EUE-kolumni: Uutta pontta muuttoliikeyhteistyöhön
Ottaen huomioon ennustettu väestönkasvu Afrikan mantereella on Euroopan näkökulmasta ratkaisevaa, että afrikkalaiset nuoret työllistyisivät kotimaissaan, eikä parempaa tulevaisuutta lähdettäisi tavoittelemaan Euroopasta. Toisaalta uskottava eurooppalainen muuttoliikepolitiikka edellyttää, että henkilöt, jotka eivät ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, palautetaan kotimaihinsa.
Näihin tavoitteisiin, laittoman maahantulon vähentämiseen ja palautusten onnistumisprosentin parantamiseen, komissio vastasi viime kesäkuussa antamassaan tiedonannossa uudesta kumppanuuskehyksestä kolmansien maiden kanssa.
Uusi lähestymistapa tehostanut yhteistyötä merkittävästi
Tiedonannossa nimettiin viisi prioriteettimaata, Etiopia, Niger, Nigeria, Mali ja Senegal. Näiden maiden kanssa yhteistyötä on tarkoitus ensimmäisessä vaiheessa lujittaa. Maat ovat keskisen Välimeren reitin keskeisiä kauttakulku- ja lähtömaita.
Ajatus EU-tason tiiviimmästä yhteistyöstä kumppanimaiden kanssa ei ole uusi. Sen sijaan uutta on tapa, jolla niin EU:n ulkosuhdehallinto, komissio kuin jäsenmaatkin ovat yhteistyön edistämiseen tarttuneet. Sitä on tehty tiiviisti sekä korkealla poliittisella tasolla että teknisellä tasolla. Eri tahot ovat kuvailleet muutaman viime kuukauden aikana saavutetun yhteistyössä enemmän kuin useiden vuosien aikana aiemmin.
Edistymistä ja tuloksia arvioidaan joulukuussa
Palautusten onnistumisprosentit jäsenmaista nimettyihin prioriteettimaihin ovat olleet kehnoja, joten parantamisen varaa yhteistyössä on. Palautusten onnistumista pyritään EU-tasolla edistämään etsimällä vipuvaikutuksia muiden politiikkojen piiristä, mukaan lukien kehitys ja kauppapolitiikka.
On selvää, että palautusten onnistumisprosentti tulee olemaan yksi mittareista kun yhteistyössä saavutettua edistymistä joulukuun Eurooppa-neuvostossa arvioidaan. On kuitenkin muistettava, että jo muutos kolmansien maiden halussa ja asenteessa käsitellä palautuskysymyksiä on askel parempaan suuntaan.
Joulukuun Eurooppa-neuvostossa harkitaan saavutetun edistyksen ja tulosten lisäksi mahdollisten uusien prioriteettimaiden nimeämistä. Suomen näkökulmasta nykyiset viisi prioriteettimaata eivät ole meille keskeisiä turvapaikanhakijoiden lähtömaita. Suomi onkin ajanut prioriteettimaiden joukkoon Irakia, Afganistania ja Somaliaa.
Uudenlainen sysäys muuttoliikeyhteistyössä kolmansien maiden kanssa on tervetullut. Se on kuitenkin tärkeä sovittaa yhteen pitemmän aikajänteen yhteistyön kanssa. Esimerkiksi afrikkalaisten kumppanimaiden kanssa jo pitempään käynnissä olleiden Rabatin ja Khartoumin prosessien sekä viime vuonna Vallettassa järjestetyn muuttoliikehuippukokouksen toimenpidesuunnitelman avulla pyritään vaikuttamaan laajemmin myös muuttoliikkeen perimmäisiin syihin. Lyhyen ja pitemmän aikajänteen tavoitteet eivät sulje toisiaan pois, vaan molempia tarvitaan.
Jutta Gras
Kirjoittajasta
