Kuva: https://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0/deed.en
Uutinen 11.7.2019

Mikä ihmeen Coreper?

Kiertävä EU-puheenjohtajamaan rooli on EU:n sisäisen työskentelyn kannalta keskeinen, sillä puheenjohtajamaa johtaa neuvoston työskentelyä kaikilla neuvotteluiden tasoilla työryhmistä ministerikokouksiin. Suurin osa kokouksista järjestetään Brysselissä, mutta epävirallisia ministerikokouksia ja joitakin virkamiestason kokouksia pidetään myös kulloisessakin puheenjohtajamassa. Tällä viikolla Suomessa vierailevat Coreper II -suurlähettiläät. EU-lainsäädäntöä tekevistä elimistä  Coreper lienee vähiten tunnettu.

Pysyvien edustajien komitea Coreper II tekee heinäkuussa puolivälissä perinteisen puheenjohtamaan matkan. Kohteina ovat Lappeenranta ja Savonlinna. Kuva: Pixabay/Jacqueline Macou
Pysyvien edustajien komitea Coreper II tekee heinäkuussa puolivälissä perinteisen puheenjohtamaan matkan. Kohteina ovat Lappeenranta ja Savonlinna. Kuva: Pixabay/Jacqueline Macou

Komission antaman lainsäädäntöehdotuksen käsittely alkaa neuvoston työryhmistä ja komiteoista, joita on kaikkiaan noin 200. Työryhmissä jäsenmaata edustaa joko pääkaupungista lähetetty tai pysyvässä edustustossa Brysselissä työskentelevä asiantuntija. Työryhmät kokoontuvat viikoittain. Neuvostolla on myös erityiskysymyksiin keskittyviä pysyviä komiteoita.

EU-suurlähettiläät kokoontuvat viikoittain = Coreper

Seuraava neuvotteluporras on Coreper. Termi tulee suoraan ranskan kielestä (Comité des Représentants Permanents) ja tarkoittaa jäsenmaiden pysyvien edustajien eli EU-suurlähettiläiden komiteaa.

Coreper käsittelee ja valmistelee kaikki ministerineuvoston kokouksiin tulevat asiat. Työ on siis lainsäädäntötyötä, jossa hyvät neuvottelutaidot ovat keskeisiä prosessin eri vaiheissa. Ennakkovaikuttaminen lainsäädäntöön tehdään juuri Coreper-vaiheessa.

Coreper kokoontuu Brysselissä viikoittain. Coreperissa pyritään ratkaisemaan mahdollisimman suuri osa jäsenvaltioiden näkemyseroista. Mikäli yhteisymmärrystä ei saavuteta, asia käsitellään ministereiden kesken neuvoston istunnossa.

Eikä siinä kaikki – Corepereja onkin kaksi!

Suomen Coreper II edustaja on pysyvä edustaja, suurlähettiläs Marja Rislakki Kuva: Johanna Kaprio
Suomen Coreper II edustaja on pysyvä edustaja, suurlähettiläs Marja Rislakki Kuva: Johanna Kaprio

Coreper työskentelee kahdessa eri kokoonpanossa, jotka erotetaan toisistaan roomalaisilla numeroilla I ja II.

Coreper II -kokouksiin kokoontuvat jäsenmaiden EU-edustustojen pysyvät edustajat.

Coreper II -komitean vastuualueita ovat:

  • Yleiset asiat ja ulkosuhteet
  • Talous- ja raha-asiat
  • Oikeus- ja sisäasiat
  • Eurooppa-neuvostojen valmistelu

 

 

 

 

 

Coreper I -kokouksissa jäsenmaita edustavat unionin jäsenmaiden pysyvien edustajien sijaiset.

Coreper I -komitean vastuulle kuuluu asioita, jotka näkyvät suoraan kansalaisten arjessa; siellä valmistellaan kuuden neuvoston kokoonpanon työtä. Joukossa ovat mm. maatalous-, kilpailukyky-, koulutus-, työllisyys- ympäristö-, liikenne- ja energiasektorin asiat. Näitä asioita EU-edustustossa ovat hoitamassa lähetetyt virkamiehet kuudesta eri ministeriöstä.

Minna Kivimäki on Pysyvän edustajan sijainen, suurlähettiläs Coreper I -edustaja
Minna Kivimäki on Pysyvän edustajan sijainen, suurlähettiläs ja Suomen Coreper I -edustaja. Kuva: EUE

Pysyvä edustaja ja pysyvän edustajan sijainen ovat kumpikin vastuussa valmistelemistaan asioista suoraan sille ministerille, jolle hoidettava asia kotimaassa kuuluu.

Ministerit vahvistavat

Coreperissa saavutetut päätökset vahvistetaan neuvostossa, jotka kokoontuvat kymmenessä eri kokoonpanossa riippuen siitä, mitä asioita sen käsiteltävänä on. Osallistuva ministeri määräytyy sen mukaan, mitä aihepiiriä käsitellään.

Ministerineuvosto päättää asioista joko yksimielisesti, määräenemmistöllä tai yksinkertaisella enemmistöllä.

Lopulliseen lain syntymiseen EU:ssa vaikuttaa myös Euroopan parlamentti, joka yhdessä ministerineuvoston kanssa hyväksyy lainsäädäntöä.

Lainsäädäntövalmisteluissa, joita kuuluu erityisen paljon Coreper I:n puolelle, Coreper neuvottelee Euroopan parlamentin kanssa kulloisenkin lakiehdotuksen lopullisesta ratkaisusta. Tämä tapahtuu sen jälkeen, kun ministerit ovat päässeet neuvostossa asiasta poliittiseen yhteisymmärrykseen tai saavuttaneet siitä yleisnäkemyksen.