Kuukauden kysymys: Muuttuuko EU vaalien myötä, Tapio Raunio?
EU-vaalit järjestettiin kaikissa jäsenvaltioissa 23.-26.5.2019. Suomessa virallinen äänestyspäivä oli sunnuntaina 26.5.2019. Kuinka vaalit tulevat vaikuttamaan Euroopan unioniin? Kysyimme tätä Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Rauniolta.
EU-myönteiset voittivat kansallismielisten ja populististen vaalimenestyksestä huolimatta
Euroopan parlamentin vaalien lähestyessä media ennakoi vahvasti erilaisten kansallismielisten tai populististen puolueiden nousua. Ennuste pitikin osittain paikkansa EU-kriittisten puolueiden menestyessä hyvin varsinkin Unkarissa, Puolassa, Italiassa, Ranskassa sekä EU-eroa tekevässä Isossa-Britanniassa. Näiden puolueiden on hankalaa muodostaa yhtenäistä ryhmää parlamentissa, sen verran eriävät tavoitteet niillä on esimerkiksi turvapaikanhakijoiden sijoittamisen tai Euroopan integraation suhteen. Kansallismieliset puolueet saavat kuitenkin vaalimenestyksen myötä aikaisempaa enemmän näkyvyyttä eurooppalaisessa politiikassa.
Parlamentti entistä hajanaisempi
Vaalien tuloksena parlamentista tuli entistä hajanaisempi. Tämä kehityspolku on havaittu myös jäsenvaltioiden kansallisessa politiikassa: perinteiset valtapuolueet ovat menettäneet kannatustaan uudemmille puolueille ja politiikan tuulensuuntia on vaikeampaa ennakoida.
Kahdella suurimmalla ryhmällä eli keskustaoikeistolaisella Euroopan kansapuolueella (EPP) ja sosialidemokraateilla (S & D) on ensimmäistä kertaa alle puolet paikoista. Vastaavasti Macronin puolueella vahvistuvat liberaalit (ALDE) ja vihreät (G/EFA) saavuttivat merkittävät vaalivoitot. Täten voittavien koalitioiden rakentaminen parlamentissa vaikeutunee kahden suurimman ryhmän hakiessa kumppaneita pienemmistä ryhmistä.
Joka tapauksessa myös vaalikaudella 2019-2024 selkeä enemmistö Euroopan parlamentin jäsenistä edustaa EU-myönteisiä puolueita.
Vaalitulos ei vaikuta EU:n päätöksenteon perusasetelmiin
EU:n poliittinen järjestelmä on jatkossakin yhdistelmä ylikansallista päätöksentekoa ja jäsenvaltioiden hallitustenvälisiä neuvotteluita. Valta jakaantuu usean eri instituution kesken ja kaikkein suurimmat integraatioratkaisut – kuten keskeiset henkilövalinnat, perussopimusten muutokset tai päätökset unionin laajentumisesta – tehdään edelleen ensisijaisesti jäsenmaiden poliittisten johtajien kesken Eurooppa-neuvostossa.
Parlamenttivaalien tulos toki vaikuttaa vahvasti komission koostumukseen, mutta komissiota ei kuitenkaan voi mieltää EU-hallitukseksi. Parlamentin vaikutusvalta toteutuu ennen kaikkea lainsäädännön kautta, mutta osin alhaisen medianäkyvyyden takia kansalaisten on hankalaa hahmottaa miten unionin lait muodostuvat. Vaalitulos ei kuitenkaan kaikella todennäköisyydellä muuta perusasetelmaa – eli parlamentti tukee integraation tiivistämistä ja sisämarkkinoiden kehittämistä. Samalla on muistettava ennustamisen vaikeus: vuoden 2009 parlamenttivaalien aikaan ei osattu nähdä Kreikan konkurssia ja eurokriisiä eikä vuoden 2014 vaalien aikaan osattu varautua seuraavan vuoden ’muuttoliikekriisiin’.
EU-vaalien äänestysprosentti nousi viime kerrasta
Unionin vaikeaselkoisuus ja ’etäisyys’ onkin mielletty yhdeksi tärkeimmäksi syyksi alhaiselle äänestysinnolle. Toukokuun parlamenttivaalien suurin yllätys olikin äänestysaktiivisuuden nousu: kun aikaisemmissa vuosituhannen vaihteen jälkeen pidetyissä vaaleissa noin 43-46 % äänesti, oli äänestysprosentti nyt koko unionissa 51. Äänestysprosentti nousi 20 jäsenmaassa, Suomi mukaan lukien. Parlamentin ja koko unionin legitimiteetin kannalta tämä nousu on erittäin tärkeää, ovathan integraatiokriitikot käyttäneet parlamenttivaalien alhaista äänestysprosenttia todisteena ylikansallisen demokratian mahdottomuudesta.
Tätä kirjoitettaessa ei ole käytettävissä tutkimustietoa äänestäjien valintoja ohjanneista tekijöistä, mutta eri jäsenmaista kantautuneiden tietojen mukaan ns. eurooppalaiset teemat eivät tällä kertaa jääneet kotimaan politiikan esityslistan jalkoihin. Ilmastonmuutos, maahanmuutto, unionin ulkosuhteet, brexit ja laajemmin integraation kehitys korostuivat niin ehdokkaiden ja puolueiden kampanjoissa kuin vaalikeskusteluissa. Näin kävi ilahduttavasti myös Suomessa.
EU ei ehkä jatkossakaan muodosta yhteistä julkisen keskustelun tilaa, mutta ainakin Euroopan parlamentin vaalit tarjoavat viiden vuoden välein tilaisuuden pohdintaan ja väittelyyn maanosamme tulevaisuudesta. Jatkossa olisi suotavaa, että keskustelua käytäisiin aktiivisemmin myös vaalien välillä.
