Uutinen 28.2.2014

Suomalaisen tangon puolesta – EU:n budjetin tuella

Neuvosto ja parlamentti käyvät vuosittain läpi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkastuskertomuksen EU-budjetin toimeenpanosta. Kertomuksessaan tilintarkastajat ottavat kantaa paitsi tilien luotettavuuteen niin myös siihen, onko EU-varat käytetty laillisesti ja asianmukaisesti. Tarkastajien mukaan tässä ei ole vielä aivan onnistuttu, sillä virhetaso on pysynyt vuodesta toiseen korkeana. Kertomuksen pohjalta päätetään myös vastuuvapaudesta. Helmikuun Ecofin-neuvostossa valtiovarainministerit suosittivat vastuuvapauden myöntämistä komissiolle varainhoitovuodelta 2012. Kevään aikana Euroopan parlamentti tekee lopullisen päätöksen siitä, voidaanko komissiolle myöntää vastuuvapaus.

Vuosi 2014 on käynnistynyt EU:n budjetin näkökulmasta varsin mukavissa merkeissä. Monivuotisesta rahoituskehyksestä kaudelle 2014-2020 sovittiin pitkäksi venähtäneiden neuvotteluiden jälkeen viime vuoden lopulla. Samalla kertaa päätettiin hyväksyä myös vuoden 2014 talousarvio sekä valtaosa uuden kauden EU-rahoitteisista ohjelmista. Liikkeelle päästiin siis tavanomaisella eurooppalaisella tyylillä eli ennakkosuunnitelmien mukaisesti, mutta viime hetkillä. Budjettityön suhteen ollaan nyt vakaalla pohjalla, ainakin parin vuoden kuluttua käynnistyvään rahoituskehyksen väliarviointiin asti.

Toni Tiala on budjettiasioiden erityisasiantuntija Suomen EU-edustustossa.
Toni Tiala on budjettiasioiden erityisasiantuntija Suomen EU-edustustossa.

Katse tiukasti taaksepäin

Kun isoista asioista on sovittu, niin voidaan hyvällä omallatunnolla keskittyä muihin kysymyksiin. Vuoden alku on EU:n budjettiasioiden kanssa työskenteleville taaksepäin katsomisen aikaa. Tällöin käydään läpi edellisen varainhoitovuoden tilit ja toimet sekä päätetään vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan komissiolle.

Luxembourgissa sijaitseva Euroopan tilintarkastustuomioistuin tarkastaa EU:n budjetin toimeenpanon ja kokoaa havaintonsa raporttiin, joka toimitetaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille vastuuvapauskäsittelyä varten. Varainhoitovuotta 2012 koskeva vuosikertomus esiteltiin viime marraskuussa ja sen havaintoja on käsitelty alkuvuonna sekä parlamentissa talousarvion valvontavaliokunnassa että neuvostossa. Neuvoston roolina on antaa vastuuvapaussuositus, josta valtiovarainministerit päättivätkin helmikuun Ecofin-neuvostossa. Lopullisen päätöksen siitä, voidaanko komissiolle myöntää vastuuvapaus, tekee parlamentti täysistunnossaan huhtikuussa.

Hyvä uutinen tilintarkastustuomioistuimen raportissa on se, että EU:n tilinpito on kunnossa ja kirjanpitosääntöjen mukaista. Huonompi uutinen taas on se, että maksujen laillisuudessa on ongelmia ja virhetaso on olennainen. Tämä ei ole yllätys, sillä niiden 19 vuoden aikana, jolloin tilintarkastustuomioistuin on antanut lausunnon toimien laillisuudesta, se ei ole vielä kertaakaan voinut antaa myönteistä arviota. Vuodelle 2012 tilintarkastajat arvioivat virhetasoksi 4,8% kun se vielä edeltävänä vuonna oli 3,9%. Erityisiä ongelma-alueita ovat maaseudun kehitys (7,9% virhetaso) ja aluepolitiikka (6,8% virhetaso). Molemmille yhteistä ovat monimutkaiset säännöt ja heikosti toimivat tukien valvontajärjestelmät. Ja molemmat ovat pitkälti jäsenmaiden viranomaisten vastuulla.

EU:n lisäarvoa kansanhuveista

Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen ja korkean virheprosentin julkistamisen jälkeen riemu yleensä repeää EU:n toimiin kriittisesti suhtautuvissa tiedotusvälineissä. Erityisesti brittilehdistö nostaa mielellään esille räikeinä pitämiään väärinkäytöksiä. Yksi lähteistä on brittiläistaustainen Open Europe -ajatushautomo, joka on vuosien varrella koonnut laajoja listoja hankkeista, joissa rahat on käytetty tavalla tai toisella väärin. Näiden luetteloiden ongelma on kuitenkin siinä, että kyseessä eivät aina ole väärinkäytökset vaan usein hankkeet vain nähdään turhanpäiväisinä.

Takavuosina näillä listoilla älyttömimmistä EU-rahoitteisista hankkeista mainittiin myös suomalaisen tangokulttuurin kansainvälistämishanke. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, että hanketta pyörittäneet seinäjokelaiset olisivat käyttäneet rahoja väärin vaan siitä, että brittiläisestä näkökulmasta rahojen käyttö suomalaiseen tangokulttuuriin vaikutti täysin käsittämättömältä. Kuitenkin jokainen, joka on joskus käynyt katsomassa Seinäjoella Tangomarkkinoita tietää, ettei kyse ole aivan vähäpätöisestä asiasta.

Tilintarkastajien arviot virhemääristä eivät perustu näkemykseen siitä, ovatko hankkeet hölmöjä vaan siihen, onko niissä noudatettu sääntöjä. Niin kauan kuin EU-rahoituksen ja -ohjelmien säännöt sallivat EU-varojen käytön esimerkiksi suomalaisen tangoilun hyväksi, niin asia on kunnossa, kunhan maksut vain on suoritettu oikein ja dokumentoitu asianmukaisesti. Sen sijaan kysymys siitä, millaisia hankkeita EU-varoilla pitäisi ylipäänsä rahoittaa on laajempi ja merkittävämpikin asia. EU-varojen käyttöön tulisi aina liittyä myös EU:n lisäarvo eli EU-rahoituksella on saavutettava jotain enemmän kuin pelkällä kansallisella rahoituksella.

Yksinkertaisin keinoin vastuuvapauteen

Vastuuvapauskäsittelyssä ja havaittujen virheiden arvioinnissa tulisi siis pitää mielessä se, että virheistä huolimatta valtaosa EU-rahoitteisista hankkeista on tukikelpoisia. Monimutkaisista säännöistä johtuen edes vielä monimutkaisemmat hallinto- ja valvontajärjestelmät eivät kykene havaitsemaan isoa osaa virheistä. Ainoa pitkällä tähtäimellä kestävä keino pienentää virheiden määrää on yksinkertaistaa sääntöjä sekä toimintamalleja, ja sen jälkeen valvoa tehokkaasti niiden noudattamista. Tässä tehtävässä onnistuminen edellyttää komission ja jäsenmaiden tiivistä yhteistyötä. Koska komissiota ei voida pitää yksin vastuullisena jäsenmaiden EU-rahoitteisissa hankkeissa havaituista virheistä, niin myös vastuuvapauden suosittaminen komissiolle on perusteltua.

Samalla, kun pyritään vähentämään virheiden määrää, on syytä pohtia myös varojen käytöstä saatavaa EU:n lisäarvoa. Tilintarkastustuomioistuin onkin kiitettävästi alkanut nostaa esille tuloksellisuuteen ja lisäarvon saavuttamiseen liittyviä kysymyksiä vuosikertomuksessaan. Myös komissio pyrkii nykyään perustelemaan budjettiehdotukseensa liittyvät toimet niissä saavutettavalla EU-lisäarvolla. Aina se ei ole helppoa, vaikka selitykset saattavat olla pitkiäkin.

EU-rahoituksen suuret linjat määritellään aina monivuotisten rahoituskehysten yhteydessä. Samalla päätetään myös yksittäisten ohjelmien sisällöstä ja säännöistä. Juuri käynnistyneen ohjelmakauden säännöt ovat nyt valmiina, mutta vuonna 2016 tapahtuvassa väliarvioinnissa voidaan jo pohtia sitä, saavutetaanko ohjelmilla haluttuja tuloksia. Viime kädessä EU-lisäarvon etsiminen alkaa jälleen vuonna 2018 seuraavan vuonna 2021 alkavan rahoituskehyskauden valmisteluilla. Silloin täytyy miettiä myös sitä, jatketaanko entistä liukkaampien tanssilattioiden kehittämisen tukemista vai edistetäänkö kasvua ja työllisyyttä muilla tavoin. Asiassa riittää pohdittavaa myös uusilla Euroopan parlamentin jäsenillä, jotka varmasti haluavat osallistua aktiivisesti päätöksentekoon EU-rahoituksesta. Viime kädessä uusien edustajien on syytä harkita kantojaan myös suomalaisen tangon näkökulmasta.

Toni Tiala 

Kirjoittaja on budjettiasioiden erityisasiantuntija EU-edustustossa.