Saavutettavuustyökalut

Uutinen 19.10.2012

Sisämarkkinoiden juhlavuosi – onnea vaan kaksikymppiselle nuorikolle

Kari VirtanenKari Virtanen

Sisämarkkinat täyttävät tänä vuonna 20 vuotta. Paljon on saatu aikaan, mutta paljon on vielä tehtävääkin. Ongelmia ilmenee jopa perinteisillä aloilla, kuten liikenteessä ja työntekijöiden liikkuvuudessa. Samalla uudet alat ja teknologian kehitys luovat paineita uusille avauksille. Sisämarkkinat onkin hanke, joka edellyttää sitkeää puurtamista ja onnea tullakseen vielä jonain päivänä toimivaksi kokonaisuudeksi.

Sisämarkkinoiden toimintaympäristö on 20 vuodessa muuttunut valtavasti, ja vauhti tulee entisestään kiihtymään. Kaiken kaikkiaan sisämarkkinoita sääntelee tätä nykyä noin 2 500 säädöksen kokonaisuus. Komissaari Barnierin lokakuussa esittelemä toinen sisämarkkinapaketti (SMA II) jatkaa tätä traditiota. Uuden paketin kokonaisuuksia ovat liikenne- ja energiasektorit, kansalaisten ja yritysten liikkuvuus, digitaalinen talous sekä yhteiskunnallinen yrittäjyys, koheesio ja kuluttajien asema. Tämän lisäksi komissio tuottaa vuosittain kymmeniä paketin ulkopuolisia sisämarkkinoiden toimintaa edistäviä lakialoitteita.

Kaikki uudet esitykset eivät vain näytä olevan poliittisesti riittävän kypsiä. Tästä käy oivana esimerkkinä suomalaisten lempilapsi digitaaliset sisämarkkinat, erityisesti tekijänoikeuskysymykset. Tämä on sääli, koska juuri tällä markkina-alueella piilee huikea kasvupotentiaali.

Yhteismarkkinoista sisämarkkinoihin

Eurooppa-neuvosto kehotti maaliskuussa 1985 komissiota laatimaan yksityiskohtaisen ohjelman todellisten sisämarkkinoiden perustamiseksi. Komissaari Delorsin johdolla jo saman vuoden kesäkuussa julkaistu valkoinen kirja sisälsi 279 lakialoitetta kaupan esteiden poistamiseksi. Vaikka ”yhteismarkkinat” tunnettiin käsitteenä jo Rooman sopimuksessa, varsinaiset toimintapuitteet sisämarkkinoille luotiin 1.7.1987, jolloin Euroopan yhtenäisasiakirja tuli voimaan. Hankkeen määräajaksi asetettiin vuoden 1992 loppu. Saavutusta juhlitaan nyt ympäri Eurooppaa.

Barroson toinen komissio arvioi Eurooppa 2020 strategiassaan, että sisämarkkinoilta löytyy edelleen merkittäviä puutteita (”pullonkauloja”), jotka ovat osaltaan kasvun ja työllisyyden esteenä. Ex-sisämarkkina- ja kilpailukomissaari, nykyisin Italian virkamieshallituksen keulakuvana paremmin tunnettu Mario Monti nimitettiin asian selvitysmieheksi. Montin kokonaisvaltainen raportti toukokuulta 2010 sisälsi varsin radikaaleja ehdotuksia jopa perinteisesti sensitiivisiksi katsotuilta aloilta (muun muassa verotus, työmarkkinat). Myös digitaalisten sisämarkkinoiden luominen nostettiin korkealle sijalle prioriteettilistalla.

Komissio laati Montin työn pohjalta syksyllä 2010 oman 50 ehdotusta sisältävän sisämarkkinoiden toimenpidepaketin. Ehdotusta seurasi laaja konsultaatiokierros, jonka tuloksia peilaten komissio päätyi esittelemään huhtikuussa 2011 ensimmäisen sisämarkkinapaketin (SMA I). Kyseessä oli prioriteettilistaus nopeasti, alle kahdessa vuodessa täytäntöön pantavista hankkeista. Kokonaisuus muodostui 12 lainsäädäntöehdotuksesta, joiden määräajaksi asetettiin vuoden 2012 loppu.

Missä mennään juhlavuoden loppupuolella?

Aikataulussa ei pysytä, mutta kohtuullisen tyytyväinen saa olla. Varsinkin Tanska vei kaudellaan prioriteetteja varsin mallikkaasti eteenpäin. Puolet hankkeista, tai hiukan optimistisemmin arvioiden kolme neljästä saataneen pois pöydältä määräajassa. Standardoinnin lisäksi lähes varmoja tapauksia ovat eurooppalainen pääomasijoitusrahasto, kuluttajien vaihtoehtoiset riitojenratkaisumallit, patenttiasiat, energiainfrastruktuuri sekä tilinpäätösdirektiivi.

Joukossa on kuitenkin varsin mittavia säädöshankkeita, kuten julkiset hankinnat ja lähetetyt työntekijät, joiden osalta kiirehtiminen ei olisi edes järkevää. Uskon, että loputkin hankkeet valmistuvat hyvissä ajoin vuoden 2013 aikana.

Ja matka jatkuu…

Uusi sisämarkkinapaketti sisältää edeltäjänsä tavoin 12 aloitetta kattaen verkkotoimialat (liikenne, energia, laajakaista), liikkuvuuden (työnvälityksen kehittäminen, maksukyvyttömyyslainsäädännön uudistus), digitaaliset sisämarkkinat (maksupalveludirektiivin uudistaminen, e-laskutuksen pakollisuus hankinnoissa) ja kuluttaja-asiat (tuoteturvallisuusdirektiivin uudistaminen, oikeus peruspankkipalveluihin). Kokonaisuus tulisi saada valmiiksi vuoden 2014 kuluessa. Seuraavassa tarkastellaan muutamia esimerkkejä.

Euroopassa ei ole yhtenäistä ilmavalvontaa, vaan toiminnot hoidetaan kunkin maan osalta itsenäisesti. Tästä seuraa väistämättä lentoaikojen pidentyminen. Tilannetta yritettiin korjata vapaaehtoisin järjestelyin. Koska hanke ei edennyt toivotulla tavalla, komissio päätti antaa oman esityksensä. Arvioiden mukaan jakaantunut ilmatila aiheuttaa lentoyhtiöille, siis matkustajille ja yrityksille viiden miljardin euron vuosittaiset lisäkustannukset.

Meriliikenteen puolella sisämarkkinat ovat puuttuneet käytännössä täysin. Satamien hallinnolliset menettelyt ja tullimuodollisuudet ovat samat riippumatta siitä onko alus lähtöisin sisämarkkinasatamasta vai EU:n ulkopuolelta. Tavaraliikenteestä 40% tapahtuu EU:n sisäsatamien välillä. Kyse on siis merkittävästä tavaroiden vapaan liikkuvuuden hidasteesta.

Energiasektorilla komissio esittää arvion niistä lisätoimista, joita jäsenvaltioilta edellytetään kolmannen energian sisämarkkinapaketin toimeenpanon tehostamiseksi. Arvion mukaan toimivat markkinat pienentäisivät kuluttajien sähkölaskua 13 miljardilla eurolla nykyisestä.

Rajat ylittävien pääomasijoitusten erääksi keskeiseksi esteeksi on katsottu yhteisölainsäädännön erojen ohella myös toisistaan poikkeavat yritysten verotusta ja pääomien palautusta koskevat säännöt (uhka kaksinkertaisesta verotuksesta, veropohjan erot, rahastojen ja sijoittajien erilainen verotuskohtelu). Komissio selvittää mahdollisuuksia alan veroesteiden poistamiseksi.

Digitaaliset sisämarkkinat

Suomi on viime vuosina pitänyt Eurooppa-neuvostossa kiitettävästi ääntä digitaalisten sisämarkkinoiden puolesta. Neuvostossa muun muassa linjattiin, että digitaaliset sisämarkkinat tulee saada toimimaan vuoden 2015 loppuun mennessä. Myös sisämarkkinapaketteihin on sisältynyt alaa koskevia esityksiä.

Aivan Suomen toiveiden mukaan asiat eivät kuitenkaan ole edenneet. Erityisesti tekijänoikeuksiin ja sisällöntuotantoon liittyvät aloitteet eivät ole saaneet riittävästi kannatusta. Musiikin rajat ylittävä lisensiointi sentään helpottuu, mikäli komission esitys vain saa tuulta purjeisiin.

Yrittää kuitenkin pitää. Tästä käy oivana esimerkkinä digitaalisten sisämarkkinoiden edistämistä koskevan yhteiskirjeen laatiminen alkusyksystä 2012 ehkä haasteellisimman mahdollisen yhteistyökumppanin, Ranskan kanssa. Hankkeiden edistäminen edellyttää sitkeyden ohella myös pelisilmää.

Lopuksi

Kun juhlahumusta ensi viikolla viimein selvitään, on syytä kääriä hihat, ja palata arjen askareisiin uusin voimin ja entistä suuremmalla tarmolla. Jopa ensimmäisessä sisämarkkinapaketissa on vielä yllin kyllin tehtävää. Ja piakkoin Irlannin johdolla on käytävä myös uusien haasteiden kimppuun. Valmista ei tietenkään tule vielä tämänkään jälkeen, vaan uusia aloitteita tarvitaan samanaikaisesti laajalla rintamalla.

Kovaa työtä, pelisilmää ja onnea tarvitaan siis jatkossakin. Komissaari Barnier totesi juhlaviikon aattona kilpailukykyneuvostossa: ”Ei tässä täysin tyytyväinen voi itseensä olla”. Varsin rehellistä, ja samalla myös taktisesti viisasta puhetta komissaarin suusta. Eräiden maiden poliittisen tason sitoutumisessa onkin vielä toivomisen varaa, vaikka omistajuuden tärkeyttä on korostettu yllin kyllin eri yhteyksissä. Tahtotilaa kompromisseihin tulee siis löytyä entistä enemmän. Kaikkia tyydyttävät politiikkalinjaukset kohta 28 maan unionissa ovat normaalioloissakin haaste.

Kari Virtanen

Kirjoittaja vastaa EU-edustustossa sisämarkkinoihin, teollisuuspolitiikkaan ja kilpailuasioihin liittyvistä kysymyksistä.

* Nuorikko on lintu, joka on ohittanut poikasvaiheen, mutta ei vielä muni (lähde: Wikisanakirja).

Kolumni on julkaistu Suomen pysyvän EU-edustuston kolumnisarjassa

Seuraa meitä