Saavutettavuustyökalut

Uutinen 23.3.2012

Suomen EY-jäsenyyshakemuksesta 20 vuotta

Keskustelu Suomen EY-jäsenyydestä sai uutta vauhtia talvella 1991–1992 Neuvostoliiton hajottua: Suomelle avautuivat uudet mahdollisuudet yhteistyöhön muun Euroopan kanssa.

Itävalta oli hakenut EY-jäsenyyttä 1989 ja Ruotsikin jo kesällä 1991. Suomessa heräsikin pelko, että jäämme jälkeen läntisten naapureiden integraatiokehityksestä.

Pääministeri Esko Aho (oik.) ja Euroopan komission puheenjohtaja Jacques Delors keskustelevat vuonna 1991. Kuva: Euroopan komissio.

– Vuonna 1992 olin innoissani Suomen EY-jäsenyydestä ja jäsenyyshakemuksesta, muistelee nykyinen Euroopan parlamentin jäsen Liisa Jaakonsaari.

– Koin historian siipien kosketuksen; kuin Suomi saisi happea jo pelkästä keskustelusta.

Keskustelua vauhditti erityisesti Esko Ahon hallituksen 9. tammikuuta.1992 antama selonteko eduskunnalle Suomen EY-jäsenyydestä. Siinä todettiin muun muassa, että jäsenyys vaikuttaisi ”Suomen oikeusjärjestykseen ja poliittiseen päätöksentekoon laajemmin kuin mikään aikaisempi kansainvälinen ratkaisu”.

Jäsenyys jakoi mielipiteitä yli hallitus- ja oppositiorajojen

Ahon hallitus oli muodostettu vuoden 1991 eduskuntavaalien jälkeen. Siinä istuivat Suomen Keskusta (24,8 %), Kansallinen Kokoomus (19,3 %), Ruotsalainen Kansanpuolue (5,5 %) ja Suomen Kristillinen Liitto (3,1 %). Hallitus oli lähtökohtaisesti jäsenyyshakemuksen kannalla. Keskusta painotti kuitenkin kannanotossaan, että jäsenyysneuvotteluissa tulisi ottaa huomioon Suomen maatalouden erityisolosuhteet. Kristillinen liitto suhtautui jäsenhakemukseen muita hallituspuolueita varauksellisemmin.

Sari EssayahSari Essayah Euroopan parlamentin istunnossa. Kuva: Euroopan parlamentti.

– Olin varsin varauksellinen ja toivoin, että ainakin kansanäänestys asiasta järjestetään, toteaa niin ikään nykyinen meppi Sari Essayah tuntemuksistaan 20 vuoden takaa.

Vaaleissa toiseksi eniten ääniä (22,1 %) saanut Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue oli myötämielinen ehdotukselle tietyin ehdoin. Muista oppositiopuolueista Vasemmistoliitto vastusti EY-jäsenyyshakemuksen jättämistä ja Vihreä liitto painotti neuvoa-antavaa kansanäänestystä ennen päätöksentekoa.

 
EY-jäsenyydestä toivottiin vetoapua uuteen nousuun

Suomen jäsenyyshakemus jätettiin lopulta Euroopan yhteisölle 18. maaliskuuta 1992. Jäsenyyshakemuksen perustana oli EY-jäsenyystiedonanto, jonka hallitus oli antanut eduskunnalle muutamaa päivää aikaisemmin. Eduskunnan laaja enemmistö oli hyväksynyt sen äänin 108 puolesta, 55 vastaan ja 31 tyhjää.

Leikkauksia, markan devalvaatioita ja paheneva pankkikriisi

Vuoden 1992 alusta Suomi oli vajoamassa syvään taloudelliseen lamaan. Markka devalvoitiin marraskuussa 1991, ja korot laskivat pari prosenttiyksikköä. Helpotus oli kuitenkin vain hetkellinen, sillä jo huhtikuussa 1992 korot alkoivat nousta. Paine markan uuteen devalvointiin kasvoi, ja hallitus vastasi markkinoiden viesteihin tekemällä kevään ja kesän 1992 aikana päätöksiä suurista menoleikkauksista

Hallituksen toimista huolimatta markkinat eivät rauhoittuneet toivotusti. Toimeentulotukea sai 9,2 % väestöstä, lokakuussa 16,2 % työvoimasta oli työttömänä. Suomen taloudellinen tulevaisuus näytti synkältä.

Maailma ja Eurooppa muuttuivat

Vuonna 1992 EY-jäsenyyshakemus jakoi mielipiteitä. Osa oli valmis muutokseen ja ovien avautumiseen, toiset suhtautuivat asiaan varovaisemmin.

– Suomessa oli voimakas anti-EU liike, mikä sparrasi sopivasti, muistelee Liisa Jaakonsaari.

Liisa JaakonsaariLiisa Jaakonsaari on toiminut meppinä vuodesta 2009. Kuva: liisajaakonsaari.fi.

– Oli pakko perehtyä asioihin. Muistan, kuinka eräskin jäsenyyttä vastustava kertoi, että Espanjasta tulevat José ja Maria perheineen – ainakin 10 henkilöä – jäsenyyden seurauksena Suomeen anteliasta sosiaaliturvaa nauttimaan. Lasku olisi tietenkin huikaiseva. Tietääkseni yksikään perhe ei ole tullut Suomeen sosiaaliturvan perässä. Yhtä paljon kuin jäsenyyden vastustajat liioittelivat, myös me kannattajat liioittelimme, myöntää Jaakonsaari.

– EY:stä on tullut EU ja näinä vuosina se on muuttunut totaalisesti. Yllättävintä on varmaan ollut viime vuosien voimakas integraatiokehitys, joka on tapahtunut osin talouskriisin seurauksena ja varmasti nopeammin kuin pelkästään poliittisin askelin, miettii Sari Essayah.

– Iso kuva EU:sta rauhan projektina on edelleen sama. EU:n laajentuminen oli äärettömän tärkeä koko maanosan turvallisuudelle. Taival on ollut yllätyksiä täynnä. Pettymys tietenkin on ollut, että eurooppalainen ajattelu on saanut sittenkin niin vähän kaikupohjaa. Jäsenmaat ajattelevat vain itseään ja seuraavia vaaleja. Nykyinen talouskriisi ja sen nostattama populismi ja EU-vastaisuus ovat tietenkin olleet suuri pettymys. Suuri muutos on myös globalisaation haaste. EU on loppujen lopuksi suomalaisten tehokkain väline hallita globalisaatiota, jos niin vain haluamme, summaa Liisa Jaakonsaari.

Seuraa meitä