Kuukauden kysymys: Yritysvastuu muuttuu pakolliseksi – mitä se tarkoittaa?
EU valmistelee parhaillaan uutta yritysvastuudirektiiviä, jonka tavoitteena on, että yritykset kunnioittaisivat kansainvälisesti tunnistettuja ihmisoikeuksia ja solmittuja ympäristösopimuksia myös sellaisissa maissa, joiden oma lainsäädäntö ei tällaiseen velvoita. Kysyimme ulkoministeriön kestävän kaupan yksikön Linda Piirrolta, mitä yritysvastuu ja EU:n uusi yritysvastuudirektiivi merkitsevät.
Yritysvastuu vilahtelee tiuhaan mediassa ja yritysten viestinnässä. Yritysvastuulla tarkoitetaan yrityksen vastuuta sen ja sen liiketoimintakumppanien aiheuttamista haitallisista vaikutuksista – ainakin jos sanaa tarkastellaan kansainvälisesti sovittujen yritysvastuun vapaaehtoisten ohjeiden näkökulmasta.
Haasteena on kuitenkin se, että tutkimusten mukaan suurista yrityksistä meillä ja maailmalla reilu neljännes noudattaa näitä vapaaehtoisia ohjeita. Samaan aikaan kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan maailmassa on esimerkiksi 79 miljoonaa lasta vaarallisessa työssä ja 24,9 miljoonaa ihmistä pakkotyössä.
Vapaaehtoisuus vaihtuu sääntelyyn
Jos EU:n uusi yritysvastuudirektiivi toteutuu, myös eurooppalainen kuluttaja voisi luottavaisemmin mielin
tehdä valintojaan, sanoo Linda Piirto ulkoministeriön kestävän kaupan yksiköstä.Euroopan komission mukaan vapaaehtoisuuteen perustuva yritysvastuu yleistyy liian hitaasti. Siksi komissio ehdotti helmikuussa 2022 direktiiviä, jolla suurille Euroopan unionissa toimiville yrityksille asetettaisiin yritysvastuuvelvoite.
Tämä tarkoittaisi, että näiden yritysten tulisi tunnistaa, ehkäistä ja pysäyttää niiden omasta ja liikekumppaneiden toiminnasta ihmisille ja ympäristölle aiheutuvat haitalliset vaikutukset.
Käytännössä komissio tavoittelee sääntelyllä sitä, että yritykset kunnioittaisivat kansainvälisesti tunnistettuja ihmisoikeuksia ja solmittuja ympäristösopimuksia myös sellaisissa maissa, joiden oma lainsäädäntö ei tällaiseen velvoita.
Esimerkiksi Suomessa pääkonttoriaan pitävän suuren yrityksen tulisi siis jatkossa varmistaa, että sen ulkomaan toiminnoissa ja arvoketjuissa kunnioitetaan järjestäytymisvapautta – eli sitä, että työntekijöillä on vapaus muodostaa ammattiliitto tai liittyä liittoon ja sopia työehdoista kollektiivisesti.
Lakiehdotuksessa vielä haasteita
Oletuksena on, että kun sääntely toteutuisi, myös eurooppalainen kuluttaja voisi luottavaisemmin mielin tehdä valintojaan. Sääntely ei kuitenkaan koskisi Euroopan unionin ulkopuolista verkkokauppaa, jonka vastuullisuuden suhteen tulee siis olla jatkossakin tarkkana.
Yrityksille taas haasteena on se, että usein arvoketjuja vaivaa läpinäkymättömyys. Arvoketjussa toimivat yritykset haluavat suojata omat hankintalähteensä liikesalaisuuksilla, ettei käy niin, että asiakas ostaa suoraan toiselta toimittajalta.
Kolmas haaste koskee vastuullisuusvaatimusten todentamista. Tehtaille, tuotantolaitoksiin ja tiloille tehtävät auditoinnit kertovat hetken todellisuuden, kun tarkastajat ovat paikalla. Toisena päivänä tilanne työsuojelun tai ympäristön huomioimisen osalta voi olla täysin toinen.
Hyötyjä sisämarkkinoille
Käytännön haasteista huolimatta monet suomalaisyritykset ottavat vastuullisuuskysymykset vakavasti ja ovat valmiita työskentelemään sen eteen, että jonain päivänä vastuullisuus olisi normaalia toimintaa ympäri maailman.
Osa yrityksistä myös näkee, että Euroopan unionin laajuinen sääntely tasaisi kilpailukenttää, kun vaatimukset olisivat samat kaikille saman kokoisille yrityksille.
Sisämarkkinoiden toimivuuden näkökulmasta taas olisi toivottavaa, että unionissa olisi yhdenmukainen sääntely yritysvastuusta, monen toisistaan hieman poikkeavan kansallisen sääntelyn sijaan.
Parlamentin kantaa odotetaan
Tällä hetkellä yritysvastuudirektiivistä on olemassa jäsenmaiden kanta ja odotamme parhaillaan, että Euroopan parlamentti muodostaa oman näkemyksensä. Tämän odotetaan tapahtuvan kesällä.
Kun parlamentin kanta on valmis, voimme aloittaa trilogit, eli kolmikantaiset neuvottelut jäsenmaiden, komission ja parlamentin välillä.
Kun sitten löydämme kaikkia tyydyttävän yhteisen näkemyksen, sääntely hyväksyttäisiin ja siirrettäisiin kansalliseen lainsäädäntöön. Aikataulusta tälle en uskalla vielä antaa arviota, mutta odotamme jännityksellä asian etenemistä.
Linda Piirto,
Kaupallinen neuvos, ulkoministeriö, kestävän kaupan yksikkö