Saavutettavuustyökalut

Uutinen 4.3.2013

EU-patentti valmistui – huomasiko kukaan?

Lauri TenhunenLauri Tenhunen vastaa EU-edustustossa muun muassa horisontaalisista kilpailukykyasioista.

Toissa viikon kilpailukykyneuvostossa 19. helmikuuta allekirjoitettiin uutta EU-patenttituomioistuinta koskeva kansainvälinen sopimus. Tämä oli viimeinen puuttuva palanen EU-patenttia ja uutta yhtenäistä patenttijärjestelmää koskevasta paketista. Jo aiemmin hyväksyttiin yhtenäistä patenttisuojaa koskevat asetukset. Kaiken kaikkiaan asia ehti olla vireillä vuosikymmeniä.

Päätös oli paitsi historiallinen, myös käytännössä merkittävä: yhtenäinen patenttisuoja yhdellä hakemuksella tuo huomattavia säästöjä yrityksille ja edistää innovaatiotoimintaa. Patentoinnin kustannusten on arvioitu laskevan merkittävästi.

EU:n kilpailukyvyn näkökulmasta myönteisen asian olisi toivonut herättävän enemmänkin huomiota. Asia on ollut neuvoston asialistalla usein, ja Eurooppa-neuvoston tasollakin sitä on yritetty vauhdittaa.

Lehdistötiedotteista ja uutisoinnista heijastuu prosessin monimutkaisuus ja EU-viestinnän vaikeus. Parin viime vuoden aikana patentti on otsikoiden mukaan muun muassa ”ottanut merkittävän askeleen”, ”ajautunut jälleen karille”, ollut ”kaukana valmiista”, ”hyväksytty” ja nyt viimein ”saanut sinetin”. Asia ei missään vaiheessa tunnu oikein valmiilta. Sitten kun ensimmäinen yhtenäispatentti joskus myönnetään, se alkaa olla jo vanha juttu. 

Takana on vaiheita, joissa taisteltiin vuosikausia erityisesti patentin kielijärjestelmästä. Uudistuksella tavoitellut kustannussäästöt olisivat jääneet saamatta, jos kaikki EU-kielet olisivat EU-patentin kieliä. Ratkaisuksi löytyi kolmen kielen malli ja niin kutsuttu tiiviimpi yhteistyö, jonka ulkopuolelle jäivät Espanja ja Italia. Sen jälkeen kiisteltiin vielä patenttituomioistuimen sijainnista. Ratkaisu tähänkin oli eurooppalainen kompromissi: tuomioistuin jaettiin kolmen kaupungin Lontoon, Pariisin ja Münchenin kesken.

Nyt kokonaisuus on kuitenkin kasassa. Pitää tietysti muistaa, että käytössä järjestelmä ei ole vieläkään, ja tuomioistuinsopimus on jäsenvaltioiden ratifioitava. Sopimus tulee voimaan 13 maan ratifioitua sen. Viime viikolla allekirjoittajiksi tuli 24 jäsenvaltiota. Mukana on myös Italia, joka ei ole kuitenkaan mukana patenttia koskevissa asetuksissa. Loputkin jäsenvaltiot voivat tulla halutessaan myöhemmin mukaan.

Vaikka uudistus kuulostaa peruslähtökohdiltaan järkevältä, ei sen vastaanotto ole ollut yksinomaan myönteinen. Suomessakin osa sidosryhmistä on viime aikoina pohtinut, tehdäänkö uudistus tarpeeseen, jota ei ole. Osa yrityksistä on sitä mieltä, että nykyinen patenttijärjestelmä on riittävän toimiva. Kaikilla yrityksillä ei välttämättä ole tarvetta patentoida tuotteitaan kaikissa jäsenvaltioissa, vaan suoja muutamassa maassa riittää. Tämä on ymmärrettävää siinä mielessä, että monilla teollisuuden aloilla kenenkään kilpailijan ei kannattaisi edes yrittää lanseerata kilpailevia tuotteita yksittäisen pienen maan markkinoille, vaikka patenttisuoja ei olisikaan siellä voimassa.

Osa suurista yrityksistä korostaa lisäksi enemmän patenttisuojan laadun ja oikeussuojajärjestelmän luotettavuuden merkitystä, kuin yksittäisen patenttihakemuksen kustannuksia. Pelkona on myös, että uudessa patenttituomioistuinjärjestelmässä yksittäinen alue- tai paikallisjaosto voisi antaa patenttia koskevan kieltotuomion Euroopan laajuisesti jonkin toisen yrityksen kyseenalaisen patentin perusteella. Toisaalta koko järjestelmän kustannuksista ei ole vielä varmuutta.

 Arvostelijoiden näkökulma on kuitenkin melko kapea. On olemassa myös paljon tuoteryhmiä, joiden osalta suoja kaikissa jäsenvaltioissa on tärkeää. Kustannuksiakaan ei voida arvioida vain suuryritysten kannalta, vaan asiaa tulee ajatella myös pk-yritysten, ja yleisemmin innovaatiotoiminnan näkökulmasta. Myös yhtenäisellä patenttituomioistuimella on kiistattomia etuja: sillä vältetään moninkertaiset oikeudenkäynnit eri jäsenvaltioissa ja mahdolliset ristiriitaiset tuomiot samasta asiasta.

Vaikka uusi patenttijärjestelmä ei ole täydellinen, jostain on aloitettava. Puolustukseksi voi todeta myös sen, että uutta järjestelmää ei ole kenenkään pakko käyttää. Nykyinen kansallisista patenteista koostuva Eurooppa-patenttijärjestelmä jää vaihtoehdoksi uuden rinnalle.

EU-patentti pitäisi nyt saada toimintaan myös käytännössä. Täytäntöönpanovaiheessa olisi tärkeää saada mukaan myös järjestelmän käyttäjät. Näin saataisiin parhaiten varmistettua se, että syntyy myös käytännössä toimiva ja kustannustehokas järjestelmä. Ratifiointiprosessi ja käytännön valmistelut vievät todennäköisesti sen verran aikaa, että uusia eurooppalaisia yhtenäispatentteja päästään myöntämään vasta vuonna 2015.

Vuosikymmeniä kestänyt prosessi on kiinnostava myös yleisemmin EU:n päätöksenteon näkökulmasta. Se kertoo paljon luovien ratkaisujen etsimisestä ja eurooppalaisista kompromisseista. Työn luonteen oli tiedostanut myös puheenjohtajamaa Irlannin ministeri, joka illallispuheessaan osuvasti lainasi Samuel Beckettin lausumaa: ”Ever tried. Ever failed. No matter. Try again. Fail again. Fail better.”

 Lauri Tenhunen

Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa

Kolumni on aikaisemmin julkaistu Suomen pysyvän EU-edustuston sivuilla

Seuraa meitä