Eläköityvä EU-suurlähettiläs Marja Rislakki uskoo yhtenäiseen Eurooppaan
Suomen EU-edustuston päällikkö, suurlähettiläs Marja Rislakki on nähnyt Suomen koko EU-jäsenyyden aitiopaikalta. Kun Suomi neuvotteli ETA-sopimuksesta ja sen jälkeen liittymissopimuksesta, hän oli pääneuvottelija ministeri Salolaisen virkamiessihteeri. Vuonna 2017 tie johti jälleen EU-asioiden pariin Brysseliin, kun EU-edustustoon haettiin uutta päällikköä.
Nyt Marja Rislakin viimeinen posti on tullut päätökseensä. Hän jakaa ajatuksiaan EU:n tulevaisuudesta, Suomesta EU:ssa ja urastaan ennen eläkkeelle jäämistä.
Puheenjohtajuuskausi, pandemia & Brexit: EUE-kauden kolme teemaa
Suomen EU-edustusto eli EUE oli Rislakille ennestään tuttu muun muassa vuoden 2000 laajentumisneuvotteluiden ajalta sekä Coreper I suurlähettilään tehtävistä. Kun EUE:n päällikön paikka avautui 2017, hän ilmoittautui tehtävään. Edessä oli Suomen puheenjohtajakausi loppuvuonna 2019, johon tarvittiin Rislakin kaltaista EU-osaajaa.
– Olen aina viihtynyt täällä ja tunnen EU:n työympäristön. Puheenjohtajuuden valmisteleminen ja hoitaminen oli jännittävä haaste. Pohdin myös samalla, että jaksanko vielä hoitaa niin valtavan ponnistuksen. Kuitenkin, kun palasin, tuntui kuin en olisi ollut poissa ollenkaan.
Rislakki kuvailee neljävuotista kauttaan kolmijakoiseksi. Ensimmäiset kaksi ja puolivuotta olivat puheenjohtajakauden valmistelua ja toteuttamista. Pian puheenjohtajuuden päätyttyä alkoi koronapandemia. Kriisi oli hyvin työteliäs erityisesti EU-suurlähettiläille. He olivat pitkään lähes ainoita, jotka tapasivat fyysisesti läpi poikkeusaikojen.
– Usein sanotaan, että jokainen pysyvä edustaja saa jonkin kriisin hoitaakseen. Edeltäjälläni oli muuttoliikekriisi ja hänen edeltäjällään finanssikriisi. Minun kohdalleni sattui pandemia.
Kolmas merkittävä tekijä Rislakin kaudella oli Brexit. EU:n ja Britannian neuvottelujen jälkeen alkoi siirtymäkausi ja sen jälkeen uuden suhteen solmiminen. Brexit saatiin lopullisesti voimaan huhtikuussa, mutta aloitusvaikeuksia on toki ollut.
Rislakki on kaudellaan pyrkinyt edistämään kokonaisvaltaista ja horisontaalista toimintakulttuuria EUE:ssa. Pandemia vahvisti tätä lähestymistapaa ja korosti sen tarpeellisuutta ja hyötyjä.
– Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olemme tietoisesti pyrkineet loiventamaan jakolinjoja, käsittelemään asioita kokonaisvaltaisemmin ja kokoontumaan säännöllisesti laajemmalla kokoonpanolla.
Sisäisesti eheä EU pärjää myös globaalisti
Vaikka haastavia asioita tulee aika ajoin, EU:n päätöksenteko toimii Rislakin mielestä yleisesti ottaen hyvin. Kuitenkin viime aikoina huolta herättäneet EU:n sisäiset kehityskulut ovat hälyttäviä myös Rislakista.
– Huolestuttavaa on, jos EU alkaa murenemaan sisältäpäin. Oikeusvaltioperiaate ja yhteiset arvot täytyy nostaa esille. Jotta EU:na voimme toimia vahvasti kansainvälisessä kilpailussa, meidän täytyy olla sisäisesti eheitä.
”Ainoa keino pärjätä globaalisti on olla yhtenäinen ja tiivis.”
Rislakki uskookin EU:n tiivistyvän entistä enemmän tulevaisuudessa. Maailma polarisoituu ja EU kilpailee maailman markkinoilla suurvaltojen kanssa. Samalla teknologian kasvava merkitys on valtavan suuri läpi eri sektoreiden, ja kyberturvallisuus ja hybridiuhat tuovat uusia haasteita.
– Ainoa keino pärjätä globaalisti on olla yhtenäinen ja tiivis.
EU:n etu on Suomen etu
Tulevaisuuden vision ja uusien haasteiden vuoksi myös Suomessa pikkuhiljaa käynnistynyt keskustelu siitä, mihin EU on menossa, on Rislakista positiivista.
– EU on meille tärkeä viitekehys, sillä siellä Suomen sanalla on väliä. Se mikä on EU:lle hyvä, on yleensä hyvä myös Suomelle pitkällä tähtäimellä. Meidän täytyy olla niissä pöydissä, joissa asioita päätetään. Emme voi jäädä ulkokehälle.
”EU on meille tärkeä viitekehys, sillä siellä Suomen sanalla on väliä. Meidän täytyy olla niissä pöydissä, joissa asioita päätetään.”
Suomen vahvuudet ovat esimerkiksi koulutuksessa, innovaatioissa ja tutkimuksessa. Näillä sektoreilla Suomi on kokoaan suurempi maa, jota Rislakki kertoo kuunneltavan herkällä korvalla.
Lisäksi pandemia-aikana ja sen jälkipyykissä resilienssi ja kokonaisturvallisuus ovat teemoja, joissa Suomi on tuonut vahvasti omaa näkemystään esille. Rislakki korostaa kokonaisvaltaista näkemystä myös kriisistä toipumisessa.
Samalla Suomen luontoon liittyvä erityispiirre on yhä keskeinen. Suomi on metsämaa ja se näkyy myös EU:ssa.
– Tarina kertoo, että hollantilainen kysyy suomalaiselta, että ”monta metsää teillä on”. Välillä täytyy selittää rautalangasta, että mikä se metsä oikein on. Metsästä ei saada vain puuta, vaan se on meille suomalaisille monilla tapaa tärkeä. Se on vihreää kultaa ja siitä tulee pitää huolta. Teimme puheenjohtajakaudella matkan Lappeenrantaan ja Savonlinnaan. Lentäessä oli aivan kirkas ilma ja kollegat ihmettelivät näkymää, että eihän täällä ole kuin metsää ja järviä.
Jäähyväisten aika
Rislakki on viettänyt Brysselissä yhteensä noin 17 vuotta EU-asioiden parissa. Kaupunki on tullut toiseksi kodiksi. Se on ihmisläheisyydellään ja kansainvälisyydellään tehnyt ison vaikutuksen.
– Täällä on helppo toimia ja olla. Vaikka aina puhutaan belgialaisesta byrokratiasta, niin belgialaiset ovat valmiita myös joustamaan. He eivät ole kaavoihin kangistuneita.
”EU-suurlähettiläiden kesken vallitsee kompromissihalukkuus, ratkaisuja halutaan löytää, kaikki ovat huippuammattilaisia, ja yhteishenkemme on vahva.”
Nyt työhuoneen sohvalla on kassillinen muistivihkoja, sivut täynnä muistoja ja kokemuksia vuosien varrelta. Tässä kohtaa uraa on paikallaan kysyä, että miltä nyt tuntuu ja mitä jäät kaipaamaan.
– Kun tätä kysytään, sanon, että minulla ei tule yhtään ikävä huippukokouksia tai neuvostoja. Omaa Coreper-ryhmää sen sijaan tulen varmasti kaipaamaan. Tapaamme välillä toisiamme enemmän kuin puolisoitamme. EU-suurlähettiläiden kesken vallitsee kompromissihalukkuus, ratkaisuja halutaan löytää, kaikki ovat huippuammattilaisia, ja yhteishenkemme on vahva. Työskentely heidän kanssaan on ollut valtavan antoisaa.
Rislakki on kokenut Ulkoministeriön työn omakseen. Se on ollut opettavaista ja vaihtelevaa, missä hänestä piileekin sen paras puoli.
– En usko, että olisin viihtynyt toisenlaisessa työssä. Ulkoministeriö vetää puoleensa ja se on tietynlainen elämäntapa. Ei se aina ole helppoa. Mutta UM:n ura on siinä mielessä tarkoituksenmukainen, että voi edetä ja oppia paljon tehtäviä vaihdellessa. Loppujen lopuksi omasta urasta tuli hyvä. Voin jäädä tyytyväisenä pois, päivä on pulkassa.
Entä mitä sitten seuraavaksi?
– Nyt minulla on aikaa olla lapsenlasten kanssa ja hoitaa vanhempiani. Katsotaan, mitä teen. Olen sanonut alkavani kasvattamaan yrttejä. Totta kai, jos pitkästä EU-kokemuksestani on jollekin hyötyä, olen valmis sitä jakamaan. Tällä hetkellä kaikki on vielä avoinna, joten saa nähdä.
Lempimuisto EUE-ajalta?
– Puheenjohtajakauden päätteeksi olimme koko henkilöstö Justus Lipsiuksen aulassa kuvaa varten ja odotimme neuvoston valokuvaajaa sekä muutamia muita, jotka olivat vielä jumissa ympäristöneuvoston kokouksessa. Aloimme odottaessamme laulaa joululauluja. Ex-tempore –kuoromme lauloi upeasti yhteen. Olin niin ylpeä porukastamme, me yhdessä olimme vetäneet Brysselissä Suomen EU-puheenjohtajuutta. Lauluissa kaikui syvä yhtenäisyytemme ja helpotus rankan urakan saattamisesta päätökseen. Kaikki olivat antaneet kaikkensa ja tunnelma oli sanoin kuvaamaton. Se sykähdyttää vieläkin. EUE:ssa on niin huippujengi, ollut aina. Kaikki täällä ovat motivoituneita ja tekevät töitä antaumuksella. Heistä on saanut aina olla ylpeitä.
Kirjoittajasta
