Kuva: Xavier Lejeune

Kysymme kuukausittain ajankohtaisista EU-asioista päättäjiltä ja asiantuntijoilta.

Kuukauden kysymys 17.1.2023

Kuukauden kysymys: Lisääkö laajentuva Schengen-alue turvallisuutta?

Kuukauden kysymykseemme vastaa ylijohtaja Laura Yli-Vakkuri sisäministeriöstä.

Ylijohtaja Laura Yli-Vakkuri.
Laura Yli-Vakkuri, kuva: sisäministeriö

 

EU:n yhtenäismarkkina ja vapaan liikkuvuuden Schengen-alue kehittyivät rinta rinnan 1990-luvulla. Schengen-alue on vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa kasvanut muutaman jäsenvaltion välisestä järjestelystä lähes 30 valtion vapaan liikkuvuuden alueeksi. Schengenissä on mukana valtaosa EU:n jäsenvaltioista. Viimeisimpänä poistettiin sisärajatarkastukset Kroatian ja muiden Schengen-maiden väliltä tämän vuoden alusta. Bulgarian ja Romanian osalta ei ole toistaiseksi poistettu sisärajatarkastuksia, minkä vuoksi niiden ja muiden Schengen-maiden välisessä liikenteessä muun muassa tarkastetaan edelleen matkustusasiakirjat. Jäsenvaltioista Irlanti ja Kypros eivät ole osa Schengen-aluetta. EU:n ulkopuolisista maista Schengeniin kuuluvat Norja, Islanti, Sveitsi ja Liechtenstein.

Miksi Schengen sitten on niin tärkeä? Eivätkö vapaan liikkuvuuden tavoite ja turvallisuuden takaaminen ole ristiriidassa keskenään? Miksi on tärkeää saada myös Bulgaria ja Romania soveltamaan täysimääräisesti Schengenin säännöstöä?

Schengen-alueeseen kuuluu yli 400 miljoonaa ihmistä, joten se on käytännössä maailman suurin vapaan liikkuvuuden alue ja vahva tuki EU:n yhteismarkkinoiden toteutumiselle. On arvioitu, että joka päivä noin 3,5 miljoonaa henkilöä ylittää Schengen-alueen sisärajat työn, opintojen tai sukulaisten ja ystävien luona vierailun vuoksi. Ilman sisärajatarkastuksia ihmiset ja tavarat pääsevät ylittämään rajoja sujuvasti ja nopeasti. Lisäksi Schengen-yhteistyö on antanut jäsenvaltioiden viranomaisille mahdollisuuden tehdä tiiviimpää yhteistyötä ja parantanut näin Schengen-alueen turvallisuutta. Vapaan liikkuvuuden ajatus on kiinnitetty vahvasti EU:n perussopimuksiin. Vuonna 2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen mukaan yksi unionin päätavoitteista on muodostaa vapauden turvallisuuden ja oikeuden alue. Schengen-järjestelmä on EU:n vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ilmentymä.

Keskeinen edellytys Schengen-alueen toimivuudelle ja turvallisuudelle on se, että oikeus- ja sisäasioiden eri politiikkasektorit tukevat toistensa toteutumista. Näitä ovat muun muassa tehokas ulkorajavalvonta, lainvalvontaviranomaisten yhteistyön tehostaminen, toimivat ja yhteensopivat tietojärjestelmät viranomaisten välillä sekä jäsenvaltioissa että EU:n tasolla, eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kehittäminen, korruption torjuntaan liittyvät toimet sekä EU:n sisäasioiden alan virastojen toiminnan kehittämiseen tähtäävät hankkeet. Nämä politiikkasektorit ovat olennaisia korvaavia toimenpiteitä sisärajatarkastusten poistamisen vastapainoksi.

Schengen-alueen perustana on jäsenvaltioiden luottamus toistensa kykyyn panna tehokkaasti täytäntöön korvaavat toimenpiteet, jotka mahdollistavat sisärajatarkastusten poistamisen. Esimerkiksi Schengen-alueen ulkorajoilla tehtävät tarkastukset suojaavat kyseisen jäsenvaltion lisäksi kaikkia muitakin Schengen-valtioita, joihin maahantulijat voivat matkustaa vapaasti ulkorajan ylitettyään. Samalla tavoin tehokas poliisiyhteistyö maiden välillä ja viranomaisten käytössä olevat tietojärjestelmät toimivat kaikkien Schengen-valtioiden hyväksi. Jäsenvaltioiden välistä luottamusta tuetaan kolmella peruspilarilla: harmonisoitu Schengenin säännöstö, yhteiset työkalut kuten EU:n laajuiset tietojärjestelmät ja virastot sekä jäsenvaltioiden komission kanssa toteuttamat vertaisarvioinnit, jotka koskevat säännöstön soveltamista.  Jäsenvaltioilla on myös keinovalikoimassaan mahdollisuus palauttaa sisärajatarkastukset rajatuissa tapauksissa.

EU:ssa on nähty, että jäsenvaltioiden vastuiden lisääntyessä myös EU-rahoituksen tulee olla riittävää turvallisuuden ja vapaan liikkuvuuden ylläpitämiseksi. EU:n sisäasioiden rahoitus onkin moninkertaistunut parissakymmenessä vuodessa.

Vuoden 2015 ja 2016 muuttoliikekriisi ja terrori-iskut haastoivat unionin yhtenäisyyttä, ja jäsenvaltioiden välinen luottamus toisten kykyyn huolehtia säännöstön soveltamisesta on ollut koetuksella. Jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön sisärajatarkastuksia aiempaa lievemmin kriteerein. Sisärajatarkastusten poistamisesta Bulgarian ja Romanian osalta ei ole päästy yhteisymmärrykseen huolimatta siitä, että maat ovat täyttäneet tekniset edellytykset Schengenin täysimääräiselle soveltamiselle.

Suomi on lähtenyt siitä, että olisi tärkeää saada Bulgaria ja Romania vastikään uudistetun Schengenin arviointi- ja valvontamekanismin piiriin. Mekanismi on olennainen osa Schengen-alueen toimivuuden turvaamista. Sen puitteissa valvotaan, kuinka jäsenmaat noudattavat Schengenin säännöstöä eri politiikkasektoreilla. Arvioinnit suoritetaan jäsenvaltioiden kesken, ja ne ovat tärkeä osa jäsenmaiden välistä luottamusta ja avoimuutta. On kaikkien etu, että jäsenvaltiot voivat soveltaa alan lainsäädäntöä täysimääräisesti ja yhdenmukaisesti, jottei sisäisen turvallisuuden alalla synny harmaita alueita säännöstön soveltamisessa.

Jäsenvaltioilla on nykypäivänä käytössään sinänsä tehokkaita työkaluja sisärajatarkastuksista vapaan alueen ylläpitämiseksi. Uhat EU:n sisäiselle turvallisuudelle ovat toisaalta kehittyneet entistä monimuotoisemmiksi niin ilmenemismuodoiltaan kuin vaikutuksiltaankin. Perinteiset lainvalvonnan toimintamallit ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön keinot eivät aina välttämättä ole riittäviä. Ihmisten vapaa liikkuvuus on kuitenkin niin olennainen osa kansalaisten arkipäivää, että Schengen-järjestelmän toimivuus tulee taata kehittämällä Schengenin säännöstöä ja sen täytäntöönpanoa. Vapaan liikkuvuuden Schengen-alue luo taloudellista hyvinvointia ja on samalla myös EU:n integraation yksi näkyvimmistä ja arvostetuimmista saavutuksista.

Laura Yli-Vakkuri, kansainvälisten asioiden yksikön ylijohtaja, sisäministeriö