Saavutettavuustyökalut

Uutinen 16.2.2015

Väitteitä, puolitotuuksia ja valheita – EU-maat pohtivat, miten vastata propagandaan

Presidentti Putin kiistää edelleen Venäjän osallisuuden Ukrainan konfliktiin ©James Rea
Presidentti Putin kiistää edelleen Venäjän osallisuuden Ukrainan konfliktiin ©James Rea

Jo yli vuoden kestänyt konflikti Ukrainassa on merkinnyt paitsi sotaa aseilla myös sotaa sanoilla. EU-maissa on seurattu lisääntyvällä huolella sitä propagandan määrää ja laatua, jolla Venäjä yrittää kääntää mielet itselleen suotuisiksi. Venäjällä viesti tuntuu purevan oman maan kansalaisiin, muualla Euroopassa vastaanotto ei ole ollut yhtä suopeaa.

Propagandalla tarkoitetaan yksipuolista, harkittua pyrkimystä manipuloida viestin vastaanottajaa. Faktat, väitteet, puolitotuudet ja suoranaiset valheet punotaan yhteen ja annetaan yksipuolinen ja jopa vääristelty kuva todellisuudesta. Propagandan käyttöön on parhaat edellytykset maalla, jossa ei tarvitse pelätä journalismia, varsinkaan tutkivaa journalismia, jossa kansalaisten on vaikea saada äänensä kuuluville ja jossa propagandan käyttäjän ei tarvitse pelätä sen paremmin parlamentin kuin oikeuslaitoksen puuttumista toimiinsa.

Venäjällä propagandan käyttö on siis monin verroin helpompaa kuin EU-maissa.

EU-maat ovat käsitelleet propagandaan vastaamista yhdessä, mutta ennen kaikkea yksittäiset jäsenmaat ovat kehittäneet omia viestintävalmiuksiaan. Erityistä huomiota ovat saaneet venäjänkielinen uutis- ja ajankohtaistarjonta. Suomessakin Yleisradio aloitti jo keväällä 2013 venäjänkieliset uutiset ja tarjonnan lisäämistä pohditaan edelleen.

Suomella on myös jo useamman vuoden ajalta kokemusta huostaan otettujen venäläislasten käsittelystä itänaapurin mediassa. Siinä missä suomalaisia viranomaisia on sitonut vaitiolovelvollisuus ja lasten oikeuksien kunnioittaminen, ovat venäläistoimittajat voineet levittää yksittäistapauksia vapaasti julkisuuteen. Suomi on voinut vastata kertomalla taustoista ja suomalaisen lainsäädännön rajoituksista.

Myös esimerkiksi Baltian mailla on venäjänkielistä mediatarjontaa, ja Riiassa sijaitsee myös Naton strategisen viestinnän osaamiskeskus, joka analysoi venäläistä viestintästrategiaa. Britit puolestaan ovat koonneet oman yksikön Venäjä-viestintää varten.

EU:n strategista viestintää käsiteltiin viimeksi ylimääräisessä ulkoasiainneuvostossa tammikuun lopulla. EU-jäsenmaat pyysivät unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komission varapuheenjohtajaa Federica Mogherinia kehittämään edelleen strategista viestintää vastauksena Venäjän toimille.

Lisää siis luvassa vielä tämän kevään aikana.

Hidasta ja tylsää?

Institutionaalinen viestintä on väistämättä aina hitaampaa reagoimaan eivätkä sen viestit välttämättä herätä kiinnostusta. Brysselin EU-keskittymässä ei ehkä ole parasta osaamista vastata satojen venäläisten trollien sanalliseen ja visuaaliseen ilotulitukseen.

Mitä EU:ssa sitten voidaan tehdä?

  • Terävöittää omia viestejä, miettiä oman EU-tarinan perillemenon edellytyksiä.
  • Parantaa journalistisin perustein, sitoutumattomasti ja ammattitaitoisesti toimivan median toimintaedellytyksiä esimerkiksi tarjoamalla faktoja journalistien käyttöön.
  • Lisätä kansalaisten medialukutaitoa. Muistuttaa lähdekritiikistä. Paljastaa trolleja.
  • Lisätä kansainvälistä yhteistyötä, toimittajavierailuja ja journalistikoulutusta yli rajojen.

Median kehitys ei kuitenkaan ole omiaan helpottamaan työtä. Median murroksessa perinteiset, päätoimittajan vastuulla toimivat ja journalistisia periaatteita noudattavat tiedotusvälineet jäävät helposti sosiaalisen median jalkoihin. Twitterissä kuningas on se, joka saa juuri tällä sekunnilla viestinsä julki. Asioiden taustoittaminen, tietojen tarkistaminen ja vastapuolen kuuleminen – ne tulevat kaikki jälkijunassa, jos tulevat ollenkaan.

Leena Brandt 

Kirjoittaja on EU-edustuston lehdistöneuvos

Seuraa meitä