Saavutettavuustyökalut

Uutinen 6.10.2014

TIR – Tosi Iso Rekka?

Jukka Kekkonen on tulliasioiden erityisasiantuntija EU-edustustossa
Jukka Kekkonen on tulliasioiden erityisasiantuntija EU-edustustossa

Venäjän Federaation Tullilaitos (FTL) on noin vuoden ajan yksipuolisesti soveltanut Euroopan unionista Venäjälle vietäviin TIR-kuljetuksiin erilaisia rajoituksia ja lisämaksuja. Asiasta on neuvoteltu EU:n ja Venäjän kesken aina korkeimmalla poliittisella tasolla asti, mutta ratkaisua ei ole löytynyt. Nyt jopa koko TIR-järjestelmän tulevaisuus voi olla uhattuna. Niin mikä TIR ja entäs sitten?

Lyhenne ei tarkoita Tosi Isoa Rekkaa, kuten eräs kollega kekseliäästi arveli. TIR on merkki kansainvälisestä rekkakuljetuksesta ja lyhenne sanoista Transport Internationaux Routiers. Kansainvälisessä maantierahtiliikenteessä käytettävän järjestelmän tarkoituksena on taata mahdollisimman sujuva rajanylitys ilman rajoilla tehtäviä tullitoimenpiteitä.

Järjestelmä perustuu YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) puitteissa vuonna 1975 solmittuun yleissopimukseen. Kansainvälinen maantieliikenneliitto IRU ja sen kansalliset jäsenjärjestöt, niin kutsutut takaajayhdistykset, muodostavat järjestelmän toiminnan kannalta keskeisen kansainvälisen takausketjun. TIR-järjestelmään kuuluu nykyisin 68 valtiota, mukaan lukien EU, sen jäsenvaltiot sekä Venäjä.

TIR-kuljetuksessa on käytettävä ajoneuvoa, jonka lastitilan rakenne on tullivarmuuden turvaavien määräysten mukainen, toisin sanoen TIR-rekan lastia ei pääse jälkiä jättämättä käpälöimään. Tästä osoituksena ajoneuvoon on kiinnitetty sinivalkoinen TIR-kyltti.  Lisäksi kuljetus- ja vakuusasiakirjana on käytettävä TIR-carnet:a, joka sisältää tullivalvonnan kannalta tarpeelliset tiedot rahdista sekä vakuuden tulleista ja veroista.

Lähtöpaikassa asianmukaisesti suljettua ja sinetöityä lastitilaa ei ole välttämätöntä kuljetuksen aikana tarkastaa eikä kuljetettavista tavaroista tarvitse rajalla vaatia verojen ja tullien maksamista. Näin ollen TIR helpottaa ja nopeuttaa maantierahdin rajanylitystä. Mitä nopeampi rajanylitys, sitä enemmän kauppaa sekä tulli-, vero- ja muita tuloja.

TIR-menettelyn toimivuudella EU:n ja Venäjän rajalla on sekä unionille että Suomelle suuri merkitys. Venäjä on EU:n kolmanneksi suurin kauppakumppani ja Suomenkin merkittävimpiä kauppakumppaneita, ellei merkittävin. Venäjälle vietävistä tavaroista arviolta yli 40 prosenttia kuljetetaan maanteitse TIR-menettelyä käyttäen. EU:sta Venäjälle kuljetettavista TIR-kuormista puolestaan noin viidesosa kuljetetaan Suomesta tai Suomen kautta. IRU on arvioinut, että Venäjän asettamien TIR:n käyttörajoitusten kohteena olevan kaupan vuotuinen arvo olisi noin 135 miljardia dollaria.

Rajoitusten taustalla ei ole riita Venäjän ja EU:n tai sen jäsenvaltioiden välillä, vaan FTL:n kiista Venäjän kansallisen takaajayhdistyksen ja kansainvälisen takausketjun ”emojärjestön” IRU:n kanssa. Kyse on ensisijassa rahasta, sekä FTL:n tuntemasta epäluottamuksesta kansallista takaajayhdistystään ja TIR:n takausjärjestelmää kohtaan.   

FTL vaatii, että TIR-järjestelmän takauksesta maksetaan Venäjän valtiolle yhteensä noin 20 miljardin ruplan (n. 450 miljoonan euron) edestä tullivelkoja, jotka liittyvät Venäjällä viranomaisten ulottumattomiin päätyneisiin ja verottamatta jääneihin tavaroihin. Vaatimus on todettu perusteettomaksi niin venäläisissä tuomioistuimissa kuin esimerkiksi UNECE:n toimielimissä Genevessä. FTL on myös esittänyt, että TIR-yleissopimuksen takausjärjestelmä ei enää täytä Venäjän ja Euraasian tulliliiton lainsäädännön vaatimuksia, jotka edellyttävät erillisen pankkitakauksen käyttämistä. Tämäkään argumentti ei ole juridisesti vakuuttava.

TIR:n käyttöä Venäjällä rajoitetaan esimerkiksi vaatimalla ylimääräisiä maksuja ja / tai muiden tullimenettelyiden käyttämistä. Rajoitukset ovat tulleet vaiheittain sovellettaviksi kaikilla Euroopan vastaisilla Venäjän raja-asemilla, lukuun ottamatta Suomen ja Venäjän rajaa, jossa järjestelmää voidaan vielä toistaiseksi käyttää normaalisti Nuijamaan ja Imatran raja-asemilla.  Suomen reitin erilaista kohtelua ei FTL ole perustellut, ja asia onkin herättänyt kummastusta muun muassa muissa EU:n jäsenvaltioissa.

FTL on myös irtisanonut kansallisen takaajayhdistyksensä.  Mikäli Venäjällä ei irtisanomisajan päätyttyä 1. joulukuuta 2014 ole FTL:n hyväksymää kansallista takaajayhdistystä, joka olisi myös IRU:n jäsenjärjestö, TIR:in käyttäminen Venäjän liikenteessä päättyy kokonaan.

Vaikka EU ei ole kiistan osapuoli, rajoitusten vaikutukset kohdistuvat valtaosaltaan unionin kuljetus- ja vientiyrityksiin. Tullimenettelyt kuuluvat EU:n yksinomaiseen toimivaltaan, ja Euroopan komissio on yrittänyt toimia riidassa välittäjän roolissa. Sekä kahden- että monenvälisiä neuvotteluja on käyty Brysselissä, Genevessä ja Moskovassakin. Tilanne on myös Suomelle kiusallinen, koska rajamme on ollut eri asemassa muiden jäsenvaltioiden tarjoamien reittien suhteen – olkoonkin, että sujuva rajanylitys on koko EU:n vientiteollisuuden etu.

TIR:n käyttämisen rajoittamisesta aiheutuvat lisäkulut rasittavat jäsenvaltioiden kuljetus- ja vientiyrityksiä sekä heikentävät unionitavaroiden kilpailukykyä Venäjän markkinoilla. IRU:n arvion mukaan FTL:n rajoitukset ovat kolminkertaistaneet TIR-kuljetusten tulliselvityskustannukset. Jos TIR:n käyttäminen EU:n ja Venäjän välisillä kuljetusreiteillä päättyisi kokonaan, tulliselvityskulut voisivat nousta 20- tai joillakin reiteillä jopa 80-kertaisiksi.

Takkuavat neuvottelut osapuolten välillä ovat aiheuttaneet turhautuneisuutta, ja myös vaatimuksia EU:n vastatoimista Venäjän ruotuun saattamiseksi. Virallisesti vastatoimia ei kuitenkaan ole vielä ehdotettu.

Oman lisämausteensa ”TIR-soppaan” on tuonut Ukrainan tilanne ja sen myötä heikentynyt EU-Venäjä-suhde.  Vaikka TIR-ongelmaa on pidetty luonteeltaan teknisenä, yleispoliittinen tilanne heijastuu myös siihen. Etenkin vastatoimista keskusteltaessa on ollut havaittavissa ’puurojen ja vellien’ hienoista sekoittumista.

Tällä hetkellä on vaikea ennustaa kuinka tilanne kehittyy. Aiempien kokemusten valossa on kuitenkin todennäköistä, että asiassa tapahtuu vielä uusia ja yllättäviäkin käänteitä marraskuun lopussa umpeutuvan irtisanomisajan viime minuuteille saakka, ja luultavasti sen jälkeenkin.

Jukka M. Kekkonen

Kirjoittaja on tulliasioiden erityisasiantuntija EU-edustustossa

Seuraa meitä