Saavutettavuustyökalut

Uutinen 9.7.2010

Urheilu – Euroopan tärkein sivuasia

JalkapalloLiikunnalla on valtava mahdollisuus muokata kansalaisten EU-kuvaa myönteisemmäksi. Kuva: Wikimedia Commons.

Euroopan parlamentissa painitaan viikottain poliittisten kysymysten äärellä. Istumapaikoista siellä taas painitaan, kun Euroopan jalkapalloliitto UEFA:n puheenjohtaja Michel Platini pitää puheen; osa jää kuuntelemaan seisomapaikoille. Urheilupolitiikkakin herättää suuria tunteita, mutta vasta viime joulukuussa urheilusta tuli salonkikelpoinen EU:ssa.

Lissabonin sopimuksen voimaantulo laajensi EU:n toimivaltaa myös urheilun alalle. Artiklan SEUT 165 mukaan ”unioni myötävaikuttaa Euroopan urheilun edistämiseen ottaen huomioon sen erityispiirteet, vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet sekä yhteiskunnallisen ja kasvatuksellisen tehtävän”. Tätä aiemmin EU:n toimivalta urheilun alalla oli rajoittunut koskemaan urheilua taloudellisena toimintana. On hyvä muistaa, että urheilu on Euroopan suurimpia kansalaisliikkeitä.

Suomessakin on paljon niitä, joiden mielestä EU:n ei pitäisi toimia urheiluasioissa ollenkaan. Kyllä pitää ja nyt se voikin. Urheilu kuuluu niihin kysymyksiin, joissa unionilla on toimivalta toteuttaa jäsenmaiden toimintaa tukevia, yhteen sovittavia ja täydentäviä toimia – ei enempää eikä vähempää.

Toiminnan on tuotava lisäarvoa kansallisille liikuntapolitiikoille. Ensimmäinen neuvoston urheiluasioita käsitellyt kokous pidettiin 10.5. Kokouksessa käytiin julkinen keskustelu Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista urheilun alalla. Poikkeuksetta kaikki jäsenvaltiot muistuttivat kokouksen historiallisesta luonteesta ja siitä, kuinka odotukset ovat korkealla sekä jäsenvaltioiden että urheiluliikkeen piirissä.

Ensisijaisesti toteutettavista EU-tason toimista ministerit katsoivat tärkeimmiksi terveysliikuntayhteistyön kehittämisen, liikunnan ruohonjuuritason kansalaistoiminnan edellytysten parantamisen ja urheilun tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisen sosiaalisen osallisuuden edistämisessä. Vai voiko kukaan väittää, etteikö liikunnalla olisi suoraa vaikutusta kansalaisten hyvinvointiin? Liikunnalla on suuri potentiaali Euroopan kilpailukyvyn kannalta, sillä liikuntapolitiikalla voidaan edistää koko ikääntyvän maanosamme väestön työkykyä. Tästä syystä Suomi on ajanut vuonna 2008 asiantuntijayhteistyönä valmisteltujen, fyysisen aktiivisuuden eurooppalaisten suuntaviivojen hyväksymistä urheiluministerineuvoston tasolla.

EU:ssa puhutaan jatkuvasti siitä kuinka unioni ei tavoita riittävästi kansalaisiaan, miksi EU ei ole lähellä kansaa. Liikunnalla Euroopan suurimpana kansanliikkeenä on tässäkin asiassa valtava mahdollisuus muokata kansalaisten EU-kuvaa myönteisemmäksi. Urheilussa ei ole kyse vain suurista rahoista, vaan liikunta on perusytimeltään ruohonjuuritason kansalaistoimintaa. Liikuntapolitiikan toimin voidaan menestyksekkäästi vaikuttaa mm. maahanmuuttajien kotouttamiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja kansainvälisen yhteisymmärryksen lisääntymiseen.

Urheilu on siis kansanliike, kansalaistoimintaa, ja tällaisena urheilulla on laaja autonomia. Urheilu on järjestäytynyt omien, urheilun sisäisten sääntöjen mukaisesti. Tämä autonomia kuvastuu selvästi myös artiklassa SEUT 165, jossa todetaan unionin ottavan toiminnassaan huomioon urheilun erityispiirteet. Artikla ei kuitenkaan määrittele erityispiirteitä, mikä on aiheuttanut huolestuneisuutta sekä urheilujärjestöjen että jäsenvaltioiden piirissä. On hyvä muistaa, että kansalaistoiminnan erityispiirteiden turvaaminen on kaikille yhteinen haaste. Suomi onkin toivonut, että laajalla yhteistyöllä urheilun erityispiirteille pyrittäisiin löytämään yhteinen, mahdollisimman kattava määritelmä urheilusektorin oikeusvarmuuden tukemiseksi. Asian jättäminen vain EU-tuomioistuimen ratkaistavaksi tapaus tapaukselta ei ole hyvää politiikkaa.

Veikkaus Oy:n toimitusjohtaja Risto Nieminen totesi taannoin kansainvälisen urheilutoimittajien liiton AIPS:n kokouksessa, että sopupelit ja niihin liittyvä rahanpesu ja muu rikollisuus ovat urheilulle tällä hetkellä suurempi uhka kuin doping. Valitettavasti näin on. Sopupelit ja doping ovat molemmat vakavia uhkia suomalaisellekin urheilulle. Molemmat ongelmat ovat luonteeltaan sellaisia, joille urheilusektori tai valtiot eivät voi löytää ratkaisua omin voimin. Tarvitaan hallitusten ja valtioiden laaja-alaista yhteistyötä sekä poliisi- että policy-tasolla. Tämä problematiikka onkin nyt vahvasti nousemassa agendalle Euroopan neuvostossa, jonka piirissä Euroopan urheiluministerit tulevat syksyllä puimaan mahdollisia yhteistyökeinoja.

Lopuksi vielä knoppitietoa  urheiluvisailun ystäville. Jalkapallon MM 2006-kisoja seurasi kumulatiivisesti 26,3 miljardia katsojaa. Nielsen TV-reittausyhtiö ennakoi, että jalkapallon MM-kisoja Etelä-Afrikassa seuraa puolet maapallon väestöstä ja 70 % maailman miehistä. Tapani mukaan myös minä. 11.6. – 11.7. jalkapallo taitaa olla maailman tärkein sivuasia.

Harri Syväsalmi
Kirjoittaja vastaa urheilu- ja rahapeliasioista Suomen Eu-edustustossa Brysselissä

(Kolumni on ilmestynyt Suomen EU-edustuston verkkosivuilla 19.5.2010)

 

Seuraa meitä