Saavutettavuustyökalut

Uutinen 3.11.2015

Rajat kiinni?

Kolumni 

Luvattomien tulijoiden virta EU-maihin on herättänyt vaatimuksia vahvemmasta ulkorajavalvonnasta ja jopa ulkorajojen sulkemisesta. Täydellinen rajojen sulkeminen ei onnistu kansainvälisiä sopimuksia rikkomatta. EU tarvitsee tehokkaampaa yhteistyötä voidakseen turvata toimivan rajavalvonnan Schengen-alueen reunoilla.

Matti Pitkäniitty vastaa EU-edustustossa muun muassa rajaturvallisuuteen ja Schengen-alueeseen liittyvistä kysymyksistä
Matti Pitkäniitty vastaa EU-edustustossa muun muassa rajaturvallisuuteen ja Schengen-alueeseen liittyvistä kysymyksistä

Schengen-alueen muodostavat 23 EU:n jäsenmaata yhdessä Norjan, Islannin ja Sveitsin kanssa. Schengen-maille ulkorajavalvonta on äärimmäisen tärkeää, koska alueen sisärajoilla järjestelmällisiä rajatarkastuksia ei ole. Kuka tahansa voi kulkea ilman tarkastuksia Vaalimaalta vaikka Venetsiaan. Siksi ulkorajojen yli ei tule päästää kuljeskelemaan rekisteröimättömiä ihmisiä.

Perinteisesti ulkorajavalvonnalla tarkoitetaan luvallisten tulijoiden rajatarkastuksia sekä luvattomien tulijoiden havaitsemista ja kiinniottamista. Tämän hetken julkisessa keskustelussa käsite vahvat ulkorajat sisältää myös vaatimuksen tehokkaista rekisteröinti-, palautus- ja turvapaikkaprosesseista.

Ulkorajojen täydellinen sulkeminen on käytännössä lähes mahdoton tehtävä, johon liittyy merkittäviä arvovalintoja. YK:n Ihmisoikeuksien julistus takaa jokaiselle ihmiselle oikeuden hakea turvapaikkaa, ja kansainväliset sopimukset velvoittavat pelastamaan ihmishenkiä merellä. Nämä sopimukset ovat syntyneet toisen maailmansodan kokemusten sekä suurten laivaonnettomuuksien seurauksena.

Toisaalta pelkkä aidan rakentaminen ei ole välttämättä rajojen sulkemista, vaan tulijoiden ohjaamista mekaanisilla esteillä haluttuihin sisääntulopaikkoihin. Aivan kuten suurilla urheilustadioneillakin tehdään.

Samalla on todettava, ettei kansainvälisten sopimusten väärinkäyttö ole hyväksyttävää. Turvapaikkaa tulisi hakea ensimmäisestä turvallisesta maasta, eikä itseään tulisi saattaa tahallisesti merihätään, jotta tulee pelastetuksi Eurooppaan.

Vapaa liikkuvuus toimivien ulkorajojen sisällä

Ulkorajavalvonnan velvollisuudet eivät jakaudu tasaisesti Schengen-maiden kesken. Tästä syystä EU:ssa on luotu mekanismit taakanjakoon ja valtioiden välisen luottamuksen lisäämiseen. Jokaisen Schengen-maan, myös Suomen, rajavalvonta tarkastetaan säännöllisesti, ja havainnoista raportoidaan muille jäsenmaille. Valvonnan kehittämisestä aiheutuvia kustannuksia tasapainotetaan sisäisen turvallisuuden rahaston avulla.

Rajavalvontaa tuetaan myös lähettämällä rajavartijoita ja kalustoa toisen jäsenmaan avuksi. Suomalaisen partion voi tavata valvomassa Kreikan ja Turkin maarajaa, ja valvontalentokoneemme etsii Välimerellä luvattomia maahantulijoita. Kaikissa tilanteissa kyse on kansainväliseen toimintaan koulutetuista toimivaltaisista rajavartiomiehistä, jotka työskentelevät EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontexin koordinoimissa tehtävissä.

Luvattomien rajanylittäjien määrää on vaikea ennustaa. Yllättävässä tilanteessa yksittäinen jäsenvaltio voi pyytää Frontexilta nk. Rabit-operaatiota. Mekanismi antaa muutamassa viikossa jäsenmaalle tueksi koulutettua henkilöstöä ja kalustoa. Muille jäsenmaille Rabit-operaatioon osallistuminen on velvollisuus.

Pitkäkestoisempaa tukea jäsenvaltiot saavat Frontexin yhteisoperaatioiden kautta, joihin osallistuminen on jäsenmaille vapaaehtoista. Molemmissa operaatioissa henkilöstön ja kaluston kustannukset korvataan EU:n varoista.

Jokainen jäsenvaltio vastaa rajoistaan, mutta tukemisella annetaan yksittäiselle valtiolle aikaa kehittää omaa kapasiteettiaan vastaamaan muuttunutta tilannetta. Operaatioista saadaan myös kokemusta, jota hyödynnetään kotimaan valvonnassa.

Ulkorajavalvonta ei ole pelkkää muuttoliikkeen hallintaa

Torniossa, Tukholmassa tai Münchenissä turvapaikkaa hakevat ihmiset ovat kulkeneet monen Schengen-maan halki. Toivomme, että kaikki alueelle tulevat rekisteröityvät, koska luvaton oleskelu luo kasvualustaa laittomalle työnteolle ja erilaiselle hyväksikäytölle. Mitään varmuutta kaikkien saapujien rekisteröinnistä ei kuitenkaan ole.

Viimeaikaiset tapahtumat osoittavat konkreettisesti, ettei Suomelle ole yhdentekevää miten rajavalvonta toimii Kreikassa.

Ulkorajavalvonta ei kuitenkaan ole pelkkää muuttoliikkeen hallintaa tai rikollisuuden torjuntaa. Esimerkiksi Suomen ja Venäjän rajalla rajanylitysten sujuvuus helpottaa matkailua ja vientiä. Aluevalvonnalla myös varmistetaan, etteivät vieraan valtion sotavoimat loukkaa Suomen koskemattomuutta. Hyvin toimiva suomalais-venäläinen rajayhteistyö perustuu toimivaan ulkopoliittiseen vuoropuheluun, ja vastaavasti rajaan liittyvien ongelmien ratkaiseminen alatasolla ehkäisee poliittisten ristiriitojen syntymistä.

Yhteistyötä rajalla voidaankin pitää valtioiden välisten suhteiden ilmanpuntarina.

Ulkorajavalvonnan tulevaisuus

Tulevaisuudessa meidän on kyettävä paremmin yhdistämään nämä kaksi erilaista lähestymistapaa. Toisaalta jokaisella ulkorajavaltiolla on vastuu koko alueesta, mutta yksittäiselle valtiolle raja on paljon Schengenin rajasäännöstöä laajempi kokonaisuus.

Kukaan ei kuitenkaan selviä yksin sadoista tuhansista luvattomista rajanylittäjistä. EU- komission puheenjohtaja Juncker on visioinut ratkaisuksi yhteistä eurooppalaista raja- ja rannikkovartiostoa, mutta ajatus täydellisestä operatiivisen vastuun siirtämisestä EU:lle ei huomioi kaikkia rajan ulottuvuuksia.

Käynnissä oleva kriisi tulee vaikuttamaan eurooppalaiseen ulkorajavalvontaan ja tukimekanismeihin. Tarvitsemme tiiviimpää yhteistyötä ja tehokkaampaa kaluston käyttöä, mutta tarvitsemme myös valtioilta vahvempaa vastuuta koko Schengen-alueesta. On meidän kaikkien etu, että tiedämme kuka kulkee ja millä asialla yhteisessä kodissamme, Euroopassa.

Matti Pitkäniitty

Kirjoittaja on mm. rajaturvallisuuskysymysten erityisasiantuntija EU-edustustossa

Seuraa meitä