Saavutettavuustyökalut

Uutinen 4.8.2011

EU-edustustot eivät korvaa Suomen lähetystöjä maailmalla

Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan unionille alettiin rakentaa ulkosuhdehallintoa (EUH), joka yhteistyössä jäsenmaiden kanssa hoitaa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. EUH perustettiin vuosi Lissabonin sopimuksen voimaantulosta eli 1.12.2010. Lissabonin sopimuksen yksi keskeisimmistä tavoitteista on yhtenäistää EU:n ulkopolitiikka ja vahvistaa näin unionia globaalina toimijana. Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta huolimatta päätökset yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvista kysymyksistä tehdään edelleen yksimielisesti. Lissabonin sopimus ei siis ole merkinnyt kansallisten ulkoasianhallintojen tai niiden edustustoverkkojen – Suomi mukaan lukien – merkityksen vähenemistä.

Pierre Vimont, Catherine Ashton ja David O´SullivanEuroopan ulkosuhdehallinnon pääsihteeri Pierre Vimont, korkea edustaja Catherine Ashton ja toiminnallinen johtaja David O’Sullivan johtavat noin 900 virkamiestä käsittävää ulkosuhdehallintoa. Kuva: Euroopan komissio.

Euroopan ulkosuhdehallinto on ollut toiminnassa vuoden 2011 alusta lähtien. Uuden järjestelyn myötä pyritään entisestään yhtenäistämään EU:n ulkopolitiikkaa. Kuten ulkoasiainministeriön Eurooppa-osaston yleisten EU-asioiden ja yhteensovittamisen yksikön päällikkö Tuula Svinhufvud sanoo, EUH on ikään kuin EU:n ”ulkoministeriö”, joka antaa unionin ulkosuhteiden hoidolle pysyvät rakenteet. Herääkin kysymys, korvaako EU:n yhteinen ulkosuhdehallinto suomalaiset edustustot maailmalla tai vaikuttaako se Suomen oman ulkopolitiikan hoitoon.

Vaikka Lissabonin sopimuksen myötä unionin edustaminen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa siirtyivät uusille toimijoille (EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja sekä komission puheenjohtaja), niin Svinhufvud painottaa, että jäsenvaltiot tekevät edelleen päätökset ulkosuhdekysymyksiä koskien neuvostossa yksimielisesti. EU:lla on yli 130 edustustoa ympäri maailmaa, joiden tarkoituksena on edustaa EU:ta unionin ulkopuolisissa maissa ja kansainvälisissä järjestöissä. EUH ja sen alaiset edustustot eivät kuitenkaan korvaa kansallisia ulkoasianhallintoja tai niiden edustustoverkkoja. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka onkin ainutlaatuinen toimielinten ja kansallisten pyrkimysten yhteistyömuoto.

EU:n ulkopolitiikka: monta säveltä, yksi ääni

Catherine AshtonEuroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton johtaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä toimii ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana ja Euroopan komission varapuheenjohtajana. Kuva: Euroopan komissio.

Ulkosuhdehallinnon päällikkönä toimii EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, mitä tehtävää tällä hetkellä hoitaa Catherine Ashton. Hänellä on apunaan noin 900 virkamiestä. EUH:n keskeisin tehtävä on avustaa korkeaa edustajaa hänen eri rooleissaan (ulkosuhdekomissaari, korkea edustaja, komission varapuheenjohtaja, EUH:n päällikkö), mutta myös komission puheenjohtajaa ja Eurooppa-neuvoston pysyvää puheenjohtajaa heidän ulkosuhdetehtävissään.

EUH:n tärkein tehtävä on tukea pyrkimyksiä EU:n ulkopolitiikan yhtenäisyyden, koherenssin ja johdonmukaisuuden vahvistamiseksi. EU:n yhteisen ulkopolitiikan luomisella tavoitellaan yhden yhtenäisen äänen luomista, joka vaikuttaisi globalisoituneessa maailmassa enemmän kuin 27 erillistä viestiä. Ulkosuhdehallinnolla on tämän yhtenäisen viestin valmistelussa keskeinen rooli, toteaa Svinhufvud.

Moni miettii, miten Suomi hyötyy EU:n yhtenäisestä ulkosuhdehallinnosta. Svinhufvudin mukaan yhtenäinen ulkosuhdehallinto toimii Suomelle arvokkaana vaikuttamiskanavana, sillä unionin edustustoverkon kautta Suomi voi esimerkiksi saada ajankohtaista tietoa maista, joissa Suomi ei ole edustettuna. Tätä kautta Suomi pystyy muodostamaan tilannekuvaa ja kehittämään myös omia suhteitaan kyseisiin maihin. Tulevaisuudessa on myös mahdollista, että unionin edustustoissa voitaisiin tarjota kansalaispalveluja suomalaisille niissä paikoissa, joissa Suomella ei ole omaa edustustoa, Svinhufvud arvioi.

Svinhufvud toteaa, että EUH:n perustamisesta huolimatta Suomella on edelleen kahdenvälistä politiikkaa niin EU- kuin EU:n ulkopuolisten maiden kanssa kuten tähänkin asti – muun muassa poliittisia, kaupallisia ja kulttuurialan kontakteja, tiede-, teknologia- ja tutkimusyhteistyötä tai kahdenvälistä kehitysyhteistyötä. EUH vahvistaa kuitenkin EU:n yhtenäisten ulkopoliittisten viestien viemistä kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin päin, ja jäsenmaiden sekä unionin edustustojen yhteistyötä tiivistämällä voidaan lisätä EU:n vaikuttavuutta maailmalla.

EU-ulkopolitiikkaa käytännössä

Vaikka EU:n ulkosuhdehallinto on ollut toiminnassa vasta kuluvan vuoden alusta lähtien, löytyy sen toiminnasta jo konkreettisia esimerkkejä. Korkea edustaja Ashton muun muassa avasi toukokuun 2011 lopussa EU:n toimiston Libyan Benghaziin tukemaan Libyan kehitystä myös pitkällä tähtäimellä. EU on lisäksi antanut humanitaarista apua eteläisen naapuruston maille, ja jatkossa tuetaan maiden demokraattisia uudistuksia sekä talouskehitystä.

Lisätietoja

Euroopan ulkosuhdehallinnon kotisivut 

 

 

Seuraa meitä