Saavutettavuustyökalut

Kuva:

Kysymme kuukausittain ajankohtaisista EU-asioista päättäjiltä ja asiantuntijoilta.

Kuukauden kysymys 23.10.2019

Kuukauden kysymys: EU:n budjetti ja Suomen jäsenmaksut?

EU:n komissio julkaisee vuosittain, yleensä näin syksyisin, raportin unionin talousarvion rahoituksesta. Se kuvaa EU:n ja jäsenvaltioiden välisiä rahavirtoja eli jäsenvaltioiden saamia tuloja unionilta ja maksuja unionille. Viimeisin raportti sisältää tiedot vuodelta 2018.

Suomen nettomaksu EU:lle oli viime vuonna 580 miljoonaa euroa. Nettomaksu nousi huomattavasti toissa vuodesta, jolloin se oli vielä 275 miljoonaa euroa. Suomalaiset maksoivat asukasta kohden viime vuonna EU:lle 105 euroa. Nettomaksu kuvaa jäsenvaltion EU:lta saamien tulojen ja EU:lle maksamien maksujen erotusta. Se ei ota huomioon kaikkia EU-jäsenyyden hyötyjä.

Kuukauden kysymyksessä budjettineuvos Panu Kukkonen valtiovarainministeriöstä avaa EU:n talousarviota sekä Suomen maksuaseman kehitystä:

Budjettineuvos Panu Kukkonen. Kuva: valtioneuvoston kuvapankki
Budjettineuvos Panu Kukkonen. Kuva: valtioneuvoston kuvapankki

Miten EU:n rahoitus on muuttunut parin vuosikymmenen aikana?

– Kun unionin menot olivat reilut 83 miljardia euroa vuonna 2000, menojen taso oli noussut jo 157 miljardiin euroon vuonna 2018.

Samalla EU on laajentunut 15 jäsenvaltion muodostamasta yhteisöstä 28 jäsenvaltion kokonaisuudeksi, josta tosin nyt yksi on lähtemässä. EU koki suurimman laajentumisensa vuonna 2004, mutta vuonna 2007 unionin jäseniksi tulivat vielä Bulgaria ja Romania sekä Kroatia vuonna 2013.

Ennen vuoden 2004 laajentumista noin 80 prosenttia EU:n menoista kohdistui maatalouteen ja rakennetukiin.  Myös nykyisen vuonna 2014 alkaneen kauden aikana maatalous ja rakennetuet ovat vieneet unionin menoista valtaosan eli reilut 70 prosenttia.

Vaikka euroina EU:n talousarvion koko on kasvanut vajaan parinkymmenen vuoden aikana, osuus jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta on pysynyt alle yhdessä prosentissa.

Miten Suomen ja EU:n väliset rahavirrat ovat kehittyneet vuosien 2000–2018 aikana?

-Tätä voi tarkastella Suomen saamien EU-tulojen eli saantojen, Suomen EU-maksujen ja nettomaksujen näkökulmasta.

Vaikka vuosittaiset vaihtelut ovat huomattavia, Suomen saanto on pysynyt varsin vakaana noin 1,2–1,4 miljardissa eurossa koko tarkastelujakson 2000–2018. Valtaosa eli keskimäärin noin 65 prosenttia Suomen saamasta rahoituksesta on liittynyt maatalouden kehittämiseen ja suoriin tukiin.

Vuoden 2004 laajentuminen kasvatti budjettia ja maksuja

Ennen vuoden 2004 laajentumista Suomen saamat tulot ja maksut olivat suurin piirtein yhtä suuret. Suomen maksut alkoivat kasvaa tämän jälkeen selvästi, kun EU-budjetti kasvoi. Kun ennen vuotta 2004 Suomen EU-maksut olivat vajaat 1,2 miljardia euroa, maksut nousivat rahoituskaudella 2007–2013 jo keskimäärin 1,7 miljardiin euroon ja edelleen nykyisellä rahoituskaudella noin 1,8–1,9 miljardiin euroon.

Tässä Suomen maksuilla tarkoitetaan niin sanottuja kansallisia maksuja, jotka tulevat EU:n budjettiin kansallisen talousarvion kautta. Kansallisten maksuosuuksien lisäksi jäsenvaltiot tilittävät tulliviranomaistensa keräämät tullimaksut unionille sen jälkeen, kun ovat pidättäneet niistä kantopalkkion, joka nykyisin on 20 prosenttia. Kantopalkkio menee kansallisiin talousarvioihin tulona.

Periaatteiltaan EU:n rahoitusjärjestelmä eli niin sanottu omien varojen järjestelmä on pysynyt varsin samanlaisena 20 vuoden ajan. Järjestelmä muodostuu kansallisista (siis jäsenvaltioiden talousarvion kautta tulevista) maksuosuuksista, joita ovat yhdenmukaiseen arvonlisäpohjaan perustuva maksuosuus (alv-perusteinen oma vara) ja bruttokansantuloon perustuva maksuosuus (bktl-perusteinen oma vara).

Lisäksi unionin toimintaa rahoitetaan niin sanotuilla perinteisillä omilla varoilla, joita ovat nykyisin käytännössä tullit.

Unionia rahoitetaan pieniltä osin myös muilla tuloilla, jotka ovat korko- ja sakkotuloja sekä EU-virkamiesten maksamia eläkemaksuja.

Muutokset omien varojen järjestelmässä ovat koskeneet lähinnä eri omien varojen lajien rahoitusosuuksia.Valtaosa eli reilut 70 prosenttia EU:n jäsenvaltioilta kerättävästä rahoituksesta kerätään nykyisin bruttokansantuloon perustuvilla omilla varoilla.

Entä mitä ovat alennusjärjestelyt?

– Erilaisilla alennus- ja korjausjärjestelyillä mukautetaan tiettyjen jäsenvaltioiden liian suurina pidettyjä maksuosuuksia. Alun perin 1980-luvulla korjausmekanismi luotiin Britanniaa varten. Tästä järjestelystä tulikin sittemmin pysyvä. Korjausjärjestelmä on laajentunut 20 vuoden aikana koskemaan kaikkia omien varojen lajeja ja useita jäsenvaltioita.

Korjauksista nauttivien maiden joukkoon on kuluvalla kehyskaudella tullut uutena maana mukaan Tanska entisten Britannian, Saksan, Hollannin, Itävallan ja Ruotsin lisäksi. Korjaukset kasvattavat Suomen ja muiden ei-maksukorjauksia saavien maiden jäsenmaksuja noin yhdeksän prosenttia, mikä tarkoittaa nykyisin Suomelle noin 180 miljoonan euron lisämenoa vuosittain. Maksukorjauksia on perusteltu jo 1980-luvulla ja myös nykyisin kohtuullisuudella ja oikeudenmukaisuuteen liittyvillä syillä. Toisaalta monet katsovat, että erilaisten korjausten takia EU:n rahoitusjärjestelmästä on tullut kohtuuttoman monimutkainen ja läpinäkymätön.

Nettomaksu on tulojen ja menojen erotus – kuitenkin käytössä erilaisia laskentatapoja

– Nettomaksu kuvaa jäsenvaltion saamien EU-tulojen ja -maksujen erotusta. Jäsenvaltiot käyttävät kuitenkin erilaisia menetelmiä nettomaksuasemansa kuvaamiseen. Yleisesti EU:n talousarvion menopuolelta hallintomenot jätetään pois laskelmista, koska nämä menot kohdistuvat saantoina lähinnä Belgialle ja Luxemburgille, jossa suuret EU:n instituutiot sijaitsevat. Lisäksi tulopuolella lasketaan mukaan yleensä vain kansalliset maksut ja tullitulot jätetään huomioimatta.

Virallisin laskelma nettomaksuasemista sisältyy komission vuosittain julkaisemaan raporttiin. Siinä nettomaksu esitetään tasapainolaskelmana, jossa jäsenvaltioiden nettomaksujen summa on nolla: siinä ilmoitettu nettomaksu ei siis kuvaa suoraan jäsenvaltioiden tulojen ja menojen erotusta. Tässä laskelmassa niin ikään hallintomenot ja kerätyt tullit on jätetty pois laskuista.

Nettomaksajat ja -saajat?

– Jäsenvaltiot ovat varsin selkeästi jakaantuneet EU-budjetin käsittelyssä kahteen pääryhmään, joita kutsutaan yleisesti nettomaksajiksi ja nettosaajiksi. Nettomaksajiin kuuluvat Hollanti, Itävalta, Ranska, Saksa, Tanska, Ruotsi, Britannia, Suomi ja nykyisin myös Irlanti. Myös Italia on nettomaksaja, mutta sitä ei yleensä lasketa tähän ryhmään, koska sen käyttäytyminen neuvostossa vastaa pitkälti koheesiomaiden kannanottoja.

Nettomaksajat maksavat EU:n budjetin kansallisista maksuosuuksista noin 65 prosenttia: Saksa maksaa yksin yli 20 prosenttia. Nettomaksajat ovat yhtä mieltä muun muassa EU-budjetin kokonaistason rajoittamisesta, ennakoitavan budjetoinnin merkityksestä, budjettikurista ja hallintomenojen rajoittamisesta. Näkemykset eriävät voimakkaasti omien varojen järjestelmästä, koska Ranskaa, Irlantia ja Suomea lukuun ottamatta muilla nettomaksajilla on maksualennus.

Nettosaajia on 16: Bulgaria, Viro, Espanja, Kreikka, Unkari, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Portugali, Romania, Tšekki, Slovenia, Slovakia, Kroatia ja Kypros. Maat ovat pienempiä ja myös keskimäärin köyhempiä. Niille yhteistä on pyrkimys koheesiorahoituksen turvaamiseen. Nettosaajina niiden intressi on myös korkeampi budjetin taso. Kaikki nettosaajat eivät toimi ryhmässä yhtä tiiviisti.

Näiden selkeämpien ryhmien ulkopuolelle jäävät jossain määrin Belgia ja Luxemburg, jotka muodollisesti ovat nettomaksajia. Koska komission nettomaksulaskelmissa ei oteta huomioon hallintomenoja, nämä maat ovat käytännössä saajia. Niiden silmiinpistävin mielenkiinto myös kohdistuu hallintomenoihin.

Suomi on pienehkö nettomaksaja

– Suomi on keskimääräistä vauraampi EU:n jäsen, joten Suomi on ollut nettomaksaja koko jäsenyytensä ajan paitsi vuosina 1996, 1997 ja 2000.

Rahoituskehyskaudella 2007–2013 nettomaksu kasvoi loppukautta kohti, kun vuonna 2004 liittyneiden jäsenvaltioiden tuki nousi asteittain ja EU:n budjetin koko kasvoi. Nykyisellä kehyskaudella Suomen nettomaksuasema on pysynyt samalla tasolla kuin edellisellä kaudella, noin 0,24 prosentissa bruttokansantulosta. Suomi on ollut pienimpiä nettomaksajia yhdessä Italian kanssa bruttokansantuloon suhteutettuna. Myös maksukorjauksista nauttivat jäsenvaltiot ovat olleet selvästi Suomea suurempia nettomaksajia korjauksistaan huolimatta.

 

Lue lisää:

 

Seuraa meitä