Maakunnat 10 vuotta Euroopan unionissa; Pohjois-Pohjanmaa

”EU-jäsenyydessä vaikeinta on ehkä ollut kasvava byrokratia ja erilaiset tarkastukset ja tarkastusten tarkastukset. Positiivinen yllätys oli, että maakunnasta yhtäkkiä löytyi paljon kehitettävää.”

”Kehittämisen tarve aiemmin lienee ollut lähinnä kahvipöytäkeskustelun ”pitäis tehdä” – luokkaa. Ja niinpä aihiot jäivät toteutumatta, kun ei ollut ”pätäkkää” ( rahaa) millä tehdä”, muistelee Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen johtaja Leila Helaakoski.

EU-jäsenyyttä pelättiin

Pohjois–Pohjanmaa oli palkintosijoilla EU-jäsenyyden vastustamisessa. Maakunnassa pelättiin kesämökkitonttien joutumista saksalaisiin käsiin ja maakunnalle tärkeän alkutuotannon loppumista tyystin. Päätösvalta pienimmistäkin asioista tuntui menevän omista käsistä. Pelättiin myös ulkomaisen työvoiman vyöryä työpaikoillemme.

Jälkeenpäin moni maanviljelijä ”tunnusti” äänestäneensä jäsenyyden puolesta pelätessään Suomen joutuvan EU:n ulkopuolella totaaliseen paitsioon. Saksalaiset sen kummemmin kuin muunkaanmaalaiset yritykset eivät ole löytäneet maakuntaamme hyvänä sijoituskohteena – valitettavasti. Vain ICT-alan yritykset ovat vaihtaneet omistajaa kansainvälisiin käsiin, mikä on usein tarkoittanut toiminnan siirtämistä lähemmäksi markkinoita ja samalla työpaikkojen siirtymistä halvempien tuotantokustannusten maihin.

Kehittämishankkeet jo arkipäivää

Tapahtunut alkutuotannon rakennekehitys olisi ollut todellisuutta ilman unionin jäsenyyttäkin, ehkä aikataulu olisi ollut hieman verkkaisempi. Projektimaailman ja sen myötä tulleen pätkätyöläisten legioonan maakunta näyttää nielleen hyvin. Erilaiset EU-hankkeet ovat tulleet arkipäivän kehittämistyön työkaluiksi ja nyt vain miettii, että millä eväillä sitä olisi kehitystä viety eteenpäin ilman projektihelvetiksikin sanottua ohjelmapolitiikan toteutusta. Ennen EU:n jäsenyyttä laaja-alaiset kehittämishankkeet olivat harvinaisia, kylähankkeista puhumattakaan. Kylähankkeillekin aluksi hieman hymähdeltiin, mutta niiden jatkuva laajeneminen ja jalostuminen näyttää täyttävän sitä demokratiavajetta, jota on koettu päätöksenteon etääntyessä kansalaisista.

Moni yritysten ja yhteisöjen kehittämishanke olisi jäänyt toteutumatta ilman EU-rahoitusta. Esimerkiksi matkailun toimialalla suurin osa kehittämishankkeista olisi jäänyt aikomuksen asteelle ilman yhteiskunnan merkittävää panostusta. Suurin yksittäinen tuloerä maakuntaan ovat viljelijöiden EU-tuet, noin 135 Meuroa vuodessa. Suurin piirtein samaa luokkaa on erilainen hankerahoitus, jossa toki aina puolet on kansallista rahaa. Yrityksiä on perustettu ja työpaikkoja syntynyt. Saldoa verrattuna siihen vaihtoehtoon, että Suomi olisi jäänyt EU:n ulkopuolelle, on mahdotonta arvioida, koska jäsenyyden vaikutukset näkyvät niin monissa yritysten toimintaympäristön asioissa, ettei niitä enää edes tunnisteta.

Maakunta on hyötynyt jäsenyydestä myös kansalaisten mahdollisuudella työskennellä ja opiskella koko unionin alueella. Elintarvikeketjun trimmaaminen EU-kuntoon on vienyt maakunnasta satoja työpaikkoja, muutoin työpaikkojen määrä on noudatellut markkinoiden vaihteluita.

Globalisaatin hyödyt osattava pelata kotiin

Tulevaisuuden haasteet liittyvät yritysten toimintamahdollisuuksiin maakunnassa. Osaavaa työvoimaa riittää, ainakin periaatteessa. Käytännössä työmarkkinoille tulevan nuorison koulutus ei aina vastaa työmarkkinoiden tarvetta, koulutuksen trendialoilla ei välttämättä työvoiman tarve kohtaa tarjontaa. Koska Pohjois-Pohjanmaalla eläkkeelle siirtyy enemmän työvoimaa kuin sinne tulee vasta vuonna 2016, on pelkona, että koulutetut nuoret hakeutuvat niihin maakuntiin, joissa eläköityminen on jo nyt suurempaa kuin työmarkkinoille tulo.

Maakunnassamme vain Oulun seutukunnassa molempia sukupuolia on suurin piirtein saman verran. Kaikissa muissa seutukunnissa nuoret naiset näyttävän äänestävän jaloillaan, mikä ei lupaa hyvää väestökehitykselle.

Seuraava rakennerahastokausi näyttäisi tämän hetken tietojen mukaan olevan Pohjois–Suomelle suosiollinen. Monista erilaisista tavoitealueista päästään toivottavasti eroon kertaheitolla. Nythän meillä on 1-, 2-, ja 3-aluetta, siirtymäkauden aluetta ja valkoista vyöhykettä, mikä on aiheuttanut monenmoista päänvaivaa joka taholla.

Tulevaisuuden rakentamisessa on otettava huomioon ainakin edellä mainitut maakuntamme uhkat . Tarvitsemme myös lisää vientiyrityksiä ja nykyistä sujuvampia liikenneyhteyksiä. Toisaalta on muistettava, että entistä useammalle yksittäiselle ihmiselle tulevaisuus näyttäytyy huomattavasti vähemmän vaihtoehtoja sisältävältä kuin maakunnalle. Syrjäytymiskehityksen katkaiseminen on kasvava haaste myös Pohjois-Pohjanmaalla.

Tulevaisuus näyttää siis kahtiajakoiselta, on pieniä ja lähellä olevia asioita, jotka on hoidettava kuntoon, jotta suuret globalisaation hyödyt saadaan pelatuksi kotiin.

Teksti ja kuvat: aluetiedottaja Ritva Lampén, Pohjois-Pohjanmaan Eurooppa-tiedotus.

Ensi viikolla mietteitä Pohjois-Savosta.

Sarjassa aiemmin ilmestyneet haastattelut:

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan näkemyksiä
Varsinais-Suomi
Keski-Suomi
Lappi
Satakunta
Pohjois-Karjala
Etelä-Karjala
Etelä-Savo
Päijät-Häme
Itä-Uusimaa
Uusimaa
Kymenlaakso
Pirkanmaa
Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa