Saavutettavuustyökalut

Uutinen 6.9.2013

Liikenteen öljyinen noidankehä

Päivi WoodLiikennesektorin riippuvuus öljystä on katkaistava  ja liikenteen aiheuttamia päästöjä on vähennettävä. Päämäärän suhteen vallitsee lähes harmoninen tila, mutta keinojen osalta tilanne on toinen. Ratkaisua yritetään löytää eurooppalaisella tasolla liikenteen vaihtoehtoisista polttoaineista, mutta ratkaisu tuskin löytyy yhtä helposti kuin kani taikurin hatusta.

Liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten sähkön tai mahdottomilta kuulostavien kirjainyhdistelmien LNG, CPG tai LPG, tankkausasemia ei rakenneta, koska kysyntää ei ole riittävästi. Sähköautoja ei haluta ostaa, koska tarjolla ei ole riittävästi tankkausmahdollisuuksia. Kun kysyntää sähköautoille ei ole, niiden hinnatkaan eivät ole kilpailukykyisiä. Tässä noidankehässä öljyriippuvuus liikennesektorilla on jatkanut voittokulkuaan.

Muna vai kana, kumpi oli ensin?

Euroopan komission näkemyksen mukaan ulospääsy voidaan löytää asettamalla jäsenvaltiolle liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskevat minivaatimukset, jotta tulevaisuudessa vaikkapa sähköautoilla voidaan ajella halki Euroopan ilman huolta seuraavasta tankkausmahdollisuudesta.

Komissio julkaisi vuoden 2013 alussa laajan toimenpidekokonaisuuden, jonka yhtenä osana on direktiiviehdotus liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin rakentamisesta. Tavoitteena on luoda Euroopan laajuinen vaihtoehtoisten polttoaineiden tankkausasemaverkosto vuoteen 2020 mennessä. Komissio katsoo, että jakeluinfrastruktuurin avulla munakana-ongelma voidaan ratkaista, ja vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien ajoneuvojen yleistyminen mahdollistetaan laajemmassa mittakaavassa. Ehdotus koskee maantieliikenne- ja merenkulkusektoreita, joiden osalta nähdään, että ilman sitovaa minimitasoa ei ole mahdollista saavuttaa yhtenäistä liikennöintiverkkoa. Muut liikennemuodot saavat toistaiseksi jäädä odottamaan vuoroaan näissä talkoissa.

Ehdotuksen käsittely aloitettiin toden teolla neuvoston työryhmässä Liettuan puheenjohtajuuskaudella. Ensimmäiset työryhmäkeskustelut antoivat esimakua tulevasta. Komission mukaan kello käy, ja toimet on saatava käyntiin. Osa jäsenmaista katsoo, että asetetut vaatimukset ovat niin mittavia että vuosi 2020 on täysin utopistinen päämäärä; osan mielestä ei ole lainsäätäjän asia luoda kysyntää alueille, jossa sitä luontaisesti ei ole. Niin tai näin, jos ei ole vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluverkkoa, tuskin on vaihtoehtoisia polttoaineita käyttäviä ajoneuvojakaan, oli sitten kyse autoista tai laivoista. Näkemyksiä on varmasti yhtä monia kuin keskusteluun osallistujiakin. Pääasia lienee, että ehdotus on annettu ja rakentava keskustelu saatu käyntiin.

Tankki täyteen, sähköä!

Maantieliikenteen osalta komissio ehdottaa verkoston rakentamista paineistettua maakaasua (CNG), nesteytettyä maakaasua (LNG) ja sähköä käyttäville ajoneuvoille. Komission ehdotus pohjautuu osin ajatukselle, jonka mukaan riittävä määrä latausasemia käynnistäisi kohtuuhintaisen sähköautojen massatuotannon, ja hintataso saataisiin laskemaan.

Ehdotuksessa jokaiselle jäsenmaalle on laskettu minimimäärä latauspisteitä. Suomessa tulisi ehdotuksen mukaan olla 71 000 sähköautojen latauspistettä vuoteen 2020 mennessä. Käytännössä ehdotuksen tavoitteena on varmistaa, että sähköautoilla voidaan päästellä halki Euroopan ilman huolta siitä, hyytyykö auto tienpientareelle polttoaineen loppumisen vuoksi. Huolta varmasti vähentää myös se, että pistokemalli olisi kaikkialla Euroopassa sama, mikäli komission ehdotus standardien yhdenmukaistamisesta saa hyväksyvän vastaanoton kuulijakunnalta.

Varovainen suhtautuminen siihen, miten hyvin sähköautot toimivat Suomen talviolosuhteissa, ei ole täysin tuulesta temmattu. Latautuuko akku myös silloin, kun ulkona paukkuu pakkanen, ja mihin latauspistokkeita sijoitetaan katujen varsilla, jotta ne eivät  hautaudu talvella lumikinosten alle, ovat pohdinnan arvoisia kysymyksiä.

Tuurilla ne laivatkin seilaa, vai kenties nesteytetyllä maakaasulla?
 

Nesteytettyä maakaasua eli LNG:ta käytetään laivojen polttoaineena jo useilla alueilla. Kansainvälisesti tiukentuneiden ympäristövaatimusten vuoksi laivaliikenteen käyttämän polttoaineen rikkipitoisuus laskee, jolloin alukset voivat joko käyttää matalarikkistä polttoainetta tai aluksiin asennetaan pesurit puhdistamaan käytettyä polttoainetta. LNG:ta käytettäessä rikkipäästöt putoaisivat lähes nollaan ilman puhdistamista.

Siitä huolimatta, että nesteytettyä maakaasua käytetään jo laivaliikenteessä, infrastruktuurin puutteen katsotaan rajoittavan käytön yleistymistä. Ehdotuksen tavoitteena on saada 139 LNG-valmiudella varustettua meri- ja sisävesisatamaa Eurooppaan. Täysin hihasta satamien lukumäärä ei kuitenkaan ole temmattu pudotettu vaan määrällinen tavoite perustuu eurooppalaisella liikenneverkolla sijaitseviin satamiin. Suomeen on ehdotettu kolme LNG-merisatamaa.

Alusten tankkauksessa tyyli on vapaa, aluksesta alukseen tai terminaalista alukseen. Pääasia on, että saatavuus taataan. Ei siis edellytetä suurien ja kalliiden terminaalien rakentamista, mikä maalaisjärjellä ajateltuna alentanee kynnystä eri toimijoille.

Näkyykö kristallipallosta tankkausasemien eurooppalainen verkosto?

Vaihtoehtoisten polttoaineiden laajamittainen käyttöönotto riippuu suuresti siitä, mikä toimintalinja komission ehdotuksen pohjalta päädytään valitsemaan. Selväksi on tullut se, että yhtä ainoaa ratkaisua ei ole olemassa, vaan ratkaisu koostuu monista tekijöistä eri liikennemuotojen, kulkupelien tarpeiden ja niiden asettamien vaatimusten mukaisesti.

Ei tarvita kristallipalloa näyttämään, että keskustelut infrastruktuurin rakentamiseen liittyvistä kustannuksista tullaan ruotimaan myös neuvoston työryhmässä juurta jaksain. Tuskin jäsenmaat purematta nielevät heille annettuja lukuja tankkauspisteiden määrästä, oli kyseessä mikä tahansa vaihtoehtoinen polttoaine. Moni jäsenmaa peräänkuuluttanee kansallista harkintavaltaa, jotta jo tehty työ, ilmasto-olosuhteet tai paikallisten biopolttoaineiden tuotanto voitaisiin paremmin huomioida tavoitteita asetettaessa.

Siitä huolimatta, että vaikkapa maantieteestä johtuvia olosuhteita ei voida taikoa pois, usko siihen, että ongelmat voidaan ratkaista, on tuskin katteeton. Jos meille talviolosuhteet aiheuttavat harmaita hiuksia, muut jäsenmaat varmaankin painivat omien ongelmiensa kanssa. On mielenkiintoista nähdä, kuinka pystytään huomioimaan jäsenmaiden eritahtinen kehitys ja silti saavuttamaan EU-tasolla se, mitä tavoitellaan. Tavoitteena on vaihtoehtoisten polttoaineiden verkosto ja sen niin laajamittainen käyttöönotto, että liikenteen öljyriippuvuus saadaan katkaistua, päästöjä vähennettyä ja eurooppalainen kilpailukyky varmistettua.

Päivi Wood

Kirjoittaja vastaa EU-edustustossa merenkulkuun, maantieliikenteeseen ja horisontaalisiin liikenneasioihin liittyvistä kysymyksistä. 

Seuraa meitä