Töissä EU:ssa: EU-kirjeenvaihtaja Jenni Virtanen
Euroopan unioni työllistää yli 40 000 henkilöä, joista reilu tuhat suomalaista. Vielä useampi tekee työtä, joka liittyy olennaisesti unioniin. Jenni Virtanen työskentelee Helsingin Sanomien EU-kirjeenvaihtajana Brysselissä. Brysselissä työskentelee reilu 1000 EU-toimittajaa, suomalaisia heistä on tällä hetkellä kahdeksan. Kysyimme Virtaselta miten hän päätyi työskentelemään EU:n parissa ja millaisia vinkkejä hän antaisi EU-urasta haaveileville.
Missä tehtävissä työskentelet?
– Työskentelen Helsingin Sanomien EU-kirjeenvaihtajana. Asemapaikkani on Bryssel. EU-kirjeenvaihtajana seuraan kaikkea EU:ssa, eri instituutiota, Suomen toimintaa EU:ssa mutta myös EU-maita. Seuraan ministerikokouksia ja parlamentin istuntoja, mutta monesti päivään tulee yllätyksiä. Saatan vaihtaa aihetta lennosta.
– Brysselissä on tärkeä olla paikan päällä. Merkittävä osa tietoa tulee epävirallista kautta, käytäväkeskusteluissa työntekijöiden tai kollegoiden kanssa. Koronavuosi on vaikeuttanut tätä kulissien takaista työtä ja siirtänyt tiedotustilaisuudet verkkoon. Työstä on siksi tullut kyllä tylsempää, se on myönnettävä.
EU-kirjeenvaihtajana seuraan kaikkea EU:ssa, eri instituutiota, Suomen toimintaa EU:ssa mutta myös EU-maita.
– Kirjeenvaihtajakauden yksi merkittävimmistä asioista on ehdottomasti ollut Britannian EU-ero. Sopimusta on väännetty yön pitkinä tunteita ja venyneissä kokouksissa. Muutama yökin on tullut valvottua. Kun brexitin siirtymäaika loppui, olin Calais’in satamassa Ranskassa. Reitti on yksi merkittävimmistä rahdin solmukohdista EU:n ja Britannian välillä. Haastattelemani rekkakuskit jännittivät tulevaisuutta.
– Toinen mieleen jäänyt valvottu yö oli komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin valinta. Kokous venyi, koska EU:n johtajaa ei meinannut löytyä. Lopullinen kompromissiehdokas oli yllätys monelle, ja ensimmäinen nainen EU-komission johdossa. Von der Leyen lupasi tehdä komissiosta aiempaa tasa-arvoisemman muutenkin. Korona-aika ja rokotteiden neuvotteleminen on ollut von der Leyenille iso koetinkivi, eikä hän ole selvinnyt kritiikittä. On kiinnostava nähdä, miten von der Leyen johtaa Eurooppaa koronan jälkeen.
Miten päädyit työskentelemään EU:n parissa?
– Tulin Brysseliin vuoden 2018 syksyllä, pesti on kolmivuotinen. Tätä ennen työskentelin eri Helsingin Sanomien toimituksissa, viimeksi ulkomaantoimituksen esimiehenä. Ulkomaantoimittajana kirjeenvaihtajuus oli aina haaveena, ja siksi hain Brysseliin.
– Olen asunut kahteen otteeseen Ranskassa ensin EU-vapaaehtoistyössä 19-vuotiaana ja myöhemmin opiskelin Erasmus-vaihdossa. Brysselissä pystyy käyttämään ranskaa työkielenä, mikä on ollut kivaa, vaikka englanti on toki vallannut sijaa instituutioissa ja viestinnässä.
Bryssel on myös yllättävän vihreä, sillä monien kortteleiden sisäpihat aukeavat puutarhoiksi. Suomessa nämä on pyhitetty parkkipaikoiksi.
– Olen opiskellut toimittajaksi Tampereen yliopistossa ja aloitin työt taloustoimittajana. Tästä taustasta on Brysselissä ollut hyötyä. Toimittajaurallani olen raportoinut paljon myös energia- ja ilmastoaiheista, mitkä ovat jatkuvasti myös EU-pöydillä.
– Brysseliä en juuri kaupunkina tuntenut EU-kortteleita lukuun ottamatta. Kaupungin kylämäisten kortteleiden kauneus ja rento meininki tulivatkin mieluisina yllätyksinä. Olen viettänyt paljon aikaa kaduilla upeita art nouveau -rakennuksia ihaillen. Täällä voi myös asua upeissa asunnoissa pilkkahinnalla verrattuna Helsinkiin. Todellista luksusta siis. Kaupunki on myös yllättävän vihreä, sillä monien kortteleiden sisäpihat aukeavat puutarhoiksi. Suomessa nämä on pyhitetty parkkipaikoiksi. Vaikka Belgiassa rakastetaankin autoja, niin tämä on tehty oikein.
Mitä vinkkejä antaisit EU-urasta haaveileville?
– EU tuntuu toimittajan näkökulmasta lähes mahdottomalta tehtävältä. Jättimäinen päätöksentekokoneisto seurattavaksi, ja lopulta edessä on nippu yksityiskohtaista lakitekstiä. Toisaalta aihealueita ja asioita on niin paljon, että varmasti löytyy jotain kiinnostavaa. EU toimii monella tasolla: se on lakien säätämistä, mutta paljolti myös politiikkaa. EU-vuosina oppii paljon Euroopan maista ja niiden poliittisista järjestelmistä.
EU:ta ei tarvitse ”osata”, vaan kiinnostus maailman asioihin riittää.
– EU:ta ei tarvitse ”osata”, vaan kiinnostus maailman asioihin riittää. Tieto karttuu matkan varrella, ja varsinkin toimittajana hyötyy osaavista kollegoista. Parhaimmista tulee hyviä ystäviä.
Mitä työpöydälläsi on tänä keväänä?
– Koronapandemia muutti kirjeenvaihtajakautta hyvin erilaiseksi kuin mitä alun perin ajattelin. Pöydällä onkin ollut paljon pandemiaan liittyviä uutisia. Olen seurannut tarkasti esimerkiksi EU:n rokotehankintoja. Nyt on kiinnostavaa, miten matkailu lähtee käyntiin ja onnistuuko esimerkiksi yhteiskuntien avaaminen rokotuspassin avulla.
– Toinen seurattava asia on EU:n jättimäinen elpymispaketti. Miten EU onnistuu jakamaan satoja miljardeja euroja, ja onnistuvatko maat tekemään sellaiset suunnitelmat, että raha menee oikeisiin kohteisiin?
– Euroopan suuria tulevaisuuden kysymyksiä on keskiluokan pärjääminen. Ranskassa seurasin keltaliivien mielenosoituksia ja keskustelua bensiinin hinnasta. Vaikka Eurooppaa halutaan viherryttää kovaa kyytiä, lopulta ihmiset arvioivat asiaa oman kukkaronsa näkökulmasta. Se, miten keskiluokka pärjää ja miten he kokevat tulevansa kuulluksi, on yksi kiinnostavista seurattavista asioista myös EU:ssa.
Haastattelu on osa Töissä EU:ssa -juttusarjaa, joka kevään aikana esittelee erilaisia EU-uratarinoita. Eurooppatiedotus järjesti Eurooppa-päivän yhteydessä 7.5.2021 keskustelutilaisuuden ”Ura EU:ssa – miten ja miksi?”, jonka tallenne on katsottavissa Eurooppatiedotuksen verkkosivuilla.
Artikkelia päivitetty 7.6.2021. Lisätty linkki keskustelutilaisuuden tallenteeseen.
