Saavutettavuustyökalut

Uutinen 22.12.2006

EU kamppailee kasvihuonekaasujen vähentämisen puolesta

Ilmastonmuutos tulee olemaan suurin yhteiskuntien toimintaedellytyksiä muuttava tekijä. EU pyrkii aktiivisesti soveltamaan ja kehittämään olemassa olevia välineitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. EU:n toimenpiteiden taustalla ovat Kioton pöytäkirjan velvoitteet ja huoli ilmastonmuutoksen aiheuttamista kustannuksista.

Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam puhui 15.11. YK:n ilmastokokouksessa Nairobissa EU:n puheenjohtajamaan ministerin roolissa. Puheessaan hän mm. korosti, että vaihtoehtoja kunnianhimoisille päästövähennystavoitteille ei ole. Kuva: ulkoasianministeriö

Ilmastotutkijoiden mukaan kasvihuonekaasujen kasvu ilmakehässä vaikuttaa koko ilmastojärjestelmän toimintaan. Ilmaston muuttuessa lämmön ja kosteuden kierrot muuttuvat globaalisti, ja säätilan vaihtelun tyypit muuttuvat paikallisesti. Ilmastonmuutos mm. muuttaa maataloustuotannon ehtoja, vähentää juomavesivarojen määrää ja asettaa infrastruktuurille uusia vaatimuksia.

Kioton pöytäkirja muodostaa EU:n toiminnan lähtökohdan

Joulukuussa 1997 hyväksytty Kioton pöytäkirja edellyttää, että teollisuusmaat vähentävät päästöjään vuosina 2008–2012. Viime vuonna voimaan astunut Kioton pöytäkirja velvoittaa teollisuusmaita vähentämään kuuden kasvihuonekaasun päästöjä 5,2 % vuoden 1990 tasosta. Ilmastotutkijoiden mukaan päästövähennyksiä pitää lisätä, mikäli maapallon lämpötilan nousu halutaan EU:n tavoitteiden mukaisesti pitää alle kahdessa asteessa vuoteen 2100 mennessä.

Kioton pöytäkirjan tärkein ominaisuus on sen laillinen sitovuus. Vaikka päästövähennystavoitteet ovat vaatimattomia, niin sopimus sitoo jo nyt teollisuusmaita, joiden kasvihuonekaasupäästöt muodostavat yli 55 % maailman kokonaispäästöistä.

Kioton pöytäkirja sisältää kolme erilaista joustomekanismia: päästökauppa, yhteistoteutus (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismi (CDM). Teollisuusmaat voivat vaikuttaa päästökaupan avulla päästökiintiöihinsä. Yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin avulla teollisuusmaat voivat toteuttaa päästövähennyshankkeita myös vähemmän teollistuneissa maissa.

EU:sta on tullut markkinamekanismien hyödyntämisen pioneeri

Toteuttaakseen Kioton pöytäkirjan velvoitteet EU aloitti vuonna 2005 energiaintensiivisiä teollisuudenaloja koskevan sisäisen päästökaupan. Hiilidioksidipäästöjä koskeva kauppajärjestelmä pyrkii leikkaamaan päästöjä ohjaamalla yrityksiä kehittämään omia strategioitaan päästöjen vähentämiseksi. Päästökauppadirektiivin mukaan yritykset voivat hyödyntää myös Kioton pöytäkirjan mukaisia joustomekanismeja. Euroopan komission puheenjohtajan José Barroson mukaan järjestelmä on luonut pohjan kansainvälisille hiilidioksidimarkkinoille.

Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristökoordinaattori Jouni Nissinen esitti ”EU vai Suomi – Missä ympäristöpolitiikkaa tehdään” -seminaarissa 21. marraskuuta, että päästökauppa voidaan nähdä askeleena kohti ekologisempaa verouudistusta. Lissabonin strategian edellyttämän kilpailukyvyn ja ilmastonmuutoksenvastaisen kamppailun yhteensovittamista helpottavat päästökaupan kaltaiset uudistukset, jotka maksimoivat päästövähennysten kustannustehokkuuden.

Markkinamekanismeja hyödyntävän järjestelmän ulkopuolelle on kuitenkin jäänyt suuria päästölähteitä, kuten liikenne ja asuminen. EU on asettanut myös energiatehokkuutta, uusiutuvien energianlähteiden käyttöönottoa, ympäristöystävällistä teknologiaa ja saastuttamisen ennaltaehkäisyä koskevia virallisia tavoitteita. Tavoitteiden toteutuminen riippuu ensisijassa EU:n jäsenvaltioiden poliittisesta tahdosta. Euroopan komission ilmastostrategian mukaan ilmastonmuutoksen torjuminen pitää laajentaa kaikille saastuttaville aloille ja kaikkiin saastuttaviin maihin. Ilmastonmuutoksen torjumisen tehokkuus riippuu etenkin kansainvälisen yhteistyön onnistumisesta.

EU ei voi yksin torjua ilmastonmuutoksen haittavaikutuksia

Viimeisin YK:n ilmastosopimuskokous pidettiin 6.–17. marraskuuta Nairobissa. Ilmastokokouksessa mm. EU pyrki perustelemaan kuinka tärkeää on saada kaikki valtiot osallistumaan yhteiseen ilmastonmuutosta vastustavaan rintamaan. Kokouksen tärkein anti liittyi ilmastomuutokseen sopeutumiseen: kokouksessa päätettiin viisivuotisesta toimintaohjelmasta ja sopeutumisrahastosta, jotka tukevat kehitysmaiden intressejä ilmastosopimusneuvotteluissa. Toivottavasti tämä houkuttelee vähemmän teollistuneita maita liittymään ilmastonmuutoksenvastaiseen rintamaan. Tosin vähemmän kehittyneet valtiot eivät ole juurikaan osallistuneet ilmastonmuutoksen vahvistamiseen – toisin kuin Kioton pöytäkirjan ratifioimatta jättäneet Yhdysvallat ja Australia.

Teksti: Pietari Almusa / Eurooppa-tiedotus

Seuraa meitä