeatahtista markkinatalouteen kuuluvien instituutioiden vahvistamista. Hakijamaiden tärkein talouspoliittinen tavoite on ollut, ja on edelleen, nopea ja kestävä talouskasvu, sekä sen myötä kansalaisten elintason kohottaminen kohti nykyisten EU-maiden tasoa.

Tulevien jäsenmaiden kestävä talouden kehitys vaikuttaa koko Euroopan talouden vakauteen ja globaaliin kilpailukykyyn. Mitä parempi talouskehitys tulevissa jäsenmaissa saavutetaan, sitä paremmin yhteinen talousliitto toimii. Suurempi poliittinen ja taloudellinen vakaus takaa yrityksillemme paremmin ennustettavan toimintaympäristön alati kehittyvillä markkinoilla.

Laajentuminen helpottaa kaupankäyntiä. Jäljellä olevat kaupan esteet poistuvat vanhojen ja uusien jäsenmaiden väliltä. Kilpailu lisääntyy. Kilpailun esteet palvelusektorilla ja investoinneissa poistuvat. Liiketoimintailmapiiri paranee uusissa jäsenmaissa, lisäten yritystemme kilpailukykyä.

Laajentumisen luoma taloudellinen potentiaali on jo osin realisoitunut hakijamaiden lähentyessä EU:ta. Suomalaiset yritykset ovat aktiivisesti hyödyntäneet EU:n ja hakijamaiden välisten Eurooppa-sopimusten tarjoamia mahdollisuuksia. Uusien jäsenmaiden liittymishetkellä ei näin ollen ole odotettavissa mitään dramaattisia muutoksia. Jäsenyys merkitsee, että hakijamaat liittyvät vapaakauppa-alueen sijaan EU:n sisämarkkinoihin. Kaupan esteet poistuvat, hakijamaat integroituvat keskenään ja niiden ulkotullit harmonisoituvat EU:n kanssa.

Pidemmällä aikavälillä laajentumisen vaikutukset ovat suuret. Jäsenyyden edellyttämä sitoutuminen yhteisiin sääntöihin ja käytäntöjen kattavaan valvontaan luo yritysten toimintaympäristöön enemmän vakautta ja toimintavarmuutta. Ulkomaisten investoijien riskit pienenevät.

Valtiovarainministeriö on arvioinut, että laajentumisesta ei ole odotettavissa kansantalouden kannalta tuntuvia vaikutuksia EU-maissa, koska keski- ja itä-Euroopan-maiden osuus EU:n ulkomaankaupasta, ulkomaisesta työvoimasta ja suorista sijoituksista on pieni. Vaikka EU:n väestömäärä kasvaa reilusti yli 20%, on lisäys unionin kansantuloon viiden prosentin luokkaa. Laajentumisen vaikutukset tulevat olemaan lähinnä sektorikohtaisia ja rakenteellisia, ja liittymään eurooppalaisen työnjaon uudelleen muodostumiseen.

Kokonaisuudessaan EU:n laajentumisen vaikutusten odotetaan olevan suomalaisille toimialoille pitkällä aikavälillä positiiviset. Laajentuminen kasvattaa yhteismarkkinoita. Kysyntä kasvaa ja keskinäinen kauppa kehittyy.

Herkkiä aloja, joilla voi olla sopeutumisongelmia ensi vaiheessa, ovat elintarviketeollisuus ja maatalous, kuljetukset (erityisesti kuorma-autokuljetukset), sekä rakentaminen. Monet alat, esim. tekstiili- ja vaatetusteollisuus, menettävät asemiaan ja hakijamaiden yritykset vahvistavat kilpailukykyään joka tapauksessa, laajentumisesta huolimatta. Toisaalta monelle teollisuuden alalle uudet jäsenmaat ovat mielenkiintoinen markkina- ja tuotantoalue. Laajentuminen on Suomelle ja EU:lle sekä mahdollisuus, että haaste.

* * *

EU:n laajentuminen on vahvasti kansalaisten etujen mukaista. EU:n jäsenmäärä lähes kaksinkertaistuu ja unionin väestö kasvaa yli 70 miljoonalla hengellä. Liikkuminen helpottuu, kun esim. loppututkintojen vastavuoroinen tunnustaminen pätee yhä laajemmalla alueella Euroopassa. Ammatinharjoittajien osaamisesta asetetut vaatimukset yhdenmukaistuvat. Myös sosiaaliturvan ja työlainsäädännön osalta käytännöt yhdenmukaistuvat.

Nykyisten jäsenmaiden ja hakijamaiden välinen elintasokuilu tasoittuu. Köyhyyden vähentäminen Euroopassa on sinänsä jo itseisarvo. Lisäksi elintasokuilun kapeneminen vie pohjaa julkisuudessakin esiintyneiltä peloilta siitä, että uusien jäsenmaiden kansalaiset valtaisivat työmarkkinoita nykyisten jäsenmaiden asukkaiden kustannuksella.

Ehdokasmaiden taloudet ovat kasvaneet suhteellisen nopeasti viime vuosina ja niillä on jatkossakin hyvät mahdollisuudet ylläpitää nykyisiä jäsenmaita nopeampaa talouskasvua. Niiden reaalinen lähentyminen kohti EU:n tasoa on kuitenkin jäänyt edelleen heikoksi. Optimististen arvioiden mukaan edistyneimmät Itä-Euroopan hakijamaista saavuttaisivat 20 vuodessa tulotason, joka vastaa vähintään 75% EU:n keskiarvosta. Erot 12 hakijamaan kesken ovat suuria. Työttömyydestä on muodostunut suuri ongelma. Rakenteellinen työttömyys on noussut kehittyvien talouksien voimakkaan rakennemuutoksen johdosta.

Komission teettämien tutkimusten mukaan odotettavissa ei kuitenkaan ole laajamittaista itä-länsi-muuttovirtausta. Työministeriön teettämän selvityksen mukaan EU:n laajentuminen ei juuri lisää muuttoa uusista jäsenmaista Suomeen. Virosta suuntautuva tulomuutto voi nousta heti liittymisen jälkeen korkeintaan 1500 henkilöön vuodessa, mikä on kaksinkertainen nykytasoon nähden ja vain 8% Suomeen suuntautuvasta kokonaismuutosta. Ensimmäisten vuosien jälkeen muuton arvioidaan vähenevän merkittävästi Viron siirtyessä työvoimaa vastaanottavaksi maaksi.

Talouden potentiaaliseksi kasvuvauhdiksi EU-alueella on arvioitu noin 2.5 %. Toisaalta työvoiman määrä Suomessa ja yleensä EU-maissa laskee demografisista syistä tulevina vuosina. Suomessa on arvioitu työikäisen väestön määrän kääntyvän laskuun vuonna 2010. EU:ssa on kehitettävä lähivuosina yhteinen talousstrategia kilpailukyvyn säilyttämiseksi, jottei talouskehitys pysähtyisi tai lähtisi laskuun.

Laajentuminen tulee vahvistamaan Suomen ja Euroopan asemaa globaalitaloudessa ja edistämään Suomen talouskasvun ja työllisyyden edellytyksiä. Suomen ja erityisesti Baltian maiden välillä on jo nyt tiivistyvä talouksien integraatio, jonka voimistumiselle EU:n itälaajentuminen luo entistä paremmat institutionaaliset edellytykset.

Henkilöiden vapaa liikkuvuus on EU:n perustamissopimuksen mukaisesti yksi unionin neljästä perusvapaudesta. Työvoima on tärkeä tuontannontekijä yhteismarkkinoilla. Sen liikkuvuuden rajoittaminen olisi haitallista muiden tuotannontekijöiden kehitykselle.

Suomi pitää liittymisneuvottelujen lähtökohtana sitä, että kaikki neljä perusvapautta toteutuvat täysipainoisesti myös uusissa jäsenmaissa. Unioni ei voi laajeta niin, että nykyiset jäsenmaat valikoivat, mitä omista oikeuksistaan ne myöntävät uusille jäsenille. Liityttyään uusien jäsenten tulee päästä samojen oikeuksien ja velvoitteiden piiriin kuin nykyisetkin jäsenmaat.

Erilaisten herkkyyksien, pelkojen ja todellisten uhkien vuoksi on kuitenkin päädytty siirtymäaikoihin – henkilöiden vapaan liikkuvuuden osalta EU:n toimesta ja pääoman vapaan liikkuvuuden osalta hakijamaiden pyynnöstä. EU on päättänyt soveltaa henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen Itä-Euroopasta kahden vuoden pituista siirtymäaikajärjestelyä. (Yksittäisten välitarkastusten jälkeen jäsenmailla on mahdollisuus saada kolmen vuoden pidennys siirtymäaikaan, ja erityisistä syistä vielä sen jälkeen kaksi lisävuotta.)

* * *

Hallitsemattoman siirtolaisuuden lisäksi toinen uhkakuva, joka piirtyy herkästi ihmisten mieliin puhuttaessa laajentumisesta, on korruption yleisyys hakijamaissa. Talousrikollisuus, ml. rahanpesu, ja korruptio ovat kieltämättä vakava ongelma useimmissa hakijamaissa. EU-jäsenyys merkitsee hakijamaiden sitoutumista yhteisiin sääntöihin ja käytäntöjen kattavaan valvontaan. Korruption kuriin saaminen ja sen valvonta on helpompaa unionin sisällä, kuin sen vaikutusvallan ulkopuolella.

Sama pätee moniin muihin ongelmiin. Edellytykset rajat ylittävän rikollisyyden torjuntaan paranevat, kuin myös mahdollisuudet tehostaa ympäristönsuojelua ja sen valvontaa Euroopassa. Terrorismin vastaiset toimenpiteet helpottuvat, kun yhteistyö vahvistuu Euroopassa unionin laajentumisen myötä. Yhteisten sääntöjen merkitystä ja niiden soveltamista entistä laajemmalla alueella ei voi kyllin korostaa.

EU:n onnistunut laajentuminen on Suomelle ja EU:lle prioriteetti . Laajentuminen vaikuttaa merkittävästi Suomen lähialueiden kehitykseen ja helpottaa kansalaisten liikkumista Euroopan alueella. Laajentumisen taloudelliset hyödyt ovat meille mittavat. Neuvotteluprosessin tässä vaiheessa voimme todeta helpotuksella myös, että Suomelle tärkeät erityiskysymykset on saatu ratkaistua tyydyttävällä tavalla. Suomi on ollut tiiviisti ja vahvana toimijana mukana neuvotteluprosessissa.

* * *

Millainen EU meillä on odotettavissa laajentumisen jälkeen?

Tulevat jäsenmaat ovat keskenään hyvinkin erilaisia ja niiden lähihistoriallinen tausta eroaa nykyisistä jäsenmaista. EU:n dynamiikka varmasti muuttuu laajentumisen myötä. Hakijamaat ovat viime vuosina tottuneet jatkuvaan uudistamiseen; ne ovat todennäköisesti aktiivisia myös EU:ssa.

Kaiken kaikkiaan tämä laajentuminen poikkeaa aiemmista. Hakijoita on enemmän ja ne ovat köyhempiä, niiden traditiot ovat keskenään erilaisia sekä taloudellisesti että poliittisesti. Lisäksi EU johon ne liittyvät, on aikaisempaa monimutkaisempi.

Tämänhetkinen laajentumiskierros ei ole EU:n viimeinen. Unioni on tarjonnut Länsi-Balkanin maidelle integraatioperspektiiviä ja käynnistänyt niiden kanssa vakautus- ja assosiaatioprosessin, joka voi johtaa jäsenyysneuvottelujen aloittamiseen lähivuosina. Kroatia on jo ilmoittanut aikomuksestaan jättää jäsenyyshakemuksen.

Laajentumisen myötä EU:lla on uusia rajanaapureita, joiden taloudellinen ja poliittinen tilanne eroaa entistä enemmän nykyisten jäsenmaiden tilanteesta. Suomi kannattaa keskustelua siitä, miten suhteita jatkossa kehitetään tulevien, uusien rajanaapurien kanssa. Minkälaiset suhteet EU:lla on tulevaisuudessa mm. Ukrainaan, Valko-Venäjään ja Moldovaan? Miten tuemme näiden maiden lähentymistä Eurooppaan ja läntisiin talouden ja politiikan traditioihin? Rajojen toiminnan turvaaminen tuo erityisen haasteen unionin laajenemiseen liittyen. Suomen näkemyksen mukaan EU voi tässä hyödyntää nykyisen itärajan tuoman kokemuksen.

Suomen osalta keskeistä on oman lähialueemme kehityksen turvaaminen. On selvää, että se mitä tapahtuu Venäjällä, vaikuttaa läheisesti Suomeen. Suomen hallituksen painopistealueena on sekä Suomen ja Venäjän että EU:n ja Venäjän suhteiden kehittäminen myönteiseen suuntaan. EU:n laajentumisen myötä EU:n ja Venäjän raja pitenee. Itä ja länsi kohtaavat erilaisine perinteineen ja toimintatapoineen. EU on tällä hetkellä Venäjän tärkein partneri, joka edustaa sen ulkomaankaupasta yli 40%. EU:n laajentumisen myötä Venäjän kauppa EU:n kanssa lisääntyy entisestään. Unionin alueella yritykset ovat erittäin kiinnostuneita Venäjän markkinoista ja Venäjälläkin on tarve houkutella lisää ulkomaisia investointeja. Mutta liike-elämän toimintaympäristö Venäjällä kaipaa vielä runsaasti parannuksia. Viime viikolla puhuin Kotkassa logistiikkapäivillä, jossa esillä olivat mm. Suomen ja Venäjän, ja samalla myös EU:n ja Venäjän, välisen rajan toimivuuteen liittyvät käytännön ongelmat. Nämä käytännön ongelmat tai haasteet juontuvat pitkälti Suomen ja Venäjän välisen kaupan voimakkaasta kasvusta viime vuosina, mikä tietysti on sinänsä hyvä asia. Suurimmat kehittämistarpeet liittyvät tullaukseen, rajanylitykseen ja liikenteeseen. Infrastruktuuria tulee niinikään Venäjällä kehittää.

EU:n ja Venäjän rajan pidetessä rajan toiminta tulee varmasti herättämään entistä enemmän kiinnostusta sekä Brysselissä että tulevien EU-maiden pääkaupungeissa. Rajanylitystoiminnalla ja tullauksella on palveluluonne, se ei saa olla liian byrokraattista – tavoitteena on ulkomaankaupan ja tavaravirran helpottaminen EU:n ja Venäjän välillä. Tämä edellyttää, että Venäjä kehittää edelleen talouselämän vaatimaa lainsäädäntöä ja parantaa menettelytapoja, jotta toimintaympäristöstä muodostuisi yritysystävällinen.

Mielestäni on selvää, että Venäjällä on tulevaisuudessakin unionin ulkosuhteissa keskeinen asema. EU:n ja Venäjän agendalla on tälläkin hetkellä lukuisia hankkeita, joiden eteenpäin vieminen vie oman aikansa. Tällaisia ovat mm. yhteisen talousalueen kehittäminen, energiadialogi ja Venäjän WTO-jäsenyysneuvottelut.

Kaiken kaikkiaan laajentuneella unionilla tulee olemaan suurempi rooli maailmanpolitiikassa ja globaalitaloudessa. Tärkeää on, että EU:n sisäiset rakenteet kehittyvät vastaamaan uusia tarpeita. Unionin tulevaisuutta pohtiva konventti ja vuonna 2004 kokoontuva hallitusten välinen konferenssi ovat tärkeän haasteen edessä.

Lopuksi on pidettävä mielessä, että laajentuminen voi onnistua vain, mikäli sillä on takanaan kansalaisten tuki sekä nykyisissä että uusissa jäsenmaissa. Vuonna 2004 olemme osa enintään kymmenellä uudella jäsenellä laajentunutta unionia. Neuvottelut jatkuvat Bulgarian ja Romanian kanssa. EU uudistuu ja kehittyy. Suomi on mukana tässä prosessissa vahvana ja menestyksekkäänä vaikuttajana.

Seuraa meitä