Euroopan unionin suunta: Kriisit kehittävät unionin turvallisuutta
Turvallisuus on ollut osa EU:n perusperiaatteita jo unionin perustamisesta alkaen. Perussopimusten lisäksi myös kriisit ovat keskeisessä roolissa EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä.
Tutkimusjohtaja Hanna Ojanen Tampereen yliopistosta kirjoittaa Eurooppatiedotuksen uudessa ”Moninaisuudessaan yhtenäinen? Euroopan unionin suunta” -kirjassa EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Eurooppatiedotus keskusteli Ojasen kanssa Euroopan turvallisuudesta.
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka luotiin Maastrichtin sopimuksella 1992, ja sitä on kehitetty edelleen myöhemmillä perussopimuksilla. Vuonna 2009 Lissabonin sopimuksen myötä EU sai oman ulkosuhdehallinnon, jota johtaa ”ulkoministeri”, entistä vahvemman aseman saanut EU:n ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.
Yksimielisyys painottuu ulkopoliittisessa päätöksenteossa
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kattaa kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, mutta käytännössa vain sen, mistä erikseen on päästy sopimukseen. Jäsenmaat ovat sitoutuneet siihen, että niiden kansallinen ulkopolitiikka on linjassa sen kanssa, mitä EU:ssa on sovittu. Yleiset strategiset linjat päätetään Eurooppa-neuvostossa eli huippukokouksessa yksimielisesti. EU:n ulkoisesta toiminnasta vastaa ulkoasiainneuvosto, johon osallistuvat käsiteltävien asioiden mukaan ulkoministereiden lisäksi myös puolustus-, kauppa- ja kehitysministerit.
– Unioni on hidas neuvottelija, koska sisäisen yhteisymmärryksen haku vie aikaa. Yksi keskeinen ongelma myös kriisitilanteissa on päätöksenteon hitaus, Ojanen tiivistää.
Ojasen mukaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa voitaisiin tehostaa eri tavoin. Yksi mahdollisuus on edetä kohti määräenemmistöpäätöksiä, toinen mahdollisuus on delegoida toimintaa maaryhmille, jotka edustavat EU:ta.
– EU:n tehokkuutta lisää se, että sillä on useita edustajia. Yksi ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja – tällä hetkellä Josep Borrell – ei mitenkään riitä. Tärkeää on myös vuorovaikutuksellisuus, kuuntelu ja keskustelu.
EU:n tehokkuutta lisää se, että sillä on useita edustajia. Tärkeää on myös vuorovaikutus, kuuntelu ja keskustelu.
– EU käyttää myös erilaisia erityisedustajia, ja ulkoministeri Pekka Haavisto on toiminut tällaisena EU:n edustajana eri Afrikan konflikteissa ja rauhanprosesseissa. Erityisedustajien kautta EU voi auttaa kumppaneitaan löytämään ratkaisuja ja voi tukea niiden konfliktinratkaisukykyä. Sen ei tarvitse tarjota valmiita ratkaisuja muille, Ojanen jatkaa.
EU:n turvallisuus kehittyy kriisien kautta
Kriisit voivat edistää sekä yhteisen politiikan luomista että päätöksenteon tehostamista. Esimerkiksi 2010-luvulla heikentynyt turvallisuustilanne ja talouskriisi syvensivät turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhdentymistä. Ojasen mielestä usein tarvitaan kriisi, jotta jäsenvaltiot tekevät myönnytyksiä ja asioissa päästään eteenpäin.
– Brexitin eli Iso-Britannian eron EU:sta pelättiin vähentävän unionin painoarvoa ja sen toimintakykyä turvallisuuspolitiikassa. Kävi kuitenkin niin, että päätöksenteko on helpottunut. Britannia ei jäsenmaana ollut erityisen innokas yhteisen puolustuksen kehittäjä, ja se vastusti esimerkiksi pysyvän esikunnan perustamista EU:lle.
Koronapandemia on vaikuttanut kriisinhallintaan ja sen rahoitukseen, sekä muuttanut ajattelua turvallisuudesta.
– Koronapandemia on jossain määrin vaikuttanut kriisinhallintaan ja sen rahoitukseen. Toisaalta pandemia on muuttanut ajattelua turvallisuudesta. Unionista voi tulla tärkeämpi esimerkiksi huoltovarmuudessa, Ojanen sanoo.
– Pandemia-aikana suureksi kysymykseksi ovat nousseet myös suhteet suurvaltoihin. Missä määrin EU voi olla riippuvainen niistä? Sekä Venäjä että Kiina ovat pandemian aikana myös levittäneet disinformaatiota, jonka tarkoituksena on ollut vähätellä EU:n toimia ja yhtenäisyyttä ja antaa kuva siitä, että ne itse ovat toimineet tehokkaammin kuin EU.
Kansalaiset kannavat turvallisuuden lisäämistä
Unionin kansalaiset suhtautuvat mielipidemittausten mukaan varsin myönteisesti EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Kannatusmittaukset osoittavat, että turvallisuus on asia, jonka hyväksi kansalaiset haluavat EU:n toimivan.
– Voisi ajatella, että turvallisuutta on helppo kannattaa, mitä sitten ajatteleekaan sen tarkoittavan. Mielenkiintoista on, että myönteisyys ulottuu myös yhteisen puolustuspolitiikan kehittämiseen. Toisaalta voidaan nähdä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on helppoa kannattaa, koska se ei vaikuta samalla lailla suoraan ihmisten elämään kuten esimerkiksi maatalouspolitiikka. Se ei ole myöskään riitautunut tai politisoitunut, Ojanen pohtii.
Eurooppatiedotus julkaisee uuden ”Moninaisuudessaan yhtenäinen? Euroopan unionin suunta” -kirjan 28.10. Helsingin kirjamessuilla. Kirja kartoittaa EU:n politiikan muodostumista ja muutoksia sekä pohtii unionin tulevia ratkaisuja. Euroopan unionin suunta -juttusarjassa tutustutaan kirjan teemoihin ja pohditaan unionin tulevaisuutta yhdessä kirjan kirjoittajien kanssa. Julkaisupäivästä lähtien kirja on myös tilattavissa maksutta kotiin Eurooppatiedotuksen verkkokaupasta.
