Saavutettavuustyökalut

Uutinen 11.8.2008

EU panostaa uusiutuvaan energiaan

EU:n ilmasto- ja energiapaketissa uusiutuville energialähteille asetettiin vähintään 20 % tavoite energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvien energiamuotojen lisäämistä koskeva direktiivi (RES) sisältää myös tavoitteen biopolttoaineille: vuonna 2020 liikenteen polttoainekulutuksesta jopa 10 prosenttia tulisi tuottaa biopolttoaineilla. Tavoitteet ovat herättäneet runsaasti keskustelua uusiutuvien energiamuotojen hyödyistä ja haitoista. Etenkin biopolttoaineiden ilmastohyödyt on asetettu kyseenalaiseksi.

Uusiutuvalla energialla tarkoitetaan energiaa, jota saadaan uusiutuvista lähteistä jatkuvista luonnon prosesseista. Uusiutuva energia ei tuota lainkaan hiilidioksidipäästöjä ja siksi se on keskeisessä asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Euroopan unioni tunnustaa uusiutuviksi energialähteiksi tuuli- ja aurinkoenergian, biomassasta saatavan energian, vesivoiman, geotermisen energian sekä kaukolämpöpumput. Vaikka turve on Suomessa nimetty hitaasti uusiutuvaksi energiamuodoksi, EU:n mukaan turve-energia on fossiilista sen korkeiden hiilidioksidipäästöjen vuoksi.

Uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen vaihtelee jäsenvaltioissa

Kuva: Euroopan komissioUusiutuvan energian asema sähköntuotannossa ja lämmityksessä vaihtelee EU:n jäsenmaissa suuresti. Taustalla on yleensä yleinen tiedonpuute uusiutuvien energialähteiden hyödyistä. (Kuva: Euroopan komissio)

Jäsenvaltioiden energiapolititiikat ovat hajanaisia uusiutumattomien energiamuotojen kehityksen ja aseman suhteen. EU-maiden energiantuotannossa uusiutuvan energian osuus vaihtelee tällä erää Maltan nollasta Ruotsin 39 prosenttiin. 27 jäsenmaan keskiarvo on 8,5 prosenttia. Yleisenä ongelmana on ollut uusiutuvien energiamuotojen korkeat investointikustannukset. Fossiilisten polttoaineiden hinnat eivät ole sisältäneet niiden negatiivisia ulkoisvaikutuksia eli pääosin ilmastollisia ja terveydellisiä haittoja.

Ongelmia aiheuttavat myös hallinnolliset ongelmat sekä epäselvät säännöt ja syrjivät käytännöt, joilla säännellään sähköverkkoon pääsyä. Monissa jäsenvaltioissa on puutetta uusiutuvia energialähteitä koskevista sitovista lainsäädännöllisistä tavoitteista sekä konkreettisista toimintasuunnitelmista. Yleinen tiedonpuute uusiutuvista energialähteistä on usein ongelmien takana.

RES-direktiivi linjaa uusiutuvien energialähteiden käyttöä

Ilmasto- ja energiapakettiin kuuluva RES-direktiiviehdotus linjaa unionin sitovaksi tavoitteeksi nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus 20 prosenttiin kaikesta EU:n energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Direktiivi sisältää jokaiselle jäsenmaalle maakohtaiset tavoitteet uusiutuvien energiamuotojen lisäämiseksi niin, että yhteinen 20 prosentin tavoite täyttyy. Maakohtaisilla tavoitteilla pyritään ottamaan huomioon jäsenvaltioiden väliset suuret eroavaisuudet uusiutuvien energialähteiden asemassa.

Suomelle direktiiviehdotus asettaa 38 % tavoitteen uusiutuvien energialähteiden osalta. Lisäysvelvoite on 9,5 prosenttiyksikköä. Suomen valttikorttina uusiutuvan energian sektorilla on biomassan hyödyntäminen. Tällä hetkellä jopa 70 % Suomen uusiutuvasta energiasta tuotetaan metsäteollisuuden sivutuotteilla. Olemassa olevat tekniikat mahdollistavat kuitenkin jo nykyisellään hyödyntämättömän tuulisähkön, biomassan sekä aurinkoenergian käytön lisäämisen jopa kolminkertaiseksi.

Uusiutuvan energian hyödyt ovat moninaiset

Kuva: Euroopan komissioUusiutuvat energialähteet ovat kannattavia investointikohteita, kun globaali kilpailu energiavaroista kiihtyy ja öljyn hinta nousee. Esimerkiksi tuulivoiman kasvupotentiaali on Euroopassa huomattava. (Kuva: Euroopan komissio)

EU:n uuden ilmasto- ja energiapolitiikan ytimessä on vähähiiliseen talouteen siirtyminen. Komission mukaan uusiutuvien energialähteiden 20 % kokonaistavoitteella voitaisiin säästää vuosittain 600–900 miljoonaa tonnia hiilipäästöjä ja vähentää fossiilisten polttoaineiden kulutusta 200–300 miljoonaa tonnia. Uusiutuvan energian käyttöä on mahdollista lisätä mittavasti kolmella energiantuotannon osa-alueella: sähköntuotannossa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä sekä liikenteessä.

Komissio perustelee päästövähennystavoitteita useilla taloudellisilla argumenteilla. Uusiutuvat energialähteet ovat kannattavia investointikohteita, kun globaali kilpailu energiavaroista kiihtyy ja öljyn hinta nousee. Samalla parannetaan myös EU:n energiaomavaraisuutta. Toimimalla aikaisin ilmastonmuutoksen torjunnassa EU pystyy hyödyntämään edelläkävijän asemaansa ympäristöystävällisen teknologian osaajana ja edistäjänä.

Uusiutuvan energian teknologiat luovat myös uusia työpaikkoja, sillä sektori on työvoimaintensiivinen ja riippuvainen monista pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Uusiutuvien energiamuotojen vuotuinen liikevaihto on EU:ssa 30 miljardin euron luokkaa ja ala työllistää noin 350 000 henkeä. Komissio arvioi, että 20 % osuus energian loppukulutuksesta nostaisi työpaikkojen määrän miljoonaan vuoteen 2020 mennessä.

Biopolttoaineiden hyödyistä käydään vilkasta keskustelua

RES-direktiiviehdotukseen sisältyvä tavoite nostaa biopolttoaineiden osuus liikenteen energiankulutuksesta 10 prosenttiin on saanut osakseen runsaasti kritiikkiä. Biopolttoaineiden tuotanto syö itsessään paljon energiaa ja se voi olla uhka luonnon monimuotoisuudelle. Tuotannon on nähty johtavan monin paikoin metsäkatoon. Biopolttoaineiden on myös väitetty olevan osasyyllinen globaaliin ruoan hinnan nousuun, kun myös ravinnoksi kelpaavia kasveja käytetään biopolttoaineiden raaka-aineeksi.

Biopolttoaineista puhuttaessa on tärkeää erottaa ns. ensimmäisen ja toisen sukupolven biopolttoaineet. Ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet perustuvat perinteisen elintarviketuotannon raaka-aineisiin ja kilpailevat niiden kanssa myös viljelyalasta. Biopolttoaineiden haittavaikutukset liittyvät enimmäkseen ensimmäisen sukupolven biopolttoaineisiin.

Toisen sukupolven biopolttoaineiksi kutsutaan puusta, viljelyjätteestä ja lannasta tuotettua polttoainetta. Ne ovat huomattavasti ensimmäisen sukupolven biopolttoaineita tehokkaampia hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä: niillä voi päästä jopa 50 % energiahyötysuhteeseen. On kuitenkin huomattavaa, että tällä hetkellä yleisimmät biopolttoaineet bioetanoli ja biodiesel käyttävät molemmat raaka-aineinaan ruokakasveja kuten ohraa ja rypsiä.

Euroopan komissio on ilmasto- ja energiapaketin julkaisemisen jälkeen tarkistanut kantaansa biopolttoaineisiin ja myös tiukentanut niiden ympäristökriteereitä. Komissio pitää tärkeänä, että biopolttoaineiden tuotannon on täytettävä kestävän kehityksen kriteerit. Tuotanto ei saisi uhata luonnon monimuotoisuutta. Esimerkiksi palmuöljyn käyttö biopolttoaineiden raaka-aineena ei ole kestävän kehityksen mukaista, koska se lisää epäsuorasti kasvihuonekaasuja. Onkin tärkeää, että biopolttoaineiden raaka-aine- ja tuotantotapavalinnat perustuvat koko niiden elinkaarta koskevaan kasvihuonekaasutaseen analyysiin. Komission direktiiviehdotuksessa biopolttoaineen hiilidioksidipäästövähennyksen tasoksi on määritelty 35 %.

Lisätietoja:

Eurooppatiedotus: EU:n ilmasto- ja energiapaketti

Tiivistelmä Euroopan unionin lainsäädännöstä: Uusiutuvat energialähteet

Euroopan komissio: Uusiutuva energia (englanniksi)

Euroopan parlamentti: 2020 ilmastolakipaketti: osa 1 – uusiutuvat energiat

Euroopan parlamentti: Biopolttoaineet: ympäristön ystävä vai uhka?

Tekes: Bioteknologiainfo: Biopolttoaineet

Tietopaketti ilmastonmuutoksesta

Seuraa meitä