EU ryhtyy toimiin Itämeren lohikantojen turvaamiseksi

Euroopan unioni on kieltänyt lohen ajoverkkokalastuksen Itämeren alueella vuodesta 2008 alkaen. Luonnonlohikantojen turvaamiseksi komissio on myös antanut asetusehdotuksen Itämeren lohikannan kestävästä hoidosta. Ehdotusta käsitellään vielä Euroopan parlamentissa ja Euroopan unionin neuvostossa.

Itämeren lohikanta vaarassa

Tornionjoki on Itämeren lohen suurin lisääntymisjoki, missä lohikanta on viime vuosina rajusti pienentynyt. Kuva: NN – norden.org.

Lohenkalastuskausi on syksyn myötä päättymässä. Esimerkiksi Tornionjoella – Itämeren luonnonlohen suurimmalla lisääntymisjoella – on viime vuosien aikana pantu merkille lohikannan raju pienentyminen. Itämeren luonnonlohikannan heikentymiselle on löydetty useita syitä aina Itämeren heikosta ympäristöntilasta lohien loistauteihin. Eräs merkittävimmistä uhkatekijöistä Itämeren lohikannoille on liikakalastus Itämeren ja Pohjanlahden kalastusalueilla.

Itämeren kansainvälinen kalastuskomissio (International Baltic Sea Fisheries Commission) laati vuonna 1997 hoitosuunnitelman lohikantojen turvaamiseksi. Valtioita sitomattoman hoitosuunnitelman voimassaolo on ennättänyt kuitenkin jo päättyä, eikä sille ole laadittu jatkoa. Kannan hoidolta puuttuvat näin tavoitteet eikä esimerkiksi kalastajien ja matkailualan yrittäjien toiminnalla ole ennustettavuutta. Itämeren alueellinen neuvoa-antava toimikunta sekä erilaiset sidosryhmät ovatkin useaan otteeseen pyytäneet komissiolta esitystä uudesta lohikantojen hoitojärjestelmästä.

Komissiolta esitys lohikannan hoidosta

Euroopan komissio on seurannut Itämeren lohikantojen kehitystä. Vuonna 2009 komissio järjesti julkisen ja avoimen kuulemisen lohikantojen tilanteesta. Näkemyksiä pyydettiin laajasti muun muassa kalastajilta, etujärjestöiltä sekä tutkijoilta. Kuulemiset ovat olleet uuden asetusehdotuksen pohjana.

Vaaput pyynnissä. Lempeän suvanto Pellossa on yksi suosituimmista kalastuskohteista Tornionjoella. Kuva: Tuomas Nousiainen/UM.

Itämeren luonnonlohen monivuotisen hoitosuunnitelman keskeisenä tavoitteena on varmistaa lohikantojen kestävä hyödyntäminen ja siten turvata lohikannan säilyminen Itämerellä. Suunnitelmalla pyritään muun muassa vahvistamaan poikastuotantoa luonnonlohijoissa sekä laajentamaan suurimman sallitun saalismäärän soveltamisalaa koskemaan kaikkea merellä tapahtuvaa kalastusta. Komissio esittää jäsenvaltioille myös velvollisuuden määritellä teknisiä säilyttämistoimenpiteitä, kuten kalastuskieltoalueita sekä rauhoitusaikoja kutuvaelluksella olevien lohien suojelemiseksi.

Meri- ja kalastusasioista vastaava komissaari Maria Damanakin mielestä asetus on suunnannäyttäjä pyrittäessä varmistamaan, että Itämeren lohta hyödynnetään kestävältä pohjalta. Komissaarin mukaan Itämeren lohenkalastus tarjoaa työpaikkoja ja tuloja vielä vuosiksi eteenpäin kun tarvittavat hoitotoimenpiteet ovat käytössä.

Luonnonlohikannat pyritään turvaamaan

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lohitutkija Atso Romakkaniemen mukaan esityksellä pyritään turvaamaan Itämeren kaikkien luonnonlohikantojen olemassaolo myös tulevaisuudessa.

”Tämä on hyvin perusteltu lähtöajatus. Esitys näyttää pohjautuvan kalastuksen säätelyn osalta siihen, että merikalastusta säädeltäisiin jatkossakin kokonaissaaliskiintiöllä.”

Tästä on kysymys: Kuusikiloinen marjaskala nousi Väyläksi kutsutusta Tornionjoesta. Simojoen ja Tornio-Muoniojoen kalastajat sekä matkailuyrittäjät toivovat kohennusta lohikantojen hoitoon. Kuva: Tuomas Nousiainen/UM.

Komission esityksen mukaan jäsenvaltioiden tulee jatkossa tarpeen mukaan täydentää esitystä teknisellä säätelyllä meri- ja jokialueilla niin, että kunkin lohen lisääntymisjoen lohikanta saavuttaa annetun tavoitetason poikastuotannossa. Romakkaniemen mielestä kantojen elpymiselle asetetut aikataulut ovat hyvin kunnianhimoisia, mutta eivät mahdottomia.

Erityisesti vapaa-ajankalastajat ja matkailuyrittäjät suhtautuvat myönteisesti lohikantojen suojelemiseen. Epäilyksiä on kuitenkin esitetty siitä, onko merellä tapahtuvaan kalastuksenvalvontaan riittävästi resursseja ja ovatko kaikki toimijat riittävän sitoutuneita lohikantojen suojelemiseksi liikakalastukselta.

Romakkaniemi toteaa saalistuoton romahtaneen menneistä vuosikymmenistä. Hänen mukaansa uhkana on jopa se, että joitakin kalastuksia joudutaan lopettamaan kokonaan mikäli tilanne vielä pahenee. ”Huolena on, tullaanko poliittisessa päätöksenteossa riittävästi huomioimaan luonnon asettamat realiteetit.”