Töissä Brysselissä – kymmenen suomalaista tarinaa: Leipälajina kauppapolitiikka

Töissä Brysselissä – kymmenen suomalaista tarinaa:

Vihtiläinen Jon Nyman on työskennellyt Euroopan komission kauppapoliittisella pääosastolla vuodesta 2008. Hän toimii nykyään pääosaston pääjohtajan avustajana. ”Pääjohtaja on kuin jalkapallomanageri, jonka tehtävä on tulosten saavuttaminen − potkuja ei tosin tule yhtä helposti kuin jalkapallossa!”

Miten päädyit nykyiseen tehtävääsi?

Läpäisin EU:n virkamieskilpailut vuonna 2007. Tuolloin olin EU:n Singaporen delegaatiossa nuorena asiantuntijana, ja delegaation suomalainen päällikkö kehotti minua hakeutumaan töihin komission kauppapoliittiselle pääosastolle. Näin tein ja erinomaisesti olen viihtynyt.

Ensimmäisessä tehtävässäni koordinoin maailman kauppajärjestö WTO:n ja OECD:n komiteatyötä ja jäsenyysneuvotteluja, ja sittemmin WTO:n Dohan-kierroksen neuvotteluja. Neuvotteluissa oli hyvin aktiivinen vaihe noin kolme vuotta sitten, kun pääosasto sai uuden pääjohtajan. Olin tehtäväni puolesta näkyvässä roolissa, toisin sanoen oikeassa paikassa oikeaan aikaan – ja ilmeisesti oikealla osaamisella. Kun uusi pääjohtajamme sitten kysyi minulta kiinnostaisiko minua ryhtyä hänen avustajakseen, vastasin, että ilman muuta kiinnostaa.

Mikä on pääjohtajan rooli komissaariin verrattuna?

Olen innokas jalkapallon seuraaja, joten käytän tässä jalkapallovertauskuvaa: komissaari vastaa jalkapallojoukkueen pääomistajaa, joka vetää suuret linjat, ja pääjohtaja joukkueen manageria, jonka tehtävä on suurien linjojen toteuttaminen käytännössä, ja tietysti tulosten saavuttaminen. Potkuja ei tosin tule yhtä helposti kuin jalkapallossa! Pääjohtajan työ sisältää asiasisältöjen lisäksi paljon hallinnollista puolta, ja toisaalta pääjohtajan on koko ajan seurattava kaikkea sitä, mitä talon sisällä tapahtuu. Pääjohtajat ovat aina komission pysyviä virkamiehiä, kun taas komissaarit ovat poliitikkoja, jotka vaihtuvat EU-vaalien jälkeen.

Mitä on tällä hetkellä päällimmäisenä EU:n kauppapolitiikan agendalla?

EU:n kauppapolitiikka nojasi pitkään lähes yksinomaan WTO:n puitteissa neuvoteltaviin monenvälisiin sopimuksiin, mutta koska WTO-neuvottelut ovat edenneet hyvin hitaasti, painopiste on siirtynyt yhä enemmän kahdenvälisiin ja alueellisiin sopimuksiin. Neuvotteluja käydään parhaillaan lukuisten kumppaneiden kanssa – esimerkkeinä Yhdysvallat, Japani, Vietnam, Thaimaa ja Latinalaisen Amerikan Mercosur-blokki. Kaikkein suurin ja näkyvin näistä on tietysti Yhdysvaltojen kanssa neuvoteltava kauppa- ja investointikumppanuussopimus (TTIP). Kokonaisuutena agenda on ennennäkemättömän laaja, ja tavoitteena on ennen kaikkea talouskasvun ja työpaikkojen luominen Euroopassa.

Liittyykö työhösi paljon matkustamista?

Ei. Sekä minun että pomoni työt ovat pääasiassa täällä Brysselissä. Olen ollut työmatkalla keskimäärin kaksi kertaa vuodessa, mikä on jopa enemmän kuin olin odottanut. Ne, jotka osastollamme matkustavat paljon, ovat johtajat ja heidän neuvottelutiiminsä, jotka vetävät EU:n kauppaneuvotteluja eri kumppaneiden kanssa.

Mitä uutta opit viimeksi työssäsi?

Viimeksi syvensin ymmärrystäni palvelukaupan neuvottelutekniikasta; teknisiin yksityiskohtiin menemättä kyse on siitä, miten kahdenvälisissä vapaakauppaneuvotteluissa eri palvelusektorit avataan vapaalle kaupalle. Toinen asia, jonka yksityiskohtien ja taustojen tuntemusta olemme osastollani viime aikoina syventäneet, on investointisuoja ja välimiesmenettely, joka on ollut paljon esillä Yhdysvaltojen kanssa neuvoteltavan vapaakauppasopimuksen yhteydessä.

Kolme vinkkiä EU-urasta haaveileville?

Hakeudu jo nuorena kansainväliseen ympäristöön joko opiskeluvaihdon tai työharjoittelun kautta, tämä auttaa ymmärtämään muita kulttuureja ja toimintatapoja. Ole utelias, aktiivinen ja aloitekykyinen, ja unohda turha ujous. Myös kielitaito on luonnollisesti hyödyllinen, ja auttaa osaltaan pääsemään sisälle muihin kulttuureihin – mikä voi olla hyvinkin tärkeää työpaikkaa hakiessa. Kuitenkin nykyään englanti on vallannut alaa niin, ettei esimerkiksi EU:n toimielimissä muita vieraita kieliä välttämättä edes tarvitse.

TIETOLAATIKKO – EU:n kauppapolitiikka