Saavutettavuustyökalut

Uutinen 4.10.2013

EU-suo, eurokuokka ja journalisti

Leena BrandtLeena Brandt aloitti EU-edustuston lehdistöneuvoksena 1.9.

Eurokriisiä, kannunvalantaa komission nimityksistä, instituutioiden välistä köydenvetoa – tätä ja paljon muutakin tapahtuu EU-kentällä. Brysselissä on puolisen tusinaa vakituista kirjeenvaihtajaa raportoimassa suomalaisille EU-kuulumisista. Riittääkö se?

Tältä näyttää target="_blank" href="http://www.finland.eu/public/default.aspx?nodeid=39372&contentlan=1&culture=fi-FI">luettelo suomalaisista toimittajista Brysselissä. Listalla on myös MTV3:n Pariisista käsin työskentelevä kirjeenvaihtaja.

Onko lista riittävän pitkä? Voiko näillä resursseilla raportoida kattavasti EU-asioista suomalaisille lukijoille, radion kuuntelijoille ja television katsojille?

–  Bisnes on bisnestä. Kirjeenvaihtaja on kallis, eikä EU-uutinen myy (tai sitä ei osata myydä), sanoo Maaseudun tulevaisuuteen kirjoittava Niklas Holmberg.

On tietysti selvää, ettei EU-raportointi lepää pelkästään tämän joukon harteilla. Kymmenet ja sadat toimittajat Joensuussa, Rovaniemellä, Vaasassa ja vaikkapa Helsingissä käsittelevät Euroopan unionia liippaavia aiheita viikoittain. Usein kuitenkin tuntuu siltä, että edelleen on luvattoman pitkä harppaus koti-Suomesta EU-maailmaan – pitkä loikka, vaikka Suomi ja Bryssel ovat yhtä ja samaa EU-aluetta.

Miksi EU tuntuu edelleen vieraalta, vaikka EU-jäsenyyttä on eletty kohta 20 vuotta?

Baabelin torni
 

Reilun kuukauden (uusinta-) kokemuksella voin vain hartaasti huokaista…nämä lyhenteet! Kotimaan asioihin paneutunut journalisti saattaa arkailla tarttua teemoihin, jotka vilisevät vieraita lyhenteitä. Kun asiantuntijat puhuvat muille kuin toisille eksperteille, pitäisi muistaa puhua selkeästi ja suomeksi.  Väärinkäsityksiäkin olisi silloin vähemmän.

Pitkä kaari ja monta mutkaa
 

EU:ssa päätöksenteko etenee pitkän ja monimutkaisen kaavan mukaan. Mediamaailma on muuttunut yhä enemmän klikkailujournalismiksi, jossa hyvä juttu on yhtä kuin auki klikattu juttu. Kohuotsikot houkuttavat enemmän klikkauksia kuin jutut vaikkapa tupakkadirektiivin etenemisestä eri instituutioiden välillä/sisällä. Tiedonvälitystä ei yhtään helpota se, että aina ei Brysselissäkään olla varmoja siitä, milloin asia voidaan julistaa päätetyksi.

– Kyllä asiat kiinnostavat, mutta monet niistä koetaan etäisiksi ja vaikeiksi, samoin päätöksenteko EU:ssa, ja näistä johtuen varmaankin syntyy tuo "kuilu" että asiat nähdään kotimaasta irrallisina, sanoo STT-Lehtikuvan kirjeenvaihtaja Susanna Jääskeläinen.

Kenellä on Suomen kanta?

Kun istutaan grilli-illassa Merimieskirkolla tai seurataan porukalla urheilulähetystä, suomalaiset ovat "vain" suomalaisia. Muuten on hyvä muistaa, että "Suomen kanta" esimerkiksi biomassakysymyksessä on yhtä kuin Suomen hallituksen kanta. Euroopan parlamentissa suomalaiset mepit sen sijaan voivat halutessaan äänestää aivan toisin – hallituspuolueiden edustajiakaan eivät sido Suomen hallituksen kannanotot.

Talouskuri mediataloissakin

Mediataloissa niin Suomessa kuin kansainvälisestikin on meneillään ankara kulukuuri , yt-neuvottelut ovat tulleet tutuiksi, eikä lisäpanoksia kirjeenvaihtajaverkkoon ole näköpiirissä.

– Realistisempana pidän sitä, että kotitoimitus ottaisi enemmän vastuuta EU-asioista, koska jako EU-asioihin ja muihin alkaa olla keinotekoinen. Kirjeenvaihtaja ei voi monopolisoida EU-asioita ja niiden hoitoa, sanoo Ylen kirjeenvaihtaja Elina Ravantti.

– Brysselissä ei tarvitse olla, mutta siellä olisi hyvä ainakin käyttää porukkaa vaikka lyhyemmillä pätkillä, lisää Holmberg.

Yhä useamman journalistin toivoisi miettivän EU-ulottuvuutta ja ehtivän ottaa yhteyttä – tietoahan jakavat Brysselin EU-edustuston lisäksi lukuisat tahot Suomessa, muun muassa eri  ministeriöt ja Eurooppatiedotus. Soitellaan ja meilaillaan!

Leena Brandt

1.9. alkaen lehdistövirkamies EU-edustustossa

Seuraa meitä