Saavutettavuustyökalut

Uutinen 13.5.2003

Euroopan unionin tulevat kasvot -luento pääkirjastossa

Lasipalatsin Eurooppa-tiedotus järjesti maanantaina 12.5.2003 Pasilan pääkirjastossa yleisötilaisuuden aiheesta Euroopan unionin tulevat kasvot. Tilaisuus järjestettiin ”Faktaa & fiktiota EU:n hakijamaista” -näyttelyn yhteydessä. Puhujina olivat Eurooppa-tiedotuksen yksikön päällikkö Pirkko Hämäläinen, pääministerin edustaja Euroopan tulevaisuuskonventissa Teija Tiilikainen sekä Peter Ekholm, Sitran Eurooppa 2020 -projektin johtaja. Tapahtuma houkutteli kirjaston luentosaliin reilut kolmekymmentä kuulijaa.

Pirkko Hämäläinen aloitti tilaisuuden kertomalla Eurooppa-tiedotuksen taustasta. ” Eurooppa-tiedotus perustettiin projektiksi kun oltiin valmistautumassa EU-jäsenyyteen”. Tällä hetkellä toimipisteitä on 19 ja kuun lopulla avataan 20. toimipiste Porvooseen. Tehtävät ovat pysyneet samoina kuin toimipisteitä perustettaessa. Tavoitteena on antaa tietoa kansalaisille, ja toimipisteet ovatkin kaikkien ulottuvilla, yleensä kirjastojen yhteydessä. Eurooppa-tiedotuksella on myös toimiva puhelinpalvelu, jos alueellinen tiedottaja ei ole paikalla.

”Pyrimme siihen että annamme kansalaisille faktatietoa”. Eurooppa-tiedotus ei ole hallituksen politiikassa kiinni, ja erilaiset mielipiteet ja näkökulmat pääsevät esille. ”Tiedotusta tarvitaan yhä”, Pirkko Hämäläinen jatkaa, ”mitä kauemmin ollaan oltu EU:ssa, sitä vähemmän ihmiset arvelevat tuntevansa EU-asioita”. EU on muuttuva prosessi, ja prosessit monimutkaistuvat. Eurooppa-tiedotuksen haaste onkin EU:n laajentuminen ja laajentumisen jatko, kuten myös konventin tulokset ja niistä kansalaisille tiedottaminen.

Moni kuulija näytti odottavan Teija Tiilikaisen puheenvuoroa. Tiilikainen kertoi EU:n niin sanotusta perustuslaista, joka on valmisteilla EU:n tulevaisuuskonventissa. ”Tähän hankkeeseen lähdettiin, koska EU laajenee”. EU tulee tuplaamaan jäsenmääränsä, vuonna 2004 liittyy kymmenen uutta jäsenmaata, Bulgaria ja Romania liittyvät 2007, jonka jälkeen olisi muiden ex-Jugoslavian maiden sekä Turkin vuoro. Tulevaisuuskeskustelu alkoi jo ennen konventin perustamista, ja keskustelu oli erittäin hyödyllinen. ”Keskustelu avasi asioita kansalaisille”. On terveellistä, että ennen laajentumista pohditaan EU:n tehtäviä ja struktuuria.

Joulukuussa 2001 perustetussa foorumissa, tulevaisuuskonventissa, on 105 edustajaa, minkä lisäksi konventissa on tarkkailijoita. Myös tulevat jäsenmaat ovat edustettuina konventissa, mikä Tiilikaisen mielestä on hyvä asia. Konventin työ on ”hyvin laajapohjainen”. Ensimmäinen huolenaihe on kansalaisten ja EU:n suhde. ”Jos unioni jää etäiseksi, niin asiantila varmasti vakavoituu unionin laajentumisen yhteydessä”. Yhtenä tavoitteena on tehdä unionin järjestelmästä selkeämpi. Unionin keskeisiä tehtäviä määrittäessä on keskusteluissa menty takaisin 50-luvun alkujuurille. Tehokkuus ei ole ainoa ulottuvuus päätöksenteossa, myös legitimiteetti on tärkeä. ”Miten laatia unionille päätöksentekojärjestelmä, joka on tehokas ja oikeudenmukainen?”

Euroopan unioni perustuu sopimusjärjestelmään, joka on erittäin hankala. Ydintehtävänä konventissa on järjestelmän kehittäminen niin, että se on ”lyhyt, ytimekäs ja ymmärrettävä”. Perustussopimukset lyödään yhteen eli yksinkertaistetaan perustuslaiksi. Perustuslaki ei kuitenkaan ole valtiollinen perustuslaki ja siksi virallinen nimi onkin perustuslaillinen sopimus. Sopimus ”ei muuta EU:n luonnetta sillä tavalla, että EU:n toiminnasta tulisi toisenlainen”. Yksinkertaistaminen on avainasemassa, ja se on konventtihankkeen keskeisin saavutus, jos siinä onnistutaan.

Eurooppa 2020 -projektin johtaja Peter Ekholm puhui omien sanojensa mukaan ajasta, jota ei vielä ole, ”seuraukset ovat valistuneita arvauksia”. Ekholm selosti tutkimusten pohjalta suomalaisten ajatuksia laajentumisesta. Ekholmin mukaan suomalaiset ovat huolissaan jäsenmaksujen nousemisesta, mutta pelkäämme myös että päätöksentekoprosessit monimutkaistuvat entisestään ja että avoimemmat työmarkkinat tuovat liikkuvaa työvoimaa myös meille. EU:n laajentumiseen suhtaudutaan epäilevästi, ja ainoana positiivisena asiana nähdään rikkaampi kulttuuri.

Me tiedämme lopulta aika vähän laajentumisen seurauksista. Tiedetään, että pinta-ala ja väestö kasvaa, ja tiedetään myös että BKT per capita laskee. ”Kun verrataan USA:han ja Japaniin, EU tuntuu köyhemmältä laajentumisen jälkeen”, Ekholm sanoo. Ekholm painottaa, että meillä on myös moraalinen velvollisuus laajentua. Laajentuminen tarkoittaa myös sitä, että meidän on lakattava ajattelemasta taloutta neljännesvuosi-mitalla, ja ajateltava sukupolvi eteenpäin.

Suomen EU:lle maksamat rahat ovat omiin varoihin verrattuna lopulta hirveän pienet, ”ei edes kunnon tippi”. Symbolisesti näillä rahoilla on kuitenkin paljon suurempi merkitys. Raha ei ole ainoa EU:n ulottuvuus, vaan sosiaalinen ulottuvuus on myös tärkeä. Kaikki nykyiset jäsenmaat ovat hyvinvointivaltioita ”mutta hyvinvointivaltio ei ole jäsenyysehto” tuleville jäsenmaille. Kysymys onkin, minkälaista hyvinvointivaltiota uudet jäsenmaat alkavat rakentaa. Jos he valitsevat amerikkalaisen mallin, jossa ihmiset huolehtivat itse itsestään, heillä on myöskin matalampi veroaste ja siten etulyöntiasema vanhoihin jäseniin verrattuna. ”Kun tulee 12 uutta jäsenmaata, ei voida enää ostaa koheesiota rahalla”, mitä tehtiin esimerkiksi Irlannin kohdalla.

Ekholm puhui myös työvoiman liikkuvuudesta, ja osoitti että suomalaisten pelko massamuutosta on näillä näkymin aiheeton. Vuonna 1999 vain vajaa 3 miljoonaa EU:n kansalaista työskenteli muualla kuin omassa kotimaassa, tämä on alle 2 % työvoimasta. EU:n ulkopuolisista maista tulee paljon enemmän työntekijöitä, 5,3 miljoonaa ja tästä on vain 0,3 miljoonaa uusista jäsenmaista. Toistaiseksi tarkin laskelma ennustaa, että tulevista jäsenmaista vain 3,9 miljoonaa muuttaisi vanhoihin jäsenmaihin töihin (perheenjäsenet mukaan lukien) liittymisen jälkeen. Näistä ihmisistä noin 3 miljoonaa muuttaisi joko Saksaan tai Itävaltaan, ja muille maille jäisi 900 000 henkeä jaettavaksi. Tämä on Ekholmin mukaan todella vähän, ja hänen mielestä ”työvoiman liikkuvuutta pelätään vähän liikaakin”.

Seuraa meitä