Uutinen 13.5.2016

Parempaa palvelua netissä – sopu verkkosivujen esteettömyydestä löytyi

Julkisten sektorin toimijoiden verkkosivujen esteettömyysdirektiivistä saavutettiin 3.5.2016 EU:n neuvoston ja parlamentin kesken poliittinen yhteisymmärrys. Erityisesti näkö- ja kuulovammaiset voivat jatkossa helpommin käyttää julkisen sektorin verkkosivustoja ja mobiilisovelluksia. Direktiivi on kattava ja sen ulkopuolelle jäävät vain esimerkiksi yleisradioyhtiöt ja suorat verkkolähetykset.

Erityisasiantuntija Juha Parantainen vastaa EU-edustustossa muun muassa av-palveluista ja tietoyhteiskunnasta.
Erityisasiantuntija Juha Parantainen vastaa EU-edustustossa muun muassa av-palveluista ja tietoyhteiskunnasta.

Internetistä on tullut välttämättömyys, jonka kautta tietoja ja palveluja käytetään ja tarjotaan. On tärkeää, että kaikki käyttäjäryhmät pystyvät hahmottamaan, ymmärtämään ja käyttämään sivustoja ja sovelluksia. Noin 80 miljoonalla ihmisellä EU:ssa on jonkinlainen vamma tai toimintarajoite. Väestön ikääntyessä luvun odotetaan kasvavan 120 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä. Kun verkkosivustojen esteettömyys varmistetaan, kaikki kansalaisryhmät EU:ssa pääsevät osallisiksi digitaalisesta yhteiskunnasta ja digitaalisten sisämarkkinoiden etujen hyödyntäminen helpottuu.

Vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 9 artikla velvoittaa jäsenvaltiot ja EU:n varmistamaan, että vammaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet käyttää muun muassa internetiä ja muita tieto- ja viestintäteknologisia järjestelmiä.

Julkisilla palveluilla tulee olla laaja yleisö ja sen tulee täyttää viranomaisvelvoitteet. Palveluja tarjotaan yhä enemmän verkossa ja siksi myös verkkosisällön on oltava kaikkien väestöryhmien saatavilla. Useimmissa jäsenvaltioissa on jo joko säädetty verkkosisällön saavutettavuutta koskevaa lainsäädäntöä tai toteutettu muita siihen liittyviä toimenpiteitä.

Lakien ja toimenpiteiden välillä on kuitenkin merkittäviä eroja ja jäsenvaltioiden erilaiset lähestymistavat luovat siksi esteitä sisämarkkinoille. Yli rajojen toimiville toimittajille aiheutuu ylimääräisiä tuotantokustannuksia. Kilpailua, kilpailukykyä ja talouskasvua haittaa se, että erityisesti pk-yrityksillä ei ole riittävästi tietoa ja kapasiteettia, jotta ne voisivat noudattaa kaikkia eritelmiä ja menettelyjä. Verkkosisällön saavutettavuutta koskevien markkinoiden arvoksi Euroopassa arvioidaan kaksi miljardia euroa. Markkinat voisivat kasvaa merkittävästi, sillä saavutettavuus toteutuu alle kymmenessä prosentissa verkkosivustoista.

Lainsäädäntöä yhdenmukaistamalla saavutetaan mittakaavaetuja. Sekä valtionhallinto, liike-elämä että yksityishenkilöt hyötyvät: alan markkinat kasvavat, työpaikat lisääntyvät ja esteetöntä verkkosisältöä voidaan tuoda tarjolle aiempaa pienemmin kustannuksin.

Euroopan komissio teki ehdotuksen direktiiviksi julkisen sektorin elinten verkkosivustojen saavutettavuudesta jo joulukuussa 2012 ja sitä käsiteltiin useilla puheenjohtajakausilla. Käsittelyä hidasti mm. direktiivin kytkeytyminen valmisteilla oleviin kansainvälisiin standardeihin. Kun poliittinen sopimus on nyt saatu aikaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisissä kolmikantaneuvotteluissa, direktiivin teksti on vielä muodollisesti hyväksyttävä Euroopan parlamentissa ja neuvostossa. Sen jälkeen säädös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee virallisesti voimaan. Jäsenvaltioilla on 21 kuukautta aikaa saattaa teksti osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Direktiivissä esitetään parannuksia organisaatioiden verkkosivustojen esteettömyyden ja saavutettavuuden arvioimiseksi. Sivustoilla pitäisi esimerkiksi olla kuville vastineet tekstimuodossa ja sivustoja pitäisi voida selata ilman hiirtä, jonka käyttö voi olla joillekin ihmisille vamman vuoksi vaikeaa. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot valvomaan säännöllisesti julkisen sektorin sivustojen ja mobiilisovellusten esteettömyyttä ja raportoimaan siitä. Nämä raportit on toimitettava komissiolle ja julkaistava.

Direktiiviesityksen käsittelyssä on tasapainoiltu ehdotettujen toimien tuomien hyötyjen ja järjestelmien uusimisen kustannusten välillä. Suomessa uudistus koskee esim. kaikkia kuntia. Kustannuksia pienentää kuitenkin se, että direktiivin suhteellisen pitkän täytäntöönpanoajan – 3-5 vuotta direktiivin voimaantulosta – ansiosta tarvittavat investoinnit voidaan monessa tapauksessa tehdä silloin kun järjestelmät niiden teknisen käyttöiän vuoksi on joka tapauksessa uusittava. Neuvoston ja parlamentin neuvottelutulosta on pidetty varsin tasapainoisena.

Juha Parantainen