Saavutettavuustyökalut

Kuukauden kysymys 23.3.2015

Kuukauden kysymys: Kuka EU:n ulkopolitiikka nyt johtaa?

Kuva: Ulkopoliittinen instituutti
Kristi Raik on Ulkopoliittisen instituutin tutkija.
Kristi Raik on Euroopan unioni -tutkimusohjelman vt ohjelmajohtaja Ulkopoliittisessa instituutissa.

– Ukrainan kriisi on palauttanut EU:n peruskysymysten ääreen, puolustamaan Euroopan turvallisuusjärjestelmän keskeisiä periaatteita ja rauhaa Euroopassa. On vaikea kuvitella, miten EU olisi selvinnyt tästä kriisistä kuluneen vuoden aikana ilman Saksan johtajuutta. Saksalla on ollut keskeinen rooli sekä diplomaattisissa neuvotteluissa Venäjän kanssa että EU:n yhteisen kannan muodostuksessa koskien Venäjän-vastaisia pakotteita. Berliini ei ole sooloillut, vaan on päinvastoin tehnyt töitä EU:n yhtenäisyyden säilymisen eteen.

– EU:n ulkopoliittisen järjestelmän kannalta tilanne on kuitenkin ongelmallinen. Kun johtajuus siirtyy vahvasti yhdelle (tai muutamalle) jäsenmaalle, ei ole institutionaalisia takeita siitä, että näiden toiminta perustuu yhteisesti sovituille kannoille. Silloin yhteisen politiikan legitimiteetti ontuu.

– Pienemmät jäsenmaat suhtautuvatkin periaatteessa epäluuloisesti isojen jäsenmaiden johtorooliin. Juuri siksi muun muassa Suomi on vuosien ajan kannattanut EU:n ulkopoliittisten instituutioiden vahvistamista. Yksittäisen jäsenmaan vetovastuu voi olla käytännössä tehokkain mahdollinen ratkaisu akuutissa kriisitilanteessa, mutta se ei sovi kestäväksi toimintatavaksi.

– Ukrainan kriisin alkuvaiheessa silloinen EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton ei edes tavoitellut aktiivista roolia kriisin ratkaisuyrityksissä. Myös Eurooppa-neuvoston presidentti Herman van Rompuy pysytteli taka-alalla. Komission toimivalta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa puolestaan on rajallinen.

– EU:n ulkopolitiikan uudet kasvot, viime vuoden lopulla virkaan astuneet korkea edustaja Federica Mogherini ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk ovat jo nyt todistaneet ottavansa näkyvämmän roolin ulkopolitiikassa kuin edeltäjänsä. Tämä ei tarkoita Saksan väistymistä Ukrainan kriisin hoidossa, mutta luo paremman tasapainon ja pohjan EU:n yhteisten linjausten rakentamiselle. Kriisin pitkittyessä EU:n yhtenäisyyden säilyttäminen voi nimittäin käydä entistäkin vaikeammaksi.

web polls

Seuraa meitä