Kuukauden kysymys: Miten Britannian Brexit-neuvottelut vaikuttavat EU:n päätöksentekoon lähivuosina?
Ison-Britannian ja Euroopan unionin todennäköisesti ensi vuonna alkavat neuvottelut Britannian EU-erosta tulevat väistämättä vaikuttamaan EU:n toimintaan lähivuosina. Mutta halvaantuuko EU:n päätöksenteko kokonaan? Entä millainen on Britannian asema EU-päätöksenteossa ennen eron virallista voimaantuloa? Kysyimme näitä EU-tutkija Tapio Rauniolta:
Britannian eroprosessi tulee väkisinkin vaikuttamaan vahvasti koko unionin toimintaan lähivuosina – näin varsinkin mikäli neuvotteluissa ilmenee ongelmia.
Tilanne on hyvin erikoinen. Aina eron voimaantuloon asti Britannia on täysivaltainen unionin jäsen oikeuksineen ja velvollisuuksineen, joten ainakin periaatteessa sillä on täysimääräinen oikeus osallistua kaikkeen unionin päätöksentekoon. Näin Theresa Mayn johtama hallitus, Ison-Britannian jäsen komissiossa sekä maan europarlamentaarikot voivat halutessaan jättää jälkensä EU-lainsäädäntöön, joka astuu voimaan vasta Britannian eron jälkeen ja voi olla sisällöltään hyvinkin merkittävä tulevien unionin ja Britannian suhteiden kannalta.
Varsinaisissa eroneuvotteluissa – joissa toki samalla pitkälle neuvotellaan Britannian tulevista suhteista unioniin – Britannia ei luonnollisestikaan voi osallistua EU:n kantojen muodostamiseen.
Brysselissä ja Lontoossa on kuitenkin vakuuteltu Britannian osallistuvan eroprosessin aikana päätöksentekoon rakentavassa hengessä, joka tarkoittanee pidättäytyvää asennetta EU:n instituutioissa ja ristiriitojen välttämistä. Todennäköisesti brittipoliitikot ja virkamiehet tulevat usein käytännössä jääväämään itsensä päätöksenteosta. Tämä lienee myös pääministeri Mayn etujen mukaista, sillä neuvotteluissa erosta sekä Britannian tulevista suhteista unioniin tahdin määrää EU, ei Britannia. Näin hankalaksi heittäytyminen hankaloittaisi Britannian etujen puolustamista.
Britannia myös luopui neuvoston puheenjohtajuudesta vuonna 2017, jonka myötä Suomen seuraava puheenjohtajuus aikaistui vuodelle 2019.
Samalla ei pidä liioitella Brexitin vaikutusta unionin arkeen. Esimerkiksi eurokriisin pahimpina vuosina keskustelu ympäri Eurooppaa pyöri toki euroalueen ongelmien ympärillä, mutta samaan aikaan unionin instituutiot kuitenkin jatkoivat normaaleja rutiinejaan muilla politiikan sektoreilla. EU ei siis halvaantunut eurokriisistä eikä niin käy Brexitinkään kohdalla.
Lainsäädäntö ja muut politiikkahankkeet tulevat etenemään kuten aikaisemminkin. Eurokriisin aikana itse asiassa omaksuttiin lukuisia uudistuksia, jotka lisäsivät merkittävästi unionin talouspoliittista valtaa ja Brexit-keskustelun vastapainoksi unionissa onkin paineita esittää todisteita integraation elinvoimaisuudesta.
Brexit voi myös aidosti helpottaa unionin päätöksentekoa.
Ei liene mikään suuri salaisuus, että ennen kaikkea alkuperäisissä integraation käynnistäneissä kuudessa jäsenvaltiossa oli paljonkin ärtymystä Britanniaa kohtaan jo ennen kesäkuun jäsenyyskansanäänestystä. Ongelman ydin on tapa, jolla integraatiosta on puhuttu: britit korostavat mielellään erilaisuuttaan ja erinomaisuuttaan vastapainona kankealle ja byrokraattiselle manner-Euroopalle. Britannian hallitukset ovat vuosikymmenestä toiseen vaatineet maalleen poikkeamia ja erivapauksia unionin säännöistä. Varsinkin David Cameronin pääministerikaudella (2010-2016) Britannian vaikeudet sopeutua yhteisiin päätöksiin vain pahenivat. Britannian läheisimpinä kumppaneina ovat viime vuosina näyttäytyneet usein Puola, Tšekki tai Unkari – maat, joissa konservatiiviset arvot ja euroskeptisyys ovat jyllänneet viime vuosina.
Mahdollisen Brexitin onkin ennakoitu myötävaikuttavan unionin yhtenäisyyteen. Myös Saksa–Ranska-akselin merkitys voi korostua entisestään. Brexit helpottaisi päätöksentekoa niin neuvostossa ja Eurooppa-neuvostossa kuin Euroopan parlamentissa, jossa erityisesti Britannian konservatiivipuolue on ryhmävaihdoksineen aiheuttanut päänvaivaa.
Tapio Raunio
