Luottamuspulan vaivaama Eurooppaa odottaa Kreikan ja Ranskan vaaliviikonloppua

EU:n finanssisektoria koskevaa sääntelyä on kriisin myötä lisätty, mutta sen ohella tarvitaan ennen kaikkea luottamusta lisääviä toimia ja lisää avoimuutta. Ranskassa odotetaan sunnuntaina parlamenttivaalien tulosta ja mihin suuntaan maan EU-politiikka uuden presidentin myötä lähtee. Saksassa käydään keskustelua eurokriisin ratkaisumalleista. Onko suuntana tiivistyvä EU ja tiivistyvä päätöksenteko vai palataanko johonkin vanhaan?

Talouskriisin taltuttaminen vaatii neljän perusasian korjaamista

Eurooppatiedotuksen keskustelutilaisuudessa Turussa tiistaina 12. kesäkuuta puhunut Euroopan tilintarkastustuomioistuimen entinen jäsen Olavi Ala-Nissilä muistuttaa vaarana olevan sen, että EU:n käyttämät tukipaketit velkamaissa häviävät mustaan aukkoon ilman että Euroopassa tehdään neljän korjausliikkeen sarja.

– Euroopassa tarvitaan nyt aitoa avoimuutta finanssimarkkinoilla ja taloudessa. Puuttunut avoimuus ja ongelmien piilottelu esimerkiksi pankkien taseissa eivät herätä kuin epäluottamusta mikä näkyy nykytilanteessa.

Lisäksi Ala-Nissilän mukaan eri finanssisektorin toimijoiden aina pankeista valtioihin ja tallettajiin tulee ottaa enemmän omavastuuta, sillä yhteisvastuuta ei riitä rajattomiin. Euroopan finanssialan toimiessa yhä enemmän rajojen yli tarvitaan vastaavasti parempaa ja tehokkaampaa rajat ylittävää sääntelyä ja valvontaa, eli kunnon EU-tason finanssimarkkinoiden vahtikoiraa.

Parempi julkinen hallinto on erityisesti kriisimaissa tärkeää, koska ilman sitä tukitoimet ja –varat eivät auta. Arviolta 16 % EU-maiden yhteenlasketusta taloudesta eli 1850 miljardia euroa on harmaata ja verotuloja karkaa mittavasti veroparatiiseihin.

– Parempaan sääntelyyn ja valvontaan on varaa, mutta uuteen finanssikriisin ei ole varaa, päättelee Olavi Ala-Nissilä.

Ranskan uusi EU-politiikka hakee vielä suuntaansa

– On tärkeä muistaa, että Ranskassa EU:n ja euron nähdään kuuluvan voimakkaasti yhteen. Ranskalaisille euro ei ole pelkkää taloutta, vaan myös osa politiikkaa, jolla on vahvistettu Ranskan ja Saksan erityissuhdetta, toteaa Louis Clerc.

Presidentti Sarkozyn ja kansleri Merkelin näkemykset talouskriisin hoidosta olivat hyvin samanlaisia. Yliopistonlehtori Louis Clerc, joka tutkii ja opettaa Euroopan integraatiohistoriaa ja Ranskan EU-politiikkaa Turun yliopistossa, näkee Ranskan ja Saksan EU-politiikoissa nyt aiempaa enemmän eroja.

Olavi Ala-Nissilä (vas.), Kimmo Elo ja Louis Clerc pohtivat Turussa muun muassa Ranskan vaalien vaikutusta talouskriisin ratkaisumalleihin. Kuva: Eurooppatiedotus.

Ranskan hiljattain virkaan astunut uusi presidentti Hollande on edeltäjäänsä enemmän painottanut myös muita toimia, ennen kaikkea elvytyspolitiikkaa. Clercin mukaan Hollanden ehdotukset ovat kuitenkin olleet varsin varovaisia ja epäselviäkin, ainakin vielä ennen Ranskan kesäkuisia parlamenttivaaleja.

Clercin mukaan onkin vielä vaikeaa arvioida mihin suuntaan Ranskan EU-politiikkaa lähtee, mutta hän näkee Ranskan tilanteen yhtä kaikki varsin kiperänä. Maan haasteena ovat mm. eläkejärjestelmään, työmarkkinoihin ja kilpailukykyyn liittyvät rakenteelliset ongelmat, jotka odottavat ratkaisuja. Ranskan pankit ovat finanssikriisissä etulinjassa ja voivat vaikeuksien kohdatessa aiheuttaa koko eurooppalaiselle pankkijärjestelmälle vaarallisen tilanteen.

– ”Federalismi” ei ole ollut osa Ranskan perinteistä EU-politiikkaa, vaan Ranskan sitoutuminen Eurooppaan on ollut aina pragmaattista, analysoi Louis Clerc.

Onko ratkaisu kriisiin EU:n liittovaltioistuiminen vai ”nykymenon” jatkuminen?

Louis Clercin mukaan EU:n nykyiseen kriisiin ei ole selvää syypäätä eikä myöskään näkyvillä ole täydellistä ratkaisua. Nykyinen kriisi on EU:ssa ennen kaikkea poliittinen ja päätöksenteon kriisi, jonka lopputulemana hän näkee kolme skenaariota.

Ensimmäinen on eräänlainen täydellinen kaatuminen tai euron loppu, joka tarkoittaisi myös EU:n loppua. Toinen on selkeä askel liittovaltion suuntaan. Kolmantena ja todennäköisimpänä Clerc näkee ”nykymenon” jatkumisen ainakin Saksan syksyn 2013 vaaleihin saakka, eli että päätöksenteko jatkuu monimutkaisena ja osin epätyydyttävänä aiheuttaen myös sosiaalisesti epämieluisia seurauksia.

Saksassa keskustelua kahdesta eri ratkaisumallista

Saksassa keskustelu mahdollisista ratkaisumalleista käy myös aktiivisena. Dosentti Kimmo Elo Turun yliopistosta painottaa Saksan ajaneen eurokriisin yhteydessä voimakkaasti poliittisen ja taloudellisen integraation syventämistä. Elon mukaan Saksassa on käyty keskustelua erityisesti niin sanotun suuren ja pienen ratkaisun välillä.

Turun kaupunginkirjaston vieressä on ranskalaiset markkinat. Kuva: Eurooppatiedotus.

Suuri ratkaisu tarkoittaisi Elon mukaan mallia, jossa tähtäimenä on poliittinen liittovaltiorakenne. Tämä tarkoittaisi muun muassa liittovaltio-osavaltiorakennetta ja yhteisvastuuta taloudessa, jonka seurauksena syntyisivät niin sanotut eurobondit.

Pieni ratkaisu tarkoittaisi euroalueen muuttumista talousunioniksi, jossa poliittista unionia ei vietäisi pidemmälle kuin mitä talousunioni vaatisi. Keskusvalta määräisi taloudenpidon raamit valvoen niitä, ja ylivelkaantumisen hintana olisi talouspoliittisen itsemääräämisoikeuden menettäminen. Erityisesti liittokansleri Angela Merkel on ajanut tätä ratkaisumallia.

– Ratkaisua pohdittaessa onkin aika kysyä kenen halutaan ottavan vastuun Euroopan kehityksestä, onko kriisi ensisijaisesti kansallinen vai eurooppalainen ja miten euroalueesta irtautuminen voisi ylipäätään hyödyttää ketään, pohtii Elo muutamaa päivää ennen Kreikan ja Ranskan vaaliviikonloppua.