Kuva: European Council

Euroopan unionin neuvosto toimii EU-maiden hallitusten äänenä, sopii EU-lainsäädännöstä ja koordinoi eri alojen politiikkaa. Jäsenet ovat tietystä politiikan alasta vastaavaia ministereitä kustakin EU-maasta. Neuvoston toimipaikka on Bryssel.

Euroopan unionin neuvosto

Euroopan unionin neuvosto edustaa jäsenvaltioita unionin päätöksenteossa ja koostuu jäsenvaltioiden ministeritason edustajista. Neuvosto toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa EU:n lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä. Neuvostoa kutsutaan myös ministerineuvostoksi tai pelkästään neuvostoksi.

Neuvosto kokoontuu Brysselissä lukuun ottamatta huhti-, kesä- ja lokakuuta, jolloin kokoukset pidetään Luxemburgissa.

Neuvosto kokoontuu kymmenessä eri kokoonpanossa riippuen siitä, mitä asioita sen käsiteltävänä on. Osallistuva ministeri määräytyy sen mukaan, mitä aihepiiriä käsitellään.

Neuvoston kokoonpanot

  • Yleiset asiat
  • Ulkosuhteet
  • Talous- ja rahoitusasiat (Ecofin)
  • Oikeus- ja sisäasiat
  • Työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat
  • Kilpailukyky (sisämarkkinat, teollisuus ja tutkimus)
  • Liikenne, televiestintä ja energia
  • Maatalous ja kalastus
  • Ympäristö
  • Koulutus, nuoriso ja kulttuuri

EU:n suhteita muuhun maailmaan käsitellään ulkosuhteiden neuvostossa (UAN). Yleisten asioiden neuvosto (YAN) vastaa muiden neuvostokokoonpanojen työn yhteensovittamisesta, Eurooppa-neuvoston kokousten valmistelusta, institutionaalisista kysymyksistä sekä laajentumisesta.

Puolivuosittain vaihtuva puheenjohtajamaa johtaa neuvostojen työtä lukuun ottamatta ulkoasiainneuvostoa, jossa puheenjohtajana toimii EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.

Neuvoston päätehtävät

  • Hyväksyy EU:n lainsäädännön yhdessä Euroopan parlamentin kanssa
  • Huolehtii jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalipolitiikan yhteensovittamisesta
  • Solmii kansainvälisiä sopimuksia EU:n ja muiden maiden tai organisaatioiden kanssa
  • Hyväksyy EU:n talousarvion yhdessä Euroopan parlamentin kanssa
  • Vastaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisestä
  • Koordinoi yhteistyötä kaikkien EU-maiden kansallisten tuomioistuinten, poliisivoimien, tullien ja maahanmuuttoviranomaisten välillä

Neuvoston päätökset valmistellaan komiteoissa ja virkamiesten työryhmissä, joita on yli 200. Tärkein on viikoittain kokoontuva pysyvien edustajien komitea COREPER, jonka jäsenet ovat jäsenmaiden suurlähettiläitä Brysselissä olevissa edustustoissa. Komitea valvoo valmistelutyön lisäksi jäsenmaiden kansallista etua EU:n tasolla.

EU:n puheenjohtajamaa

EU:n puheenjohtajamaa vaihtuu puolivuosittain ennalta sovitun aikataulun mukaisesti.

Puheenjohtajamaan rooli on EU:n sisäisen työskentelyn kannalta keskeinen, mutta nykyisin vähemmän näkyvä EU:n ulkopuolella.

Puheenjohtajamaalla on päävastuu Euroopan unionin neuvoston työskentelystä ja merkittävä vaikutusmahdollisuus puheenjohtajakaudella esille otettaviin ja käsiteltäviin kysymyksiin.

Puheenjohtajamaa johtaa ministerineuvostojen (lukuunottamatta ulkoasiainneuvostoa) ja niitä valmistelevien virkamiestyöryhmien työtä. Työryhmät valmistelevat EU:n päätöksiä ja tulevaa lainsäädäntöä, joista ministerit päättävät ministerineuvostoissa.

Puheenjohtajamaat 2016-2025

2016 Alankomaat Slovakia
2017 Malta Viro
2018 Bulgaria Itävalta
2019 Romania Suomi
2020 Kroatia Saksa
2021 Portugali Slovenia
2022 Ranska Tšekki
2023 Ruotsi Espanja
2024 Belgia Unkari
2025 Puola Tanska

Päätösten teko määräenemmistöllä

Ministerineuvosto päättää asioista joko yksimielisesti, määräenemmistöllä tai yksinkertaisella enemmistöllä. Lissabonin sopimuksen myötä päätöksiä tehdään määräenemmistöllä huomattavasti aiempaa enemmän.

Jäsenmaiden yksimielisyys vaaditaan yhä mm. yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, veropolitiikassa ja puolustusalalla. Yksimielisyys tarkoittaa sitä, että kaikkien maiden on hyväksyttävä ehdotettu ratkaisu. Yksikin vastustava jäsenvaltio voi estää ratkaisun.

Lissabonin sopimuksen myötä siirryttiin 1.11.2014 uuteen kaksoisenemmistöjärjestelmään, jonka mukaan määräenemmistön syntyminen edellyttää neuvostossa vähintään 55 prosenttia jäsenvaltioista ja vähintään 65 prosenttia unionin yhteenlasketusta väestöstä.

Päätösten estämiseen tarvitaan aina kuitenkin vähintään neljä jäsenvaltiota. Lisäksi 55 prosenttiin on kuuluttava ainakin viisitoista jäsenmaata.