Töissä Brysselissä: Päivi Wood – luovaa kaaosta ja monikulttuurista arkea
Kupliva, kepeä ja kaoottinen Bryssel vei Euroopan komissiossa asiantuntijana työskentelevän Päivin mukanaan kahdeksan vuotta sitten. Vuosia vierähti Suomen pysyvässä EU-edustustossa, jonka jälkeen Päivi siirtyi komissioon liikennepääosastolle. Kohta on taas aika jatkaa matkaa, kun Päivi perheineen suuntaa monen vuoden tauon jälkeen Suomeen. Brysselin luovaa kaaosta tulee jäämään ikävä, sanoo Päivi.
Brighton, Praha, Helsinki, Lissabon, Bryssel
Jyväskyläläisen Päivi Woodin ensimmäiset vuodet ulkomailla kuluivat Brightonissa, Iso-Britanniassa 90-luvun lopulla. Vielä silloin hieman rosoisessa kaupungissa Päivi suoritti tutkintonsa EU-ja kansainvälisestä oikeudesta ja politiikasta. Vaihtovuosi meni nopeasti Prahassa, jonka jälkeen koitti paluu Suomeen jatko-opintojen merkeissä. Aikaan ennen Brysseliä mahtui paljon muutakin, kuten työvuosia ulkoministeriössä, Liikenne- ja viestintäministeriössä ja Merenkulkulaitoksella. Mukaan mahtuu myös äitiysloma Lissabonissa, missä puoliso oli tuolloin töissä.
Päivi löysi tiensä Brysseliin vuonna 2010. Valinta tuntui luontevalta, sillä hänen miehensä on tehnyt pitkän uran EU:n instituutioissa ja kaupunki oli muutenkin tuttu. Paikalla oli siis sukulaisten lisäksi myös ystävistä koostuva tukiverkosto. Brysselin arki alkoi ensin Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa, joka Päivin mukaan oli hänen elämänsä paras työpaikka.
”Niin iloista, energistä ja motivoitunutta työporukkaa saa hakea. Vaikka välillä olikin raskasta, naurua ja pilkettä silmäkulmassa riitti jokaiselle päivälle.”
Lähetetyn virkamiehen vuodet käytettiin maksimimäärään edustustolla hyvästä syystä Päivin mukaan. Vaikea oli lähteä, mutta mahdollisuus jatkaa uraa EU-asioiden parissa ilmaantui avoimen paikan muodossa Euroopan komissiossa, osastolla, jonka vastuualueena on investoinnit ja äly- ja kestävä liikenne.
Monikulttuurisuus kaiken ytimessä
Komissio tarjoaa työpaikkana niin haasteita kuin palkintojakin, mutta pikavoittoja on turha odottaa. Työ on vaativaa, päivät pitkiä ja aiheet haastavia, stressinsietokykyä ja kovaa asiaosaamista tarvitaan. Palkintona on kuitenkin kaikki se tieto ja ymmärrys siitä, miten asiat valmistellaan komission sisällä ja miten jäsenmaat ja sidosryhmät vaikuttavat päätöksenteon eri vaiheessa.
Työpaikan monikulttuurinen luonne tuo myös oman lisänsä arkeen. Päivin mukaan se, että kollegat tulevat eri maista, kulttuureista ja taustoista, on muuttanut myös hänen omaa tapaansa työskennellä, erityisesti kykyä argumentoida vakuuttavasti tarvitaan päivittäisessä työssä.
”Monikulttuurisessa työpaikassa pitää oppia suhteuttamaan omaa toimintaansa vallitseviin olosuhteisiin, herkkyyttä ja avarakatseisuutta ymmärtää eri kulttuureja ei pidä aliarvioida. Samaan aikaan kollegoilta oppii paljon uutta joka ikinen päivä.”
Päivin mukaan hänelle ei kuitenkaan ole ollut sen kummempia ongelmia sopeutua monikulttuuriseen työpaikkaan. Äänekästä, nauravaa ja sosiaalista Päiviä kutsutaan työpaikallaan ”Euroopan pohjoisimmaksi etelä-eurooppalaiseksi”.
Päivin elämässä monikulttuurisuus näkyy myös työpaikan ulkopuolella. Puoliso on Isosta-Britanniasta, ja poika käy Brysselissä Eurooppa-koulua suomalaisella luokalla. Pojan luokalla suurimalla osalla lapsista on monikulttuurinen tausta, mikä on Päivin mukaan asia joka on muuttunut vuosien saatossa. Aikaisemmin suomalaisella luokalla olevien lapsien molemmat vanhemmat olivat useimmiten suomalaisia, nyt monikulttuurisuus on normi.
”Ihmiset ovat kansainvälisempiä ja avoimempia kuin ennen, suomalaiset mukaan lukien.”
Pinnan alla kuplii
Woodit ovat asuntonsa jo pakanneet ja perhe on jo Helsingissä. Päivillä on menossa viimeinen viikko Brysselissä, joten on oiva aika miettiä mitä kaikkea tämä kaupunki on ja pitää sisällään. Päivin mukaan parasta Brysselissä on kaupungin ilmapiiri, joka huokuu spontaanisuutta ja kepeyttä. Hänen mukaansa kaupungissa kuplii koko ajan jotain mielenkiintoista pinnan alla ja tekemistä riittää. Bryssel huokuu elämäniloa ja energiaa.
Vaikka välillä tuntuu siltä, että kaupungin kaoottisuus ja epäjärjestelmällisyys turhauttavat, oppii Päivin mukaan nopeasti ymmärtämään, että se on turhaa.
”Joskus sitä ajattelee, että kaupungissa ei mikään asia toimi tavalla kuin haluaisi. Sitä ymmärtää kuitenkin hyvin nopeasti, että asiat järjestyvät vaikka sitä on vaikea uskoa kaaoksen keskellä, joten turhasta stressistä pitää oppia päästämään irti.”
Päivi aikoo Helsinkiin mennessään viedä Brysselistä mukanaan rakkaan tennisharrastuksensa ja tavan elää elämää spontaanisti, kaiken ei Päivin mukaan aina tarvitse olla viikkoja aiemmin suunniteltua.
Joona Suni
Tiedotusassistentti