Saavutettavuustyökalut

Uutinen 17.2.2014

Muuntogeeninen maissi poliittiseksi ykkösaiheeksi

Kirsi Heinonen
Kirsi Heinonen on elintarviketurvallisuuden ja kasvinterveyden erityisasiantuntija.

Yleisten asioiden neuvosto keskusteli ja äänesti alustavasti helmikuun kokouksessaan muuntogeenisen maissilinjan 1507 hyväksymisestä viljelykäyttöön. Asia on ollut vireillä vuodesta 2001. Matkan varrella hyväksymisestä on keskusteltu ja äänestetty  asiantuntijatasolla lukuisia kertoja. Alustavana tuloksena oli tällä kertaa, kuten aikaisemminkin, ei jäsenmaiden määräenemmistöä puolesta eikä vastaan. Asia siirtyi päätettäväksi komissioon, jonka Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksen mukaisesti olisi tehtävä päätös viimeistään jo seuraavana päivänä jäsenmaiden äänestyksestä eli kolmen kuukauden sisällä tuomioistuimen päätöksestä. Tosin, epävirallisesti komission edustaja totesi kokouksen jälkeen, että päätös tehdään vasta joskus parlamenttivaalien jälkeen, kunhan tilanne ensin vähän rauhoittuu.

Esitystä puolsivat viisi jäsenvaltiota, Suomi mukaan lukien. Kannastaan pidättäytyi samoin viisi jäsenvaltiota. Muut jäsenvaltiot äänestivät vastaan.  Esitystä vastustavat perustelivat kantaansa poliittisilla syillä: Euroopan parlamentin vaalien läheisyydellä ja kuluttajanäkökannan huomioimisella. Komissiolta perättiin läheisyys- ja varovaisuusperiaatteen noudattamista. Joidenkin jäsenvaltioiden mukaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tekemät kuusi positiivista lausuntoa maissin turvallisuudesta ihmisille, eläimille ja ympäristölle eivät ole riittävä tieteellinen näyttö.

Politiikkaa vai/tai kuluttajan suojelua?

Muuntogeenisten kasvien hyväksyminen viljely-, rehu- tai elintarvikekäyttöön on ollut vastatuulessa EU:ssa jo miltei hyväksymisen alkuvaiheista eli viime vuosituhannen lopusta lähtien. Euroopan unionin alueella Espanjassa on viljelty muuntogeenistä maissia enimmilläänkin noin 70 000 hehtaarin alalla, kun globaalisti maissia viljellään miljoonia hehtaareja. Muuntogeenistä soijaa ja maissia sen sijaan tuodaan sikojen, kanojen ja nautojen valkuaisrehuksi Yhdysvalloista ja Etelä-Amerikasta, koska EU:n oma valkuaistuotanto ei riitä kattamaan kuin murto-osan tarpeesta.  Unionin ulkopuolella valtaosa viljakasveista on muuntogeenisiä. Ruuassamme onkin hyvin todennäköisesti ainesosia, joiden tuottamiseen on käytetty muuntogeenisiä kasveja. Suomessa tosin Valio ja Snellmann ovat ilmoittaneet, että niiden sopimustuottajat joutuvat sitoutumaan siihen, että tuotannossa ei käytettä muuntogeenisiä rehuja. Luomutuotannossakaan ei saa käyttää muuntogeenisiä lajikkeita.

EU:ssa muuntogeeniset tuotteet päästetään markkinoille vasta tiukan riskiarvioinnin jälkeen. Suomi on ollut kannoissaan hyvin johdonmukainen. Jos turvallisuudesta voidaan olla varmoja, Suomi on kannattanut markkinoillepääsyn sallimista. Neuvostossa on ollut jo muutaman vuoden pöydällä esitys laajentaa muuntogeenisten tuotteiden hyväksymisen periaatteita kattamaan myös sosioekonomiset syyt. Samalla annettaisiin kansallisesti mahdollisuus kieltää muuntogeenisten tuotteiden markkinoillepääsy, mikä ei käytännössä ole ollut mahdollista Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan.

Entä ilmastonmuutos ja maailman kasvavan väestön ruokkiminen?

Ilmaston lämpenemisen myötä kasvintuhoojat lisääntyvät. Konkreettisena esimerkkinä tästä on sienestäjien ja marjastajien jokasyksyinen kiusa hirvikärpäset, jotka ovat levinneet jo Etelä-Lappiin. Ilmastonmuutos on tutkijoiden mukaan Suomen maataloudelle muutoin hyödyllistä, mutta kasvintuhoojat ja eläintaudit lisääntyvät. Samaan aikaan uusia tehokkaita kasvinsuojeluaineita ei ole tulossa markkinoille, yleensä turvallisuussyistä. Myös tuholaisten kyky muuntautua kasvinsuojeluaineita kestäviksi nopeutuu. Muuntogeenisissä kasvilajikkeissa on ominaisuuksia, jotka torjuvat kasvintuhoojia ilman kasvinsuojeluaineita ja ilman  kasvien laadun tai satotason vaarantumista. Pääosin näistä syistä muuntogeenisiä kasvilajikkeita on viljelty laajasti maailmalla. 

Unionin alueella kasvintuotannon sadot ovat vähentyneet noin prosentin vuosivauhdilla viimeisten vuosien aikana. Kasvintuhoojat eivät ole ainoa syy. Viljelyyn käytetty ala vähenee, luomutuotannossa satotaso on puolet normaalista tuotannosta, ja tavallisin jalostusmenetelmin lisäsadon jalostaminen vaikeutuu. Kun vanhat keinot alkavat olla loppuun käytettyjä, uusille pitäisi antaa mahdollisuus. Loppuukohan meiltä muuten ruoka?

Kirsi Heinonen     

Kirjoittaja on eläinlääkinnän, kasvinterveyden sekä elintarviketurvallisuuden ja elintarvikkeiden erityisasiantuntija.

Seuraa meitä