Saavutettavuustyökalut

Uutinen 16.12.2011

EU:n maatalouspolitiikka muutoksessa

Euroopan unionin eri jäsenmaissa olosuhteet maatalouden harjoittamiseen eroavat suuresti. Luonnonolot, tuotannon tekninen aste, tilarakenne, demografia sekä maatalouden osuus kansantaloudessa vaihtelevat maittain.

Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa ollaan uudistamassa vuodesta 2014 alkaen vastaamaan paremmin tulevaisuuden haasteisiin.

EU:n maatalouden tuleva kehitys

Tulevaisuudessa koko unionin alueella tilakoon kasvu jatkuu, tuotannon tekninen kehitys etenee, maataloussektorin osuus bruttokansantuotteesta pienenee sekä kestävän kehityksen sisäistäminen vakiintuu. Taloudelliset riskit kasvavat ja siksi ennalta varautumisen tärkeys korostuu. Myös ilmaston muuttuminen tarjoaa biologiasta riippuvaiseen tuotantoon haasteita. Maataloussektorin yhteiskunnallinen merkitys korostuu maailmanlaajuisen ruoan kysynnän kasvun, maataloudessa käytettävien tuotantopanosten hinnan nousun sekä ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttamien tuotantoriskien myötä.

PeltoaEU:n yhteisen maatalouspolitiikan keskeisinä tavoitteina ovat kohtuuhintaisten, laadukkaiden elintarvikkeiden turvaaminen kuluttajille sekä viljelijöiden kohtuullisen toimeentulon varmistaminen. Kuva: NN – norden.org.

Kilpailu EU:n sisämarkkinoilla kiristyy, kun Maailman kauppajärjestö WTO pyrkii poistamaan kaupan rajoitteita ja siten mahdollistamaan muun muassa kolmansien maiden tuotteille paremmat mahdollisuudet päästä markkinoille. Näissä maissa tuotetut elintarvikkeet ovat tavallisesti edullisempia kuin EU:ssa tuotetut, mutta kotieläinten hyvinvointiolot ja tuotteiden laatu eivät välttämättä täytä EU:n sisällä asetettuja vaateita.

Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP; CAP, common agricultural policy) keskeiset tavoitteet ovat turvata kuluttajille laadukas kohtuuhintainen elintarvike ja samalla viljelijälle kohtuullinen toimeentulo. Haasteellisuutta lisää se, että maataloustuotteiden maailman markkinoiden muutokset tapahtuvat nopeasti ja usein ennalta arvaamatta, mutta yhteisen politiikan laatiminen vie aikansa.

Maataloustuotannon ennakoitavuutta pienentää se, että tuotantomäärät riippuvat pitkälti säästä ja tuholaisten määrästä. Viime vuosien maataloustuotteiden hintaheilahtelu on ollut haitaksi sekä kuluttajille että tuottajille. Hetkellisen hintatiedon pohjalta tehdyt pitkäkestoisia investointeja koskevat päätökset menevät herkästi pieleen. Kansainväliset yhteistyöorganisaatiot ovat alkaneet tehdä selvityksiä, millä keinoin hintaheilahtelut saataisiin kuriin. 

Haasteina ruokaturvan takaaminen ja ilmastonmuutos

Yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta käytävä keskustelu liittyy yhteisön tulevista rahoituskehyksistä (2014-2020) käytävään keskusteluun.

 Tulevaisuuden haasteina, muun muassa annetun kansalaispalautteen pohjalta, komissio näkee 18.10.2010 julkistamassaan yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevassa tiedoksiannossa ruokaturvan ylläpitämisen, ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen sekä alueellisen tasapainon ylläpidon EU:ssa. Tiedoksianto koskee vuosien 2014 – 2020 ohjelmakauden yhteistä maatalouspolitiikkaa.

EU:n maatalouskomissaari Dacian CiolosYhteisen maatalouspolitiikan haasteita ovat ruokaturvan ylläpitäminen, ympäristönsuojelu, ilmastonmuutoksen torjuminen ja alueellisen tasapainon ylläpitäminen. Kuvassa EU:n maatalouskomissaari Dacian Ciolos. Kuva: Euroopan komissio

Komission mielestä ei ruokaturvaa voi Euroopassakaan pitää itsestäänselvyytenä. Pyrkimyksenä on tarjota kuluttajille laaja valikoima korkealaatuisia ja turvallisia elintarvikkeita, joiden tuotannossa on noudatettu tiukkoja ympäristö- ja eläinsuojelumääräyksiä.

Maatalouden kasvihuonepäästöt ovat vuoden 1990 tasosta laskeneet 20 % – tätä suotuista kehitystä pyritään EU:ssa edesauttamaan. Ympäristönsuojeluun liittyvinä haasteina nähdään etenkin maaperän köyhtyminen, veden ja ilman laadun heikkeneminen ja biodiversiteetin katoaminen.

Maatalous on merkittävä talouden ja työllisyyden ylläpitäjä tietyillä unionin alueilla. Näin on erityisesti maaseutumaisilla alueilla ja uusissa jäsenmaissa. Alkutuotannon osuus työllisyydestä voi olla varsin korkea ja paikallisten markkinoiden olemassaolo hyvin tärkeää.

Vaikuttaa siltä, että jäsenmaat ovat tällä hetkellä taipuvaisempia vanhanmallisen yhteisen maatalouspolitiikan asteittaiseen uudistamiseen kuin koko järjestelmän laaja-alaisempaan muuttamiseen. Jatkossakin tultaneen tuet jakamaan kahteen pilariin: suoriin tukiin ja markkinatoimenpiteisiin sekä maaseudun kehittämiseen.

Tavoitteena uudistettu lainsäädäntö vuoden 2014 alussa

TähkätYhteisestä maatalouspolitiikasta aiheutuvat menot muodostavat yli 40% EU:n budjetista vuonna 2011. Kuva: NN – norden.org.

Yhteisen maatalouspolitiikan vuosien 2014-2020 ohjelmakauden tavoitteena on pyrkiä takaamaan paitsi ruokaturva sekä EU:ssa että globaalisti, myös luonnonvarojen kestävä käyttö ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. EU korostaa myös uusiutuvia energialähteitä, maataloustuotannon kilpailukyvyn ylläpitoa globaalissa maailmassa sekä tukien parempaa kohdentamista aktiiviviljelijöille.

Neuvosto jatkaa keskustelua yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksista loppuvuodesta 2011, jolloin komission on määrä antaa ensimmäiset lainsäädäntöehdotuksensa. Tavoitteena on, että uusi maatalouspolitiikan lainsäädäntö astuu voimaan vuoden 2014 alusta.

Suomen tilanne?

Kuten muut jäsenmaat myös Suomi keskustelee ja neuvottelee komission, Euroopan parlamentin ja muiden maiden kanssa maatalouden ja maaseudun kansallisista tarpeista. Suomi pyrkii myös jatkuvasti lisäämään EU:ssa ymmärtämystä pohjoisista oloista.

PeltomaisemaSuomelle on tärkeää, että maatalouden harjoittaminen on mahdollista ja kannattavaa koko unionin alueella. Kuva: Visit Finland.

Perinteisen yhteisen maatalouspolitiikan rinnalla maaseudun kehittäminen on noussut yhä tärkeämmäksi EU:n maaseutupolitiikan välineeksi. Maaseudun kehittäminen on Suomelle luonteva tavoite, sillä siten voidaan huomioida Suomelle ominaiset erityisolosuhteet.

Suomen tavoitteena on jatkossa mahdollisimman yhtenäinen tukialuejärjestelmä, joka turvaa maataloustuotannon edellytykset myös Etelä-Suomessa pohjoisen tukijärjestelmää heikentämättä. Suomi haluaa myös koko maan pysyvän LFA-tukikelpoisena alueena. Merkittävä CAP-tuen alenema Suomessa on epätodennäköinen, sillä meillä tukitaso on lähellä EU:n keskitasoa.

 

 

 

 

Seuraa meitä