Kuva: European Commission
Etusivu› Perustietoa EU:sta›Laajentuminen

Laajentuminen

Euroopan unionin perustavoitteena on sen perustamisesta lähtien ollut Euroopan demokraattinen yhdentyminen. Alkuperäinen kuuden perustajavaltion yhteisö on laajentunut 27 maan unioniksi.

Kuusi maata perusti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön vuonna 1951 sekä Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön vuonna 1957. Sen jälkeen jäsenvaltioiden määrä lisääntyi 28:aan, kun Kroatia liittyi heinäkuussa 2013. Britannia erosi EU:sta 31.1.2020.

EU-jäsenmaita on 27:

  • 1951 Ranska, Saksa, Italia, Belgia, Hollanti, Luxemburg
  • 1973 Iso-Britannia, Irlanti, Tanska
  • 1981 Kreikka
  • 1986 Espanja, Portugali
  • 1995 Suomi, Ruotsi, Itävalta
  • 2004 Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekki, Slovakia, Unkari, Slovenia, Malta, Kypros
  • 2007 Romania, Bulgaria
  • 2013 Kroatia

Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittyminen unioniin 2004 oli historiallinen askel, jolla päätettiin Euroopan kahtiajako. Unionin viides laajentumiskierros saatiin päätökseen vuoden 2007 alussa, jolloin Bulgaria ja Romania liittyivät jäseniksi. Kroatia liittyi mukaan 1.7.2013.

Nykyisiä ehdokasmaita ovat:

  • Albania
  • Bosnia ja Hertsegovina
  • Georgia
  • Moldova
  • Montenegro
  • Pohjois-Makedonia
  •  Serbia
  • Turkki
  • Ukraina

EU on käynnistänyt kaikkien Länsi-Balkanin maiden kanssa niin sanotun vakautus- ja assosiaatioprosessin, jonka tavoitteena on tuoda alueen maat lähemmäksi EU:ta. Sen myötä nämä maat voivat viedä vapaasti lähes kaikkia tuotteitaan EU:n sisämarkkinoille. Ne myös saavat EU:lta rahoitusta uudistuksia vastaan. Prosessin keskeinen osa on EU:n ja kunkin Länsi-Balkanin maan välinen vakautus- ja assosiaatiosopimus.

Kuva: European Union 2013 – European Parliament

Jäsenyysehdot

Euroopan unionin jäsenyyttä voi hakea jokainen Euroopan valtio, joka noudattaa vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteita.

Kööpenhaminassa kesäkuussa 1993 kokoontuneet EU-maiden johtajat selkeyttivät jäsenyyden ehtoja määrittämällä ns. Kööpenhaminan kriteerit. Kriteerien mukaan uusilla jäsenillä on liittymishetkellä oltava:

  • vakaat hallintoelimet, jotka takaavat demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen kunnioittamisen
  • toimiva markkinatalous ja edellytykset selviytyä kilpailun ja markkinavoimien paineista unionissa
  • kyky suoriutua jäsenyyden mukanaan tuomista velvoitteista, joihin kuuluu myös poliittisen unionin sekä talous- ja rahaliiton tavoitteiden noudattaminen

Euroopan unioni pitää kiinni sitoumuksistaan laajentumisprosessissa mukana olevia maita kohtaan, mutta samalla sen pitää huomioida oma kykynsä ottaa vastaan uusia jäseniä.
Laajentuminen oli pitkään taka-alalla talouskriisin ja ulkopoliittisten kriisien hallitsemalla EU-asialistalla.  Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 sai kuitenkin Ukrainan ja Moldovan hakemaan unionin jäsenyyttä, mikä on nostanut laajentumiskysymykset taas keskusteluun.

Jäsenyysneuvottelut

Yleisperiaatteeksi on sovittu, että maita kohdellaan yhdenmukaisesti ja että liittymisprosessin eteneminen riippuu maan omasta edistymisestä ja ansioista. Jäsenyysneuvotteluiden lähtökohtana on, että hakijamaan on hyväksyttävä ja toimeenpantava EU-lainsäädäntö, acquis communataire, kokonaisuudessaan. Jäsen sitoutuu noudattamaan EU:n lainsäädäntöä ja sääntöjä, jotka perustuvat EU:n perussopimuksiin ja EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

Jäsenyysneuvottelut on jaettu 35 neuvottelulukuun, jotka käsittelevät EU-lainsäädännön kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi ympäristökysymyksiä, oikeuslaitosta ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Yksittäisen asiakokonaisuuden käsittelyn aloittamista kutsutaan neuvotteluluvun avaamiseksi ja sen lopettamista neuvotteluluvun sulkemiseksi.

Neuvottelut etenevät kolmessa vaiheessa:

  1. Lainsäädännön vertailuvaihe

    Komissio vertailee EU:n ja hakijamaan lainsäädäntöjä keskenään ja laatii kustakin neuvotteluluvusta lainsäädännön vertailuraportin (ns. screening-raportti).

  2. Arviointiperusteiden (nk. benchmarks) asettaminen

    Jäsenmaat sopivat arviointiperusteista eli hakijamaille asetettavista ehdoista komission screening-raportin pohjalta. Arviointiperusteilla varmistetaan hakijamaiden valmius lainsäädännön toimeenpanoon.

  3. Neuvottelulukujen käsittely

    Neuvottelulukujen käsittely käydään jäsenmaiden valtuutuksella hakijamaan ja komission kesken. Hakijamaa muuttaa neuvottelulukuun sisältyvää lainsäädäntöään EU:n lainsäädäntöä vastaavaksi. Komissio raportoi edistymisestä säännöllisesti jäsenmaille. Kun hakijamaan lainsäädäntö vastaa EU-lainsäädäntöä, jäsenmaat toteavat hakijamaan omaksuneen EU-lainsäädännön kyseisen luvun osalta ja täyttävän mahdolliset luvun sulkemista koskevat arviointiperusteet.

    Neuvottelujen päätyttyä ehdokasmaa ja jäsenmaat hyväksyttävät tahoillaan neuvottelutuloksen eli varsinaisen liittymissopimuksen. Suomessa liittymissopimukset hyväksyy eduskunta. Ehdokasmaan liittymiseen tarvitaan myös Euroopan parlamentin hyväksyntä.

Seuraa meitä