Euroopa unionin viides laajentuminen
Vuonna 2004 tapahtuva laajentuminen on EU:n historian viides ja samalla mittavin. Toukokuun 1. päivänä 2004 unioniin liittyi 10 uutta jäsenmaata: Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tsekki, Unkari ja Viro.
Unioni on kasvanut 25 valtion perheeksi, joka jakaa monimuotoisen kulttuurin ja eurooppalaiset arvot. Laajentuneen unionin väkiluku on 450 miljoonaa.
Laajentuminen jatkuu edelleen. Romanian ja Bulgarian mahdolliseksi liittymisvuodeksi on esitetty vuotta 2007. Jäsenyysneuvottelujen aloittamista Turkin kanssa Eurooppa-neuvosto arvioi seuraavan kerran joulukuussa 2004. Jos Turkki täyttää EU-jäsenyyden poliittiset kriteerit, EU on valmis aloittamaan jäsenyysneuvottelut. Turkin kohdalla seurattavina ovat erityisesti kehitys ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja vähemmistöryhmien suojelun edistämiseksi.
Kroatia jätti jäsenyyshakemuksensa unionille helmikuussa 2003. Tuorein hakijaehdokas Makedonia puolestaan jätti hakemuksensa unionille maaliskuussa 2004.
Historia
Vuoden 2004 laajentuminen alkoi Kööpenhaminan päätöksellä 1993.
Kymmenen EU-jäsenyyttä hakeneen maan ja EU:n neuvottelut saatiin päätökseen Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2002. Liittymissopimukset allekirjoitettiin Kreikassa 16. huhtikuuta 2003.
Eurooppa-neuvoston Kööpenhaminassa 1993 asettamien jäsenyysedellytyksien eli ns. Kööpenhaminan kriteerien mukaan valtion instituutioiden on oltava vakaita ja demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia on kunnioitettava myös käytännössä. Maassa on toimiva markkinatalous sekä kyky sopeutua unionin taloudelliseen kilpailuun. Sen on sopeuduttava jäsenyyden muihin vaatimuksiin, mikä tarkoittaa mm. yhteiseen ulko-ja turvallisuuspolitiikkaan sekä raha- ja talousliitto EMUun osallistumista.
Laajentumisen kustannukset – jäsenmaksujen kehitys
Uudet jäsenmaat maksavat osuutensa EU:n talousarvioon samoin ehdoin kuin nykyisetkin jäsenmaat. Tähän on olemassa kuitenkin poikkeus. Mikäli jokin jäsenmaa joutuu epäedullisempaan taloudelliseen asemaan vuonna 2003, sille maksetaan tilapäistä korvausta, jonka määrä pienenee asteittain. Uudet jäsenmaat eivät joudu heti nettomaksajiksi jo pelkästään periaatteellisista syistä.
Suomen jäsenmaksut kasvavat laajentumisen myötä. Arvio vuoden 2006 laskennallisesta nettomaksusta on 300-450 miljoonaa euroa, joka on lisäystä 110-260 miljoonaa euroa laajentumista edeltäneeseen tilanteeseen. Arviot vuoden 2013 nettojäsenmaksusta vaihtelevat 600-1100 miljoonan euron välillä.
Siirtymäajat
Uusista jäsenvaltioista tulee täysjäseniä välittömästi 1.5.2004 lähtien. Joillakin aloilla säilyy kuitenkin eri pituisia siirtymäaikoja.
Euron käyttöönotto
Euroopan talous- ja rahaliittoon EMUun uudet maat voisivat teoreettisesti liittyä aikaisintaan kahden vuoden ERM II -valuuttakurssimekanismissa olon jälkeen. Näin ollen euro voisi tulla käyttöön vuonna 2007. Käytännössä valmiuden hankkiminen euroalueeseen kestänee pidempään.
Schengen-sopimus
Rajatarkastukset säilyvät, koska uudet EU-maat eivät kuulu Schengen-sopimukseen. Schengen-jäseniksi uudet jäsenet pääsevät vasta kun niiden rajavalvonta täyttää unionin vaatimukset eli aikaisintaan vuonna 2005.
Toukokuun 2004 alusta lähtien voimaan tulleen asetuksen mukaan uusi henkilökortti riittää matkustusasiakirjaksi uusiin EU-maihin mentäessä. Kortin pitää olla myönnetty 1. maaliskuuta 1999 jälkeen ja siinä on oltava voimassaoloaika. Väliaikaista henkilökorttia, alaikäisen henkilökorttia ja ulkomaalaiselle myönnettyä henkilökorttia matkustusoikeus ei koske.
Käytännön järjestelyt joissakin uusissa jäsenmaissa saattavat kuitenkin viipyä. Siirtymävaiheessa passin kanssa matkustaminen on erittäin suositeltavaa!
Työskentely uusissa jäsenmaissa
Työvoima uusien ja vanhojen EU-maiden välillä ei liiku vapaasti, koska liikkumiselle on säädetty siirtymäaika. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työlupa vaaditaan esim. virolaisen tullessa Suomeen työskentelemään. Sen sijaan lyhyisiin, alle 3 kuukautta kestäviin työsuhteisiin työlupaa ei vaadita.
Työvoiman vapaata liikkuvuutta rajoittavaksi siirtymäajaksi Suomessa on luotu joustava 2+3+2 malli. Kun uusien jäsenmaiden liittymisestä on kulunut kaksi vuotta, tehdään automaattisesti tarkistus, jonka yhteydessä voidaan päättää joko työvoiman vapaan liikkuvuuden toteuttamisesta tai siirtymäjärjestelyiden jatkamisesta.
Mahdollisesta kolmen vuoden jatkoajasta päätetään kolmikantaisesti työntekijöiden, työnantajien ja viranomaisten kesken. Viiden vuoden kuluttua uusien maiden liittymisestä voi rajoituksia ylläpitää vain, mikäli työmarkkinoilla on ilmennyt vakavia häiriöitä.
Siirtymäajat rajoittavat työvoiman vapaata liikkumista Suomeen uusista EU-maista eli Tshekistä, Virosta, Latviasta, Liettuasta, Unkarista, Puolasta, Sloveniasta ja Slovakiasta. Vain kaksi uutta jäsenmaata, Kypros ja Malta, jäävät sen ulkopuolelle.
Uusien EU-jäsenmaiden muille EU-maille asettamista siirtymäajoista kannattaa kysyä esim. kyseisten maiden suurlähetystöistä.
Työttömällä työnhakijalla on oikeus oleskella kohtuullinen aika hakeakseen työtä 3-6 kuukautta, josta kolmen kuukauden ajalle hän on oikeutettu saamaaan työttömyyskorvausta. Tämä edellyttää ilmoittautumista paikalliseen työvoimatoimistoon. Oleskelulupa tarvitaan yli 3 kuukauden oleskeluun ja se haetaan ulkomailla paikalliselta poliisiviranomaiselta.
Suomi ei asettanut siirtymäaikoja myös palvelujen vapaalle liikkuvuudelle kuten Saksa ja Itävalta (siivous- ja rakennustyöt). Vaarana onkin, että työvoiman liikkuvuudelle asetettuja siirtymäaikoja voidaan helposti ja suurella todennäköisyydellä kiertää vuokratyön ja työvoiman vuokraamisen avulla palvelujen vapaan liikkuvuuden varjolla.
Hyödyllisiä linkkejä
Tietoa sairasvakuutuksen kattavuudesta ja E-lomakkeista, joilla sairasvakuutus todistetaan:
www.kela.fi
Eures-neuvojilla tietoa työpaikoista ja työskentelystä ulkomailla:
www.mol.fi
Tietoa harjoittelusta ja opiskelusta ulkomailla:
www.cimo.fi
Neuvontapalvelusta ohjeita maastamuuttoon, ulkomailla asumiseen ja paluumuuttoon:
www.suomi-seura.fi
Yleistietoa opiskelusta ja työnteosta EU-maissa:
citizens.eu.int
