Saavutettavuustyökalut

Uutinen 12.6.2007

Pohjoismaat-kiertue puolivälissä – Lahtelainen Jukka Kajala kävi kielikylvyssä Ruotsissa

Ulkoasiainministeriön Eurooppa-tiedotus ja Pohjoismaisen yhteistyön sihteeristö järjestävät kuluvan vuoden aikana koko maan kattavan seminaarien ja tapahtumien sarjan, jossa kerrotaan Suomen puheenjohtajuusohjelmasta Pohjoismaiden ministerineuvostossa vuonna 2007 sekä tehdään tunnetuksi pohjoismaista yhteistyötä. Tämän kevään viimeinen tilaisuus pidettiin Lahdessa Kannaksen lukiossa 15. toukokuuta. Tilaisuudet jatkuvat jälleen syksyllä.

Kannaksen lukion oppilaat Lahdessa saivat tietoiskun pohjoismaisesta yhteistyöstä ja nuorten mahdollisuuksista Pohjoismaissa.

Lahdessa pohjoismaista yhteistyötä tarkasteltiin nuorten näkökulmasta. Kannaksen lukion oppilaat saivat tietoiskun pohjoismaisesta yhteistyöstä ja nuorten mahdollisuuksista Pohjoismaissa. Puhujina tilaisuudessa olivat apulaispäällikkö Kristina Pingoud Pohjoismaisen yhteistyön sihteeristöstä, asiantuntija Nina Eskola Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMOsta ja kasvatustieteiden tohtori Saara Hakaste Pohjola-Nordenin Lahden yhdistyksestä. Sokerina pohjalla oli koulun oma oppilas, tuore ylioppilas Jukka Kajala, joka kertoi omista kokemuksistaan opiskelujaksosta Ruotsissa.

Opettaja kannusti lähtemään

Jukka Kajala on matkustellut paljon Pohjoismaissa ja tuntee kiinnostusta pohjoismaiseen yhteistyöhön jo verenperintönään. Hänellä on sukua Tanskassa ja hänen isoisoisänsä, Lahden kaupunginjohtajana 1940-luvulla toiminut Olavi Kajala, oli aikanaan perustamassa paikallista Pohjola-Nordenin yhdistystä.

Nuori lukiolaispoika pakkasi matkalaukkunsa ja opiskeli Ruotsissa kuukauden päivät loppuvuodesta 2005.

– Kipinä lähteä naapurimaahan lukion ensimmäisenä vuotena tuli koulusta silloiselta ruotsin kielen opettajaltani, joka yhtenä päivänä koulun käytävällä nykäisi minua hihasta ja kysyi, kiinnostaisiko minua opintojakso Ruotsissa, Jukka Kajala kertoo. Kyseessä oli Pohjola-Nordenin stipendi.

– No tottahan toki kiinnostaa, ajattelin heti. Sen jälkeen valmistautuminen matkaan oli loppujen lopuksi yksinkertaista. Minun tarvitsi täyttää vain yksi paperi, jossa kysyttiin allergioista. Epähuomiossani laitoin siihen vain ruoka-aineallergiat. Yllätys oli suuri, kun isäntäperheessä olikin kissa. Onneksi se oli ulkokissa, eikä siitä tullut ongelmaa, Jukka Kajala nauraa.

Tämän kevään uusi ylioppilas Jukka Kajala tutkailee Euroopan kartasta, minne seuraavaksi suuntaisi.

Puhekieltä ja elämänkokemusta

Opinahjo oli Nyströmska skolan Söderköpingin kaupungissa.

– Koulu sijaitsi eri kunnassa kuin asuinpaikkani. Koulumatkaa kertyi 40 kilometriä, mutta se ei haitannut, sillä perheen isäntäoppilas kävi samaa koulua ja kuljimme samalla kyydillä. Lukio oli suomalaisessa mittapuussa suuri mutta ruotsalaisittain keskikokoa, siellä oli toistatuhatta oppilasta. Ryhmäkoko kursseilla oli noin 25 – 30 oppilasta ja koulupäivät olivat suunnilleen samanmittaisia kuin meillä.

Opiskelu koulussa oli helppoa. Varsinaisia opiskelupaineita ei ollut, sillä tarkoitus oli oppia käytännön ruotsia.

– Se sanottakoon, että ensimmäisenä viikkona isäntäperheessä ja koulussa olin ihan ”pihalla”, mutta sitten uuteen ympäristöön alkoi tottua, hän muistelee.

Viime aikoina on ollut esillä huoli suomalaisten vaihto-oppilaiden yhteydenpidosta internetin ja sähköpostin välityksellä kotimaahan, minkä on pelätty vaikeuttavan sopeutumista vieraaseen kulttuuri- ja kieliympäristöön. Kajalallekin tuli hetkiä, jolloin hän halusi puhua ja kuulla suomea. Mahdollisuus siihen oli, koska koulussa oli toinenkin suomalainen.

– Ajat muuttuvat. Kirjeet ja puhelut eivät ole enää ainoat viestintäkeinot. Vaikka yhteydenpito kotimaahan on helppoa, ei siinä ole mitään pahaa. Yhteydenpito kotiin tuskin nousee kellään pääasiaksi ja kieltä pystyy varmasti oppimaan, hän toteaa.

– Kaikkinensa kuukausi Ruotsissa oli minulle juuri sopiva ajanjakso. Sinä aikana ehti oppia kieltä ja tulla koti-ikävä. Tuo ajanjakso ei kuitenkaan haitannut lukio-opiskelua täällä. Sain itselleni elämänkokemusta, se oli äärimmäisen opettavaista. Kynnys puhua ruotsin kieltä on madaltunut. Puhekieli on aina erilaista verrattuna kirjoitettuun kieleen, Kajala kertoo.

Tilaisuudessa alustivat (vas.) tohtori Saara Hakaste Pohjola-Nordenin Lahden yhdistyksestä, asiantuntija Nina Eskola Cimosta, apulaispäällikkö Kristina Pingoud ulkoministeriöstä sekä ylioppilas Jukka Kajala Kannaksen lukiosta.

Kielet kiinnostavat entistä enemmän

Jukka Kajala kannustaa muitakin nuoria tarttumaan tilaisuuksiin, joita on tarjolla.

– Ruotsin kielen taidosta ei todellakaan ole haittaa. Sitä tarvitaan pohjoismaisessa kanssakäymisessä. Eikä tarvitse mennä sen kauemmas kuin Helsinkiin, jossa monissa työpaikoissa vaaditaan toisen virallisen kielen osaamista, hän toteaa.

Ruotsalaislukiossa pystyi opiskelemaan myös venäjää, mikä oli myönteinen yllätys. Ruotsia, venäjää, saksaa ja englantia Kannaksen lukiossa opiskellutta Jukka Kajalaa kiinnostaisi opiskella tulevaisuudessa vielä norjan ja viron kieliä.

Tällä hetkellä hän valmistautuu Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin ja hakee opiskelupaikkaa myös pohjoismaisten kielten linjalle. – Opiskelijana otan heti selvää kaikista eri vaihto-ohjelmista ja mahdollisuuksista opiskella ulkomailla, myös EU-alueella. Lontookin voisi kiinnostaa, hän suunnittelee.

Teksti ja kuvat: aluetiedottaja Helena Kiiskinen, Päijät-Hämeen Eurooppa-tiedotus

Seuraa meitä