Kuukauden kysymys: Miten vapaakauppa etenee EU:ssa?
Ulkomaankauppa-ja kehitysministeri Kai Mykkänen vastasi.
Joulukuussa järjestettävän maailmankauppajärjestö WTOn ministerikokouksen aattona monenväliset kauppaneuvottelut ovat jälleen kerran takalukossa. Protektionismi nostaa päätään ja kauppasodan uhka on valitettavasti palannut jälleen osaksi kauppapolitiikan retoriikkaa. Tämä heijastuu erityisesti Yhdysvaltojen nykyisen hallinnon politiikassa, mutta emme Euroopassakaan ole täysin immuuneja protektionistisille tuulille.
Samalla monimutkaiset globaalit arvoketjut ovat kehittyneet niin, että protektionististen toimien vaikutukset ulottuvat laajalle. Esimerkiksi ETLAn lokakuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan Suomi voisi menettää lähes 180 miljoonaa arvonlisää, mikäli Yhdysvallat korottaisi Meksikon ja Kiinan tuonnin tulleja. Näillä olisi siis suora vaikutus suomalaisiin vientiyrityksiin ja sitä kautta työpaikkoihin.
Avoimen ja sääntöihin perustuvan kauppajärjestelmän puolustajia tarvitaan siten ehkä enemmän kuin koskaan. Suomen korkea profiili vapaakaupan puolustajana sekä sitä kautta suomalaisten yritysten etujen turvaaminen ja suomalaisten työpaikkojen varmistaminen onkin yksi tärkeimpiä ministerikauteni tavoitteita.
Emme kuitenkaan voi toimia yksin, vaan tarvitsemme kunnianhimoista EU:n kauppapolitiikkaa. Kun WTO-raide yskii, on edettävä kahdenvälisten ja alueellisten kauppasopimusten tietä.
Toivoa sopii, että Washingtonissakin havahduttaisiin siihen, että emme voi kääntää historian kelloa taaksepäin eikä protektionistisilla toimilla tuoda työpaikkoja takaisin – päinvastoin.
EU:n vapaakauppasopimusverkosto on laaja ja useita neuvotteluja on käynnissä parhaillaan. Osa neuvotteluista on venynyt kohtuuttoman pitkiksi ja EU:n kykyä saavuttaa konkreettisia tuloksia on syystäkin epäilty. Merkittävä edistysaskel tältä osin olisi kauppasopimusten jakaminen perinteiseen kauppaosioon ja erilliseen investointiosioon. Näin varsinainen kauppaosio saadaan nopeammin voimaan jäsenmaiden määräenemmistöllä, ilman että joudutaan odottamaan vuosia kansallisia ratifiointeja.
EU-Japani-sopimus on ensimmäinen, jossa päätös jakamisesta on tehty, ja Suomi ajaa tätä mallia jatkossakin EU:n kauppasopimuksiin.
EU:n ja Kanadan välinen talous- ja kauppasopimus CETA on EU:n tähän saakka solmimista kauppasopimuksista kunnianhimoisin. Suomalaiset yritykset hyötyvät sopimuksesta konkreettisesti mm. tullimaksujen poistumisen ja palvelumarkkinoiden avautumisen myötä.
Aasiassa EU-Japani vapaakauppaneuvottelut ovat loppusuoralla. Japani on Kiinan jälkeen EU:n suurin kauppakumppani Aasiassa ja kuudenneksi suurin kauppakumppani maailmanlaajuisesti. EU saa myös etulyöntiaseman Japanin markkinoilla Yhdysvaltoihin nähden, jolla ei ole vapaakauppasopimusta Japanin kanssa.
Suomelle tärkeitä vientituotteita ovat metsäteollisuuden tuotteet, etenkin sahapuu ja muovi- sekä kemianteollisuuden tuotteet. Kauppa vapautuu kaikissa näissä tuotteissa, metsäteollisuustuotteet seitsemän vuoden siirtymäajan jälkeen. Elintarvikemarkkinoiden avautuminen tuo uusia mahdollisuuksia suomalaisille elintarvikeviejille.
EU on neuvotellut jo pitkään eteläamerikkalaisen kauppa-alue Mercosurin (Brasilia, Argentiina, Uruguay ja Paraguay) kanssa vapaakauppasopimuksesta. Tämän osalta ollaan käytännössä loppusuoralla, mutta poliittista tahtoa tarvitaan vielä, jotta neuvotteluissa päästään maalisuoralle. Mercosurilla ei ole vapaakauppajärjestelyjä isojen teollisuusmaiden kanssa eli sopimus tarjoaisi EU:lle huomattavan etulyöntiaseman muihin kauppakumppaneihin nähden.
Etelä-Amerikassa päivitetään myös kauppasopimuksia Chilen ja Meksikon kanssa. Lisäksi neuvottelut ovat alkamassa Australian ja Uuden-Seelannin kanssa.
Yhdysvaltain vetäytyminen kansainvälisessä kauppapolitiikassa tarjoaa EU:lle mahdollisuuden toimia suunnannäyttäjänä siinä mihin suuntaan kansainvälistä kauppaa muovataan. On suomalaisten yritysten etu, että EU:n kykenisi vastaamaan tähän haasteeseen.
Yksi testi EU:lle on komission tämän syksyinen esitys strategisten investointien tarkastelusta. Se mihin suuntaan esitys jäsenmaiden käsittelyssä muovautuu, antaa myös selkeän viestin kumppaneillemme siitä, onko EU jatkossa kauppapolitiikassa johtoroolissa vai annammeko protektionististen paineiden vaikuttaa.
Kai Mykkänen
Ulkomaankauppa-ja kehitysministeri
