Kohti yhteistä yritysvastuusääntelyä – EU edistää vastuullista yritystoimintaa
Euroopan unioni julkisti loppuvuodesta 2019 Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, joka kulkee myös nimellä Green Deal. Ohjelman tehtävänä on ratkoa ilmasto- ja ympäristöongelmia. Se on laaja kokonaisuus, johon kuuluu esimerkiksi energia-asioita, maataloutta ja liikennettä koskevaa lainsäädäntöä. Tavoitteiden toteuttamisessa myös yritysvastuu on tärkeässä osassa. EU-tason yritysvastuusääntelyllä pyritään edistämään vastuullista yritystoimintaa ja minimoimaan sosiaaliset ja ympäristölliset haitat.
Yritysvastuulla tarkoitetaan yrityksen vastuunottoa sen toiminnan vaikutuksista esimerkiksi ympäristöön, ihmisoikeuksiin ja yhteiskuntaan. Yritysvastuulainsäädännöllä pyritään ehkäisemään ja valvomaan mahdollisia ympäristöhaittoja ja ihmisoikeusloukkauksia yritysten toiminnassa ja tuotantoketjuissa. Tällaisia ovat esimerkiksi lapsi- ja pakkotyövoima tai suuret hiilidioksidipäästöt.
Huolellisuusvelvoite vastuullisuuden edistäjänä
Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaan kestävyyden tulisi sisältyä selkeämmin yritysten toimintaan. Green Deal -ohjelma sisältääkin erilaisia keinoja yritysvastuun edistämiseksi. EU haluaa samalla tukea yritysten vihreää siirtymää EU:n oikeudenmukaisen siirtymän mekanismilla.
EU-tason huolellisuusvelvoitteesta suunnitellaan lainsäädäntöä. Huolellisuusvelvoite tarkoittaa, että yrityksen täytyy arvioida ja ennaltaehkäistä toimintansa kielteisiä vaikutuksia ja korjata olemassa olevia haittoja tai puutteita. Lisäksi tarkoitus on päivittää yritysten vastuullisuusraportointia koskeva direktiivi uusien standardien mukaiseksi. Nyt yritysvastuuraportointi velvoittaa vain suuria ja yleisen edun kannalta merkittäviä yrityksiä. Tulevan ehdotuksen laajuudesta tai soveltamisalasta ei ole vielä tietoa.
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa sitovan huolellisuusvelvoitteen puolesta syyskuussa 2020. Parlamentti toivoo komissiolta lainsäädäntöehdotusta sitovasta yritysvastuusääntelystä. Komission on tarkoitus antaa esitys EU-tason yritysvastuulainsäädännöstä ja huolellisuusvelvoitteesta vuonna 2021. Sitten esitys siirtyy käsittelyyn neuvostoon ja parlamenttiin.
Yritysvastuusääntely saa tukea myös yrityskentältä
Laaja tuki yritysvastuusääntelylle tuli ilmi esimerkiksi, kun komissio julkaisi alkuvuodesta 2020 sidosryhmäselvityksen tulokset (eng). Selvitykseen osallistui yrityksiä, järjestöjä ja ammattiliittoja. Selkeä enemmistö monesta sadasta vastaajasta kannatti sitovaa yritysvastuusääntelyä. Nykyistä sääntelyä ei koeta riittäväksi takaamaan ihmisoikeuksien ja ympäristön kannalta oikeudenmukaista toimintaa
”Osa yrityksistä pyrkii jo nyt kunnioittamaan ihmisoikeuksia toiminnassaan. Kaikki eivät kuitenkaan tee näin ja siksi ihmisoikeuksia polkemalla on nykyään mahdollista jopa saavutaa kilpailuetua muihin nähden. Yritysvastuusääntely luo tasapuoliset lähtökohdat sääntelyn kohteena oleville yrityksille”, kertoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Finér.
EU-tason yritysvastuusääntely ja huolellisuusvelvoite tekisivät yritysmaailmasta reilumman, sillä kaikkia EU:n alueen yrityksiä koskisivat samat säännöt riippumatta niiden toimialasta. Esimerkiksi kansainvälinen elintarvikealan perheyhtiö Paulig on yksi sellaisista yrityksistä, jotka kokevat EU-tason sääntelyn tärkeänä.
”Vapaaehtoisten sitoumusten ja toimintamallien rinnalle on hyvä kehittää yhteistä EU-tason sääntelyä, jotta kaikki toimijat saadaan mukaan noudattamaan huolellisuusvelvoitetta ja tekemään työtä ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi. Tämän takia Paulig näkee ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevan EU-tason yritysvastuulainsäädännön erittäin tervetulleena ja tarpeellisena kehitysaskeleena”, kertoo Pauligin vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen.
Lainsäädäntöä kansallisella vai EU-tasolla?
Jäsenvaltioiden välillä on isojakin eroja yritysvastuusääntelyssä, osassa lakeja ollaan säädetty ja toisissa niitä suunnitellaan. Ranska sääti kansallisen yritysvastuulain vuonna 2019. Sellaisen valmistelu on mainittu Suomenkin nykyisessä hallitusohjelmassa. Siihen, onko yritysvastuuta parempi säädellä kansallisella tasolla vai ylikansallisesti, ei ole yhtä suoraa vastausta. Vaikuttaa siltä, että molempia tasoja tarvitaan. EU:n sääntely onkin saanut nostetta kansalliselta tasolta. Yritysvastuusääntelyn eteneminen jäsenmaissa on tarkoittanut sen etenemistä unionin asialistalla.
”EU-tason keskustelua lainsäädännöstä ei olisi, ellei Ranska olisi toiminut ensin kansallisesti ja säätänyt oman yritysvastuulain. Tämän jälkeen kampanjat ja kansalliset hankkeet muissa jäsenvaltioissa, mukaan lukien Suomessa, ovat vieneet EU-keskustelua eteenpäin”, sanoo Finér. ”Kansallisia esimerkkejä toimivasta yritysvastuusääntelystä tarvitaan jatkossakin, jotta EU-tason sääntelystä saadaan kunnianhimoista.”
EU-tason sääntelyn suuri etu vaikuttaa olevan reilu kilpailuasetelma, ja yhtenäiset raportointivaatimukset yrityksille selkeyttäisivät tilannetta. ”Yhteinen sääntely myös poistaisi mahdollisten kansallisten vaatimusten luomaa päällekkäisyyttä”, toteaa Rankinen.
Miten yritysvastuun toteutumista voi valvoa?
Jos yritysvastuuseen liittyvää sääntelyä otetaan käyttöön EU-tasolla, sen periaatteiden toteutumista tuotantoketjuissa tulee myös valvoa. Finnwatchin Finérin mukaan valvontaa tulee olla eri tasoilla ”ennen vahinkoa” -tilanteissa ja ”vahingon jälkeen” -tilanteissa.
”Ennen vahinkoa tapahtuvassa valvonnassa olennaista on viranomaisvalvonta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sen valvomista, että yritykset laativat ja julkaisevat huolellisuusvelvoitteen mukaiset suunnitelmat ihmisoikeusriskien hallinnasta ja raportoivat tekemistään toimista. Toinen tärkeä tavoite on ihmisoikeusloukkauksen uhrien oikeussuojan parantaminen. Uhreilla tulee olla mahdollisuus siviilikanteisiin, joissa he voivat hakea vahingonkorvauksia huolellisuusvelvoitteen laiminlyöneeltä yritykseltä.”
Rankisen mukaan toimittajien, tuotteiden ja raaka-aineiden alkuperän tunteminen on tärkeää. Esimerkiksi Pauligilla on käytössä selkeät sopimusvaatimukset itselleen sekä yhteistyökumppaneille. Vaatimusten lisäksi säännölliset riskiarvioinnit ja toimittaja-auditoinnit ovat oleellisia keinoja tuotantoketjujen hallinnassa.
”Kestävien ja vastuullisten toimintatapojen varmistamiseksi on ensisijaisen tärkeää, että toimintaa kehitetään pitkäjänteisesti yhdessä kumppaneiden kuten kansalaisjärjestöjen ja muiden yhteistyöorganisaatioiden kanssa. Mahdollisten ongelmien tullessa esiin asioita lähdetään korjaamaan yhdessä. Paulig haluaakin kehittää yhteistyötä ja keskustelua eri tahojen kanssa, jotta voimme myös kehittää koko ajan omaa toimintaamme ja arvoketjuamme”, Rankinen summaa.
