Kuukauden kysymys: Mitä EU:n turvatakuiden käyttöönotto Pariisin iskujen jälkeen merkitsee EU:lle ja Suomelle?
Pariisin terrori-iskut johtivat historialliseen päätökseen EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. EU:n jäsenvaltiot päättivät Ranskan presidentin Francois Hollanden ehdotuksesta ottaa ensimmäistä kertaa käyttöön Lissabonin sopimukseen kirjatun keskinäisen avunannon velvoitteen eli niin sanotut turvatakuut. Hollanden esitys sai yksimielisen tuen muilta jäsenvaltioilta. Konkreettisten toimien valmistelu käynnistyi välittömästi päätöksen jälkeen.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen vastaa kuukauden kysymykseemme:
Mitä EU:n turvatakuiden käyttöönotto Pariisin iskujen jälkeen merkitsee EU:lle ja Suomelle?
”EU-maiden nyt tekemä päätös avunantolausekkeen soveltamisesta on ensimmäinen kerta, kun lausekkeen tekstiä tulkitaan käytännöksi. Lausekkeen ottaminen käyttöön Pariisin iskujen yhteydessä on osoitus siitä, että Naton viidennen artiklan tavoin myös EU:n avunantovelvoitetta voidaan soveltaa tapauksissa, jotka eivät tiukan tulkinnan mukaan kuuluisi niiden piiriin: tässä tapauksessa tuhoisa terrori-isku täyttää aseellisen hyökkäyksen kriteerit.
Todennäköisesti myös vakava kyberhyökkäys tai jokin muu moderni turvallisuusuhka tulkittaisiin samalla tavoin.”
”Se, millaista muiden EU-maiden Ranskalle tarjoama apu käytännössä on – ja miten niin siviili- kuin sotilaallinen tuki organisoidaan – tulee osoittamaan EU:n kyvyn avunantolausekkeen toimeenpanoon ilman yhteistä puolustussuunnittelua tai komento- ja johtamisjärjestelmää.”
”Johtopäätöksiä varmasti vedetään myös unionin vaatimattomassa yhteisessä sotilasjärjestelmässä. Lähtökohtana on, että avunanto tapahtuu kahdenvälisin järjestelyin avustettavan maan ja apua antavien maiden välillä. Nyt saatava kokemus osoittaa, onko tällainen järjestely riittävä vai tulisiko avunantoa varten luoda erityisiä mekanismeja.”
”Lissabonin sopimuksen sanamuoto, joka velvoittaa jäsenmaita antamaan apua ´kaikin käytettävissään olevin keinoin´, saa sekin nyt konkreettisen tulkinnan. Jäsenmaiden reagointi Ranskan avunpyyntöön osoittaa, miten suurta vaihtelua jäsenmaiden avuntarjouksissa voidaan pitää hyväksyttävänä.
Tärkeä kysymys on, mikä on se avun vähimmäismäärä, johon yksittäisen jäsenmaan on yllettävä, jotta sen antama panos voidaan katsoa riittäväksi solidaarisuuden osoitukseksi. Tästä vedetyt johtopäätökset vaikuttavat myös siihen, millaista apua EU-maat voisivat odottaa toisiltaan tavanomaisemman aseellisen konfliktin kohdalla.
Keskinäisen avunantovelvoitteen käyttöönotto Pariisin iskujen kohdalla on osoitus siitä, ettei velvoite tule jäämään kuolleeksi kirjaimeksi EU-sopimuksiin. Kun velvoite on kerran otettu käyttöön, kynnys sen soveltamiselle uudestaan on matalampi.”
”Jäsenmaiden keskinäisen tasa-arvoisuuden hengessä myös pienten jäsenmaiden vaatimukset velvoitteen soveltamiseksi on otettava vakavasti, mikäli sille on riittävät perusteet.”
”Suomi käy parhaillaan muiden jäsenmaiden tavoin Ranskan kanssa keskusteluja annettavan avun tarkemmista muodoista. Julkisuudessa on ollut esillä esimerkiksi Suomen roolin kasvattaminen tietyissä kriisinhallintaoperaatioissa, mikä vapauttaisi Ranskalta resursseja oman maan turvallisuudesta huolehtimiseen.
Suomessa on valmisteilla lainsäädännön muutos, joka jatkossa mahdollistaisi myös toiselle maalle annettavan sotilaallisen ’voimakeinoavun’. Ranskan tilanteessa tällainen avunannon muoto ei tilanteen luonteen vuoksi ollut keskusteluissa.”
Mitä mieltä sinä olet?
